Tähän ”jokakeväiseen maailmantalouden jamboreehen” kokoontuu vuosittain sadoittain keskuspankkiireja sekä ministeriöiden ja kansalaisyhteiskunnan edustajia ympäri maailmaa.

Smolnassa Orpon hallitus päätti jälleen olla vahvistamatta kansantaloutemme tulopuolta ja maamme veropohjaa puuttumalla pääomaverotuksen lukuisiin aukkoihin ja heikkoon progressioon.

Samalla hallituksen verouudistukset, kuten solidaarisuusveron muutos ja arvolisäveron nosto keventävät varakkaimpien tuloverotusta ja kurittavat suhteellisesti eniten tulojakauman toiseen päähän sijoittuvia kansalaisia. Näin siis Suomessa.

Näiden lisäksi erääksi keskeiseksi teemaksi viikon aikana nousi kuitenkin myös kansainvälinen yhteistyö pääomien, yritysten ja varakkaimpien henkilöiden verotuksessa.

VEROTUS onkin viime vuosina noussut enenevissä määrin kansainvälisten talouspoliittisten keskustelujen ytimeen: OECD:ssä päästiin hiljattain sopuun globaalista 15 prosentin suuryritysten vähimmäisyhteisöverosta ja viime aikoina myös YK on pyrkinyt aktivoitumaan veroyhteistyön saralla.

Tämä kehitys on ymmärrettävää, ottaen huomioon muun muassa varallisuuden ja taloudellisen vallan kasvavan keskittymisen sekä vuosikymmeniä kohonneet varallisuuserot.

Vaikka myös IMF on monesti esittänyt huolensa varallisuuserojen kasvusta, pääomien ja rikkaiden verotus ei ole ollut vakioaihe usein markkinamyönteisen talouspolitiikan edustajana näyttäytyneen organisaation vuosittaisten kokousten saleissa.

IMF:n kanssa usein yhteistyötä tekevän maailman vaikutusvaltaisempien maiden G20-ryhmän nykyinen puheenjohtajamaa Brasilia on kuitenkin maansa verouudistuksen jälkeen ottanut tehtäväkseen edistää globaalia minimiverotusta maailman varakkaimmille henkilöille.

Kevätkokouksen aikana Brasilian pyrkimys vahvistaa rikkaiden verotusta ja rakentaa kansainvälistä yhteistyötä varallisuuden verotuksessa sai tukea arvovaltaisilta tahoilta, kuten IMF:n pääjohtajalta Kristalina Georgievalta, taloustieteilijöiltä ja Nobel- palkituilta Joseph Stiglitziltä ja Esther Duflolta sekä Ranskan valtiovarainministeriltä Bruno Le Mairelta.

G20:n kansainvälistä verotusta käsitelleessä tilaisuudessa pääjohtaja Georgieva tunnusti menneiden vuosikymmenten globalisaation hyperliikkuvine pääomineen ja verovälttelyineen olleen usein epäoikeudenmukaista ja hyödyttäneen liikaa vain harvoja.

Georgieva totesikin kerättävien verojen kohottamisen, verotusten porsaanreikien tukkimisen ja rikkaiden kohtuullisen verotuksen olevan sekä oikeudenmukaista että taloudellisesti perusteltua varojen keräämiseksi muun muassa taloudellisen toimeliaisuuden edistämiseen ja vihreän siirtymän toteuttamiseen.

SUOMALAINEN oikeisto ja elinkeinoelämä sen sijaan perustelevat usein varallisuuden ja yritysten verotuksen väistämättä heikentävän taloudellista toimeliaisuutta ja tuottavia investointeja sekä näin ollen myös verokertymää.

Toisessa rikkaiden verotusta käsitelleessä kevätkokouksen tapahtumassa professori Stiglitz totesi tämän ajatuksen olevan virheellinen – väite, jota myös lukuisat tutkimukset puoltavat.

Samassa tilaisuudessa IMF:n finanssipoliittisen osaston apulaisjohtaja korosti, että vuosikymmeniä jatkunutta varakkaimpien suhteellisesti maksamien veromäärien osuuden laskua on ”mahdotonta hyväksyä”, miten IMF on ”täydellisesti” mukana superrikkaiden verottamisessa sekä miten lukuisissa maissa pääomaverotus on suhteellisen alhaisella tasolla.

Suomen tapauksessa IMF suositteli viimeksi maaliskuussa listaamattomien yritysten osinkojen kiristystä.

Rikkaiden verotusta käsitelleessä puheessaan pääjohtaja Georgieva painotti, että jos ”päätöksentekijöillä on tahtoa, keinot kyllä löytyvät”. Suomen nykyhallitukselta tämä tahto on mitä ilmeisimmin hukassa.

Kirjoittaja on väitöskirjatutkija Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa.