Kuntien vaikeudet tietävät kaikki. Kuntaministeri Sirpa Paatero (sd.) tiivistää kuntien haasteet kolmioon. Kolmion yhdessä päässä on kaupungistuminen, suurimmissa kaupungeissa väestö kasvaa vauhdilla, monet kunnat taas sitä vastoin kuihtuvat.

Kolmion muut kulmat ovat syntyvyyden väheneminen ja samaan aikaan ikääntyvien määrän kasvu. Tämä taas tarkoittaa palveluiden siirtymää sivistyspalveluista sosiaali- ja terveyspalveluihin, jotka tosin tällä hallituskaudella ovat siirtymässä maakuntien harteille, mikäli sote-uudistus onnistuu.

Paateroa säestivät virkamiehistä yljohtaja Jani Pitkäniemi ja finanssineuvos Tanja Rantanen. He muistuttavat, ettei väestön ikärakenteen muutos ja väestöllisen huoltosuhteen heikkeneminen ole ohimenevä ilmiö. Työikäinen väestö supistuu noin 10 000 hengellä vuosittain. Kun monissa kunnissa ikääntyminen on niin vahvaa, verotulot eivät kasva siitäkään huolimatta vaikka työllisyys suhteessa paranisi.

Paatero muistuttaa, että nyt odotetaan raportin valmistumista. Sen tultua julki on poliittisen keskustelun aika.

Käytännössä pöydälle voivat tulla kolme eri vaihtoehtoa tai niiden yhdistelmää. Ensinnä kuntia voidaan kannustaa vapaaehtoisiin liitoksiin.Toinen pohdittava asia on, voiko tulevaisuudessa kunnilla olla erilaisia tehtäviä ja vastuita. Kolmas kysymys kuuluu, onko kunnilla nykyisten lisäksi muita yhteistyön muotoja.

Virkamiehet painottavat, miten kuntien ”iskunkestävyyttä” pitää pystyä kasvattamaan. Vaikka on harvaanasuttuja kuntia, palvelut pitää pystyä tavalla tai toisella järjestämään. Tarvitaan niin rakennemuutosta kuin yhteistyötä.

Lähivuosina kuntapuolella tarvitaan isoa työkalupakkia.

Sirpa Paatero huomauttaa, että kyse on paljon myös siitä, millaisiin ratkaisuihin kuntapäättäjät ovat valmiita.

Jos kaikki vain myytäisiin, vedet, sähköt ja rakennukset, oltaisiin pian jo sen edessä, toteutuuko enää kansalaisten yhdenvertaisuus.

Vahvasta kunnallisesta itsehallinnosta Paatero haluaa yhä pitää kiinni. Se on hyvä pohjoismainen malli. Malleissa, joissa valtio päättää keskitetysti asioista, hyvinvointi ei ole pohjoismaisella tasolla.

Mutta mikä on poliittisesti realistista? Onko mahdollista tehdä rakenteellista muutosta, rukata verotusta, helpottaa yhteistyön rakenteita tai eriyttää tehtäviä. Paateron mukaan kaikkien on oltava samaan aikaan pohdinnassa.

Mikään edellisistä vaihtoehdoista ei kuitenkaan etene nopeasti, sillä ne vaativat perusteellista lainsäädännöllistä työtä.

Kuntien pakkoliitoksia tuskin Marinin (sd.) hallituskaudella nähdään.

– Kyllä me olemme kirjoittaneet hallitusohjelmaan, että kannustetaan vapaaehtoisiin kuntaliitoksiin. Se on kyllä varmaan se linja, joka on realistinen, Sirpa Paatero sanoo.

Paatero epäilee, ettei keinoja motivoida kuntia yhteen ole loppujen lopuksi monia.

– Niitä nyt mietitään.

Aikoinaan PARAS-hankkeessa kunnat saivat yhdistymisiin porkkanarahaa. Juuri tällä hetkellä mitään erityistä rahoitusta yhdistymisiin ei ole varattu.

– Mutta kun me saamme tämän tilannekuvan, sen jälkeen käydään tietysti poliittinen keskustelu, mitkä keinot on mahdollista ottaa käyttöön. Vielä tätä keskustelua ei ole käyty. Olemme sopineet valtiovarainministerin kanssa tilannekuvasta yhteisen keskustelun ennen raportin julkaisua. Siinä kohtaa vasta katsomme yhdessä tulokset, emme vielä toimenpidelistaa, Paatero tarkentaa Demokraatille.

Opetusministeri Li Andersson (vas.) ennakoi hiljattain Iltalehdelle, ettei jokaiseen kuntaan jää peruskoulua. Syntyvät ikäluokat ovat pientyneet.

Sirpa Paatero huomauttaa, että jo tälläkin hetkellä yläkoulut ovat monilla alueilla yhteisiä.

– Kun katsoo kuntien syntyvien lasten määrää, en tiedä, mikä on realismia pitää sellaisissa kunnissa koulua, joissa ei synny kuin alle viisi lasta (vuodessa). Sitten pitää miettiä muita keinoja. Onko niin, että jos kunnat eivät ole yhdessä, niillä on kuitenkin yhteisiä palveluita, niin kuin tällä hetkelläkin on ollut soten osalta, Paatero pohtii.

Entä voisiko maakuntien harteille laittaa muutakin kuin soten ja pelastaustoimen.

Sirpa Paatero on sitä mieltä, että tällä hetkellä kannattaa pysyä sotessa niin ”luurankomallissa” kuin vain mahdollista.

Se olisi siis nyt tärkeä saada maaliin eikä tehdä paketista enää isompaa.

– Nythän meillä on tämän vuoden aikana luvattu tehdä selvitys, onko mahdollisuutta, järkevää tai tarkoituksenmukaista miettiä mitään sinne (maakuntiin) siirrettäväksi sekä valtiolta että kunnista.

Sote-uudistukseen ei olla nyt luomassa samanlaista kustannusleikkuria kuin Sipilän (kesk.) hallitus pyrki tekemään ennen kuin koko rakennelma romahti.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö järjestelmää yritettäisi tehostaa. Asioita pohtii sote-ministerityöryhmän rahoitusjaosto.

– Kyllä varmaan mietitään useita eri versioita, miten rahoitusjärjestelmää saadaan sellaiseksi, jotta myöskin vaikkapa toiminnallista hyötyä saataisiin integraatiosta, Paatero sanoittaa.