Julkisuudessa hänet arvioitiin vasemmistolaisemmaksi ehdokkaaksi kuin puheenjohtajavaalin hävinnyttä puolustusministeri Antti Kaikkosta.

Tosin yhtä lailla Kulmuni sanoi, ettei puolueen ole ”totisesti hyvä lukeutua” punavihreäksi puolueeksi.

Hänen mukaansa täytyy mennä entistä syvemmälle keskelle, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että puolue olisi vasemmiston ja oikeiston kompromissi.

”Järkevä taloudenpito tarpeellisine säästötoimineen on monelle vasemmistolaiselle avoimen halveksinnan kohde”, hän piikitteli.

Kirjoituksessaan Kulmuni penäsi puolueeltaan myös osallistumista ammattiyhdistysten vaaleihin. Sitä ei julkisuudessa noteerattu.

”Liian usein arvostelemme, että vasemmistolaisilla on liian suuri valta ay-liikkeessä, mutta olemme yrittäneet riittävästi järjestäytyä siihen suuntaan? Ay-vaaleissa Keskustan rooli on jäänyt yleensä vähäiseksi, ja syytä on varmasti meissäkin, kun emme ole järjestäytyneet sinne tosissamme. Tähän tarvitaan muutos”, hän kirjoitti.

Keskustan uusi puheenjohtaja Kulmuni paaluttaa edelleen Demokraatille, että keskusta on keskustalainen puolue.

Hän ei liitä puolueeseen muita määreitä.

Eli se ei ole keskusta-oikeistolainen eikä keskusta-vasemmistolainen puolue?

– Keskusta on keskustalainen puolue ja se tekee yhteistyötä niin oikeistoon kuin vasemmistoonkin. Keskusta on tasan tarkkaan keskellä, Kulmuni vastaa.

Oliko tarve ottaa eroa (pamfletissa) nimenomaan siihen, ettei keskusta ole porvaripuolue?

– Porvarillisuus taitaa olla jostakin sääty-yhteiskunnan ajalta ja 2020-luvun maailmassa se ehkä tuntuu vähän vanhakantaiselta ajattelulta. Keskusta on nimenomaan yritteliäs keskikentän puolue.

Kun Kunnallisalan kehittämissäätiö kysyi viime helmikuussa suomalaisilta, mihin keskusta kuuluu, kyselyyn vastanneiden enemmistön mukaan kyseessä on keskusta-oikeistolainen puolue.

Molempia keskustan puheenjohtajaehdokkaina olleita yhdistää se, että he ovat toimineet entisen keskustakonkarin Paavo Väyrysen avustajina. Väyrysen linjoilla ehdokkaat eivät ainakaan näyttäisi olevan.

Kun entinen kunniapuheenjohtaja noin vuosi sitten määritteli itseään, hän tunsi kuuluvansa “vasemmistopuolelle”.

Väyrynen sanoi olevansa ”vasemmisto-keskustalainen tai keskusta-vasemmistolainen”.

Sipilän aikaisen keskustan Väyrynen taasen katsoi sitoutuneen toteuttamaan “oikeistoliberaalia politiikkaa”.

Keskustan vahva hahmo, tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko on tällä hetkellä vanhempainvapaalla. Hän kertoi ennen puheenjohtajavaalia tukevansa Antti Kaikkosta, mikä sähköisti kerta heitolla tylsäksi moitittua vaalitaistoa.

Saarikko kertoi sittemmin, ettei hän tavoittele keskustan puheenjohtajuutta ensi vuoden Vantaan puoluekokouksessa. Tilanne siis selkeytyi – varmuudella ainakin seuraavan vuoden osalta.

Jollei Kulmuni onnistu saamaan keskustan kannatusta nousuun ja vakiinnuttamaan asemaansa puolueen kiistattomana johtajana, Saarikon varjo saattaa seurata häntä puheenjohtajataipaleella.

– Keskustassa on monenlaisia upeita ja lahjakkaita poliitiikoja ja kaikilla on tilaa. Kenenkään ei tarvitse eikä pidä olla varjo kenestäkään, vaan kaikki seisovat ihan itsenäisesti omilla jaloillaan, Katri Kulmuni sanoo.

Sitä Kulmuni ei suostu kertomaan, vaikka kysyy kolme kertaa samaa, pyysikö Kulmunin porukka edes Saarikkoa omaan leiriinsä. Kysymys on siinä mielessä kiinnostava, että sen voi pohtia kertovan jotakin keskustan vahvojen nimien henkilösuhteista.

Pyydettiinkö teidän kampanjasta Annika Saarikkoa mukaan tukemaan?

– Politiikassa otetaan kantaa ehdokkaiden puolesta ja politiikkaan kuuluu kilvoittelu. Ihmiset tekevät sitten ratkaisuja, ketä tukevat. Se on ihan normaalia politiikassa.

Onko oikein tulkittu, että ei ole pyydetty?

– Totta kai olen pyytänyt kampanjaan monenlaisia henkilöitä mukaan ja matkaan ja monesti keskeiset poliitikot ottavat kantaa tai eivät ota kantaa. Se jää sitten jokaisen ihmisen ratkaistavaksi itse.

Pyysittekö Saarikkoa nimenomaan?

– Tuki kelpaa politiikassa aina. Se on erittäin tärkeää, Kulmuni vastaa.

Vastausta ei siis tule. Ehkä se onkin parhaiten luettavissa Saarikon viime viikon blogikirjoituksessa, jossa hän kertoi tukevansa Kaikkosta.

”Ehdokkaista Antti on kysynyt minulta tukea kampanjaansa. Se tuntui hyvältä”, Saarikko kirjoitti.

Lapsena Katri Kulmuni kävi koulua Ruotsin Haaparannan puolella kielikoulussa. Torniolainen Kulmuni puhuukin erittäin hyvää, suorastaan täydellistä ruotsia. Hän saa niin suomen kuin ruotsinkielisiin vastauksiinsa luotua myös ajattelun nyanssit ja sävyt yhtä vahvasti.

Hän pärjää luonnollisesti myös englannilla mutta myös venäjällä ja ranskalla. Kielitaito on huippuluokkaa.

Kulmuni on opiskellut Pietarissa. Hän on toiminut myös Suomi–Venäjä-Seuran puheenjohtajana.

Kuinka hyvin pärjäätte venäjällä ja ranskalla?

– Kyllä ajankohtaiset ja arkiset asiat pystytään hoitamaan ja kannustan kyllä kaikkia suomalaisia opiskelemaan kieliä laajasti. Se on aina tärkeää.

Hän on käynyt neuvotteluja Brysselissä jo ministeriaikana myös ranskaksi.

Taannoin Maria Guzeninan (sd.) oltua hallituksessa ministerinä, hänellä oli roolia muun muassa ratkaistaessa lapsien huoltajuuksiin liittyviä kysymyksiä. Guzenina puhuu sujuvaa venäjää.

Oletteko hallituksessa ainut venäjäntaitoinen ministeri ja tuleeko siitä teille jotakin erityisroolia?

– Nyt en kyllä muista kaikkien kollegoiden kielitaitoa. Kannustan sitä kysymään kollegoiltani, en ole heidän CV:tään ulkoa opetellut.