Palkittu politiikan aikakauslehti
72€/6kk

Toimituksen kommentit

Kun SDP kipuili käännytyslain kanssa, toimittajat kyselivät kansanedustajien tunnelmista – miksi?

LEHTIKUVA / RONI REKOMAA
Toimituksen kommentit

Simo Alastalo

Demokraatin politiikan toimittaja.

Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Tytti Tuppurainen (vas.) ja puolueen puheenjohtaja Antti Lindtman kertoivat kommenttinsa medialle poistuessaan SDP:n eduskuntaryhmän kokouksesta eduskunnassa Helsingissä 12. heinäkuuta.

Kun SDP:n eduskuntaryhmä pohti kantaansa käännytyslakiin, toimittajat ryhmähuoneen ulkopuolella kyselivät kansanedustajien tunnelmista. Tunteisiin ja riitelyyn keskittyminen voi olla perusteltua mutta myös oire politiikan viihteellistymisestä.

Simo Alastalo

Demokraatti

Oliko tunnelma painostava, yritettiinkö lakia vastustavat kansanedustajat suostutella tai pakottaa muuttamaan kantaansa?

Kiinnostuin kysymyksestä, vaikka itse asia on ulottumattomissani. En tiedä mitä SDP:n ryhmässä tapahtui.

Painostaminen, suostuttelu ja vakuuttelu ovat poliittisen toiminnan peruspalikoita. Politiikassa eri mieltä olevat ryhmät yrittävät estää toisiaan saavuttamasta päämääriään. Jos se ei onnistu, ne yrittävät vakuuttaa ja painostaa toiset omalle kannalleen.

PRESIDENTIN tällä viikolla vahvistama käännytyslaki kytkeytyy kansalliseen turvallisuuteen ja sivuaa poliittisen vallankäytön ytimeen kuuluvia teemoja kuten valtiollista suvereniteettia, oikeusvaltiota ja perustuslain suojaamia ihmisoikeuksia.

Mutta jostakin syystä kansanedustajilta kysyttiin livelähetyksissä eduskuntaryhmän tunnelmaa. Oliko tunnelma hyvä? Oliko kaikilla kivaa?

Tilanne muistutti tositv:n iltanuotiota, jossa etsitään reittiä ihon alle. Tositv:n katsojat haluavat palan aitoa tai edes hyvin näyteltyä henkilökohtaisuutta. Aitouden ja läsnäolon “mitäänesittämättömyyden” huippuhetki on tietysti itku.

Valitettavasti kamerat eivät löytäneet SDP:n ryhmähuoneen edestä kyyneliä.

Tunteet ovat mediassa muotia. Otsikoissa raivostutaan ja romahdetaan. Äärimmäinen houkuttaa lukijoita. Somefirmat koukuttavat asiakkaansa tarjoamalla ällistystä ja laidasta laitaan heitteleviä reaktioita. Joko asiat ovat rajuja, ihania ja uskomattomia tai niitä ei ole.

Somen ansiosta istumme päivittäin sirkusteltassa katsomassa epätodellisen tuntuisia asioita, kuten tekoäly-Kekkosta tai Bachin kantaatteja ulvovaa snautseria.

YTIMELTÄÄN politiikka on harvoin sirkusta. Aiheet liittyvät enimmäkseen lainsäädäntöön ja vaikeasti avautuvaan byrokratiaan. Politiikan ensisijainen tehtävä ei ole viihdyttää. Tunnelman ei tarvitse olla hyvä eikä se sitä usein olekaan, kun vastakkaisia intressejä edustavat poliitikot ja puolueet kamppailevat vallasta.

Politiikan riitaiselta ja vaikealta näyttävän pinnan alla on maailma ja ihmiset. Ne, jotka istuvat eduskunnassa ja ne, jotka pyrkivät rajan yli Suomeen. Koska politiikka liittyy kaikkeen, on ymmärrettävää ja kannatettavaa, että siitä tehdään kaikin tavoin kiinnostavaa.

On politiikan kannalta ongelmallista, että kiinnostava on yhä useammin rajua, ihanaa ja uskomatonta. Se on vaatimus, joka uhkaa muuttaa politiikan mediasirkukseksi.

Mitä mediasirkuksesta seuraa? Surkeimmillaan politiikka karnevalisoituu sarjaksi aplodeihin päättyviä kepposia. Puheet lyhentyvät ylilyöviksi sloganeiksi, jotka viihdyttävät ja nostattavat tunnetta. Lopulta sisältökin palvelee efektiä, ei päinvastoin.

SIRKUS tappaa politiikasta ideologian, koska aatteet eivät taivu hassuiksi videoiksi ja niiden avaaminen vie yli sata merkkiä. Sellaiseen sirkusta rakastavat ihmiset eivät jaksa perehtyä.

Poliittisen näkemyksen tilalle sirkus tarjoaa heimoutuvan yleisön, joka viihtyy ja lopulta tottelee viihdyttäjäänsä.

Todennäköinen tuleva Yhdysvaltain presidentti, salamurhayrityksen kohteeksi joutunut Donald Trump on globaalin poliittisen sirkuksen ylimmäinen tirehtööri. Monet muistavat hänen edellisen presidenttikautensa tviitit ja niistä lähes päivittäin tehdyt uutiset, joissa vertailtiin muun muassa Trumpin ja Kim Jong-unin ydinasenappuloiden kokoa. Trumpin nappula oli “much bigger & more powerful”.

Jos aatteet kuolevat poliittisessa sirkuksessa, jäljelle jää valta vallan itsensä vuoksi. Yksi vaarantuneista aatteista on ajatus jakamattomasta ihmisarvosta ja siihen perustuvista ihmisoikeuksista. Se on koodattu kansainvälisiin sopimuksiin, perustuslakiin ja niiden henkeä toteuttavaan lainsäädäntöön, jonka avulla lakeja tulkitsevat ja toteuttavat instituutiot suojaavat ihmisiä mielivallan uhalta.

VAIKKA SDP:n ovella esitetty tunnelmakysymys toi mieleeni tositv:n, se oli journalistisesti perusteltu. Kysymyksellä kaivettiin esiin kulissien takaista valtaa, eduskunnan enemmistön turvallisuuspoliittista konsensusta, jonka nojalla rivejä suoristettiin käännytyslain taakse.

Kansanedustajat eivät myöntäneet tulleensa painostetuiksi. Livelähetysten päällimmäiseksi sisällöksi jäi kameraruuhkassa kahlaavien poliitikkojen takakireän oloinen tunnelma.

Tuloksena oli äänestystulos 167-31. Eurooppalaisittain poikkeuksellinen käännytyslaki meni läpi kahden äänen marginaalilla. Kuusi SDP:n kansanedustajaa äänesti lakia vastaan.

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE