Uuden sopimuksen puolesta toimii myös kansainvälinen Stop Killer Robots –kampanja, jonka irlantilaisen tutkimuspäällikön Catherine Connollyn (kuvassa) mukaan YK:ssa syntynee jo tänä syksynä uusi päätöslauselma pohjustamaan tulevaa, laillisesti sitovaa sopimusta. Hankkeeseen myötämielisesti suhtautuvia valtioita on satakunta.

Myös puolustusteollisuudessa yritykset ovat kaivanneet selkeämpiä pelisääntöjä sallitusta ja kielletystä.

-  Emme siis välttämättä ole tässä vastakkaisilla puolilla, kansainvälisen oikeuden ja turvallisuuden tutkimuksen tohtori Connolly sanoo STT:n haastattelussa.

-  Kyllä sotilaatkin toivovat asejärjestelmiensä toimivan siten kuin niiden on ajateltu toimivan, Connolly sanoo.

CONNOLLYN mukaan kieltolistalle kuuluisivat aseet, jotka on suunnattu nimenomaan ihmisiä vastaan, mutta jotka toimivat ilman “merkityksellistä ihmisen valvontaa”.

-  Eli emme siis tietäisi, missä, milloin ja ketä vastaan voimaa käytetään, hän tiivistää.

Toistaiseksi tällainen tulevaisuuden näkymä ei tunnu miellyttävän monia valtioita ja asevoimia. Connollyn mukaan erään suuren aseyhtiön johtaja oli todennut, että teknologiset edellytykset itsenäiseen päätöksentekoon ovat olemassa, mutta ne on rajattu pois “asiakkaan pyynnöstä”.

-  Eli jos asiakkaat niin haluaisivat, rajoitukset voitaisiin poistaa, Connolly perustelee sääntelyn kiireellisyyttä.

TEKNOLOGIAN kehitys saattaa hämärtää ihmisen ja koneen tekemän päätöksen rajaa. Esimerkiksi nykyaikaisen hävittäjän sensorit keräävät sellaisen määrän tietoa, ettei lentäjä kykenisi käsittelemään sitä itse. Siksi tietokoneet yhdistelevät ja käsittelevät tietomassan ja tarjoavat sitten päätelmänsä ihmiselle.

Connollyn mukaan tutkimusten perusteella ihminen ei hevin kyseenalaista koneen hänelle tarjoamaa vaihtoehtoa.

-  Ajatellaan, että koska tietokone neuvoi toimimaan näin, niin todennäköisesti se sitten on oikein, hän tiivistää.

Connollyn mukaan voi hyvin kysyä, kuinka valistuneena inhimillisenä päätöksenä voi pitää aseen laukaisemista tällaisessa tilanteessa.

-  Toisaalta tärkeää on myös se, että ihmisellä kuitenkin on kyky kyseenalaistaa tai haastaa koneen tekemä ehdotus, Connolly sanoo.

Inhimillinen epäröinti voi olla sodankäynnissä päätöksentekoa hidastava haitta, mutta tässä sillä on oma arvonsa.

Toinen tärkeä kysymys on vastuu.

-  Sodan oikeussääntöjen mukaan vastuu kuuluu ihmiselle. Sitä ei voi delegoida koneelle, Connolly sanoo.

Hän myötää, että tietoa väsymättä analysoiva kone ei ehkä tee sodassa inhimillisiä virheitä.

-  Erehdyksen mahdollisuuden vähentäminen voi olla hyvä asia, mutta sen pitää rajoittua kohteen valintaan. Päätöksen iskeä kohteeseen täytyy pysyä aina ihmisellä, Connolly sanoo.

Niilo Simojoki / STT