Vahvasti hip hop- ja breakvaikutteinen teos avaa perjantaina Kuopio tanssii ja soi -festivaalin pääohjelmiston. Sen on koonnut festivaalin uusi taiteellinen johtaja, joka tulevat viisi vuotta on Kenneth Kvarnström.

Kuopion kansainvälinen tanssifestivaali on saanut kansainvälisen taiteellisen johtajan. Karjaalla syntynyt Kenneth Kvarnström on jo vuosia sukkuloinut Suomen ja Ruotsin välillä. Suomi-palkittu taiteilijaprofessori on kiertänyt oman ryhmänsä kanssa myös ympäri maailmaa sekä tehnyt tilausteoksia esimerkiksi Sydney Dance Companylle ja Göteborgin oopperan tanssiryhmälle. 2000-luvun alussa hän johti neljä vuotta Tukholman Dansens Husia. Nykyisin Kvarnström toimii vapaana tanssitaiteilijana ja asuu Ruotsissa.

Vielä 2000-luvun alussa Kuopion festivaalilla vieraili vuosittain parhaimmillaan kymmenkunta kansainvälistä teosta. Kvarnström on tuonut Kuopion tämän kesän ohjelmistoon ryhmät Saksasta, Ranskasta, Tanskasta, Norjasta ja Espanjasta. Suomen nykyhallituksen kulttuuripolitiikka kiristää kukkaronnyörejä, vaikka festivaalien yleisöt ovatkin yleisesti ottaen palanneet korona jälkeen katsomoihin.

Ensimmäisen festivaaliohjelmiston laatiminen ei taiteellisen johtajan mielestä mennyt aivan kuin Strömsössä.

– Tämä taitaa olla neljäs versio alkuperäisestä suunnitelmastani. Isoin yllätys oli, että on aika hankalaa saada logistiikka toimimaan, kun festivalin kesto on vain kaksi viikonloppua ja pari arkipäivää. Tietyt produktiot eivät kierrä juuri festivaalin aikaan, jotkut ovat teknisesti liian vaativia, joku ei halua tulla Kuopioon ja niin edelleen. Tässä suhteessa esimerkiksi Tukholman Dansens Husin ohjelmiston rakentaminen oli helpompaa. Nyt on kuitenkin saatu kasaan mielestäni kiinnostava kokonaisuus.”

SAKSASSA TYÖSKENTELEVÄT koreografit Maria Chiara de’ Nobili ja Alexander Miller ovat valmistaneet festivaalin pääohjelmistoon There Was Still Time -teoksen yhdessä tanssijoidensa kanssa. Beckettin Huomenna hän tulee -näytelmästä inspiroitunut teos sai ensi-iltansa Venetsian tanssibiennalessa viime kesänä. Koreografisesti se pohjaa hip hopiin ja breakiin. Ryhmän toinen teos Pack puolestaan haastaa miehisyyden myyttejä.

Kuopion festivaalilla nähdään muun muassa Miller de Nobili -ryhmän hip hopiin ja break danceen pohjaava teos There Was Still Time.

Edellisten lisäksi ranskalais-algerialaisen Hervé Koubin ryhmän Sol Invictus on saanut vaikutteita urbaanista tanssista. Teoksen seitsemäntoista tanssijaa tulevat eri puolilta maailmaa. Heissä on katutanssijoita, battle-mestareita, akrobaatteja sekä ainutlaatuisen tyylinsä kehittäneitä tanssijoita esimerkiksi Amazonin alueelta ja Siperiasta.

Katutansseissa korostuu improvisointikyvyn lisäksi tekninen taituruus. Mitä ne tuovat eurooppalaiseen nykytanssiin?

– Haasteita. Varsinkin Kuopiossa nähtävissä teoksissa näkyy taituruus ja kehon hallinta; improvisaatiota ei niinkään. Monessa eurooppalaisessa ryhmässä joko koreografit tai useampi ryhmän tanssija on lähtöisin katutanssin parista. Teokset ovat todella nerokkaita ja hiottuja kokonaisuuksia. Sanoisin että noin 70 prosenttia viime aikoina valmistuneista nykytanssiteoksista on erilaisia hybridimuotoja.

VUONNA 1969 perustettu Kuopio tanssii ja soi on ollut pitkään pohjoismaiden suurin kansainvälinen tanssifestivaali. Siellä ovat kohdanneet kotimaiset ja ulkomaiset ammattilaiset sekä tanssijaksi opiskelevat. Ruotsalaisen Danstidningen-lehden päätoimittaja Ann-Marie Wrange määritteli vielä 2019 ilmestyneessä festivaalin juhlakirjassa Kuopion festivaalin yhdeksi Euroopan tärkeimmistä alan tapahtumasta Lyonin ja Venetsian tanssibiennaalien ohella.

Kansainvälistä yleisöä ei ole viime vuosina kuitenkaan kovin paljon näkynyt – eikä kansainvälistä mediaakaan. Kotimainen ammattilaisyleisökin on harventunut. Festivaalin maksettujen lippujen myynti on laskenut Finland Festivalsin vuodesta 2010 julkaistujen käyntitilastojen mukaan vuoden 2010 9700 myydystä lipusta viime vuoden 5896 myytyyn lippuun. Kokonaiskävijämäärä lisääntyneine ilmaisnäytöksineen on koronavuosia lukuunottamatta liikkunut viime vuosina yli 30 000:ssa, kun se kymmenluvun alussa pysytteli 10 000:ssa. Myös festivaalin laaja kurssitarjonta tuo opiskelijoita ja tuloja festivaalille.

– Ajat ovat muuttuneet: Matkustaminen ja hotelliasuminen on kallista. Myös internetillä on osuutensa tähän kehitykseen. Ennen Suomessa ei ollut tilaisuutta nähdä ulkomaisia ryhmiä muutoin kuin festivaaleilla. Nykyisin voi katsoa esimerkiksi suoratoistoja verkon kautta. Kansainväliseen painoarvoon vaikuttaa myös, että nykyään samantyyppisiä festivaaleja on useita ympäri Eurooppaa. Siksi se sauna ja valkoiset yöt ovat ehkä tärkeitä. Ja tietysti hyvä vastaanotto. Ja ahvenkukko, virnuilee Kvarnström.

Toiminnanjohtaja Salima Peippo kertoo olevansa helpottunut, kun valtionavustus pysyi kulttuurirahoituksen leikkauksista huolimatta edellisvuoden tasolla, 200 000 eurossa. Hän huomauttaa, että hintojen nousu, pääsylippujen alv-kannan nosto ja monet muut asiat vaikeuttavat kuitenkin toimintaa joka vuosi. Samalla tasolla pysymiseen vaadittaisiin pientä vuosittaista avustusten nousua.

Kuopion kaupungin kanssa solmittu yhteistyösopimus on taannut vuosittaisen kaupunginavustuksen, joka tänä vuonna on 352 000 euroa.

Tänä vuonna aikavälille 6.6. – 14.6. osuvan festivaalin esityksiä nähdään nyt myös Olvi Areenalla Musiikkikeskuksen jäätyä pois festivaalin käytöstä. Toki tanssiteos näyttää jäähallikatsomosta toiselta kuin teatterimaisen tilan näyttämöltä, mutta ongelmia oli myös Musiikkikeskuksen taakse kapenevan lavan kanssa. Kvarnström näkee tilanteessa hyviä puolia:

– Se mahdollistaa suurempien ryhmien saamisen Kuopioon. Näyttämöstä voidaan rakentaa isompi kuin Musiikkikeskuksessa.

KVARNSTRÖM NOUSI suomalaiselle tanssitaivaalle 1990-luvulla persoonallisilla, aggressiivisilla ja fyysisesti vaativilla koreografioillaan kuten Carmen (1993), XXX (1995) ja no-no (1996). Niiden jälkeen tuli monta merkittävää teosta, ja Kvarnström toimi muun muassa Helsingin kaupunginteatterin tanssiryhmän pääkoreografina sekä koreografian apulaisprofessorina Teatterikorkeakoulussa. Hän pitää kulttuurin ja taiteen tekijöiden tämänhetkistä tilannetta Suomessa todella vaikeana

– Isot leikkaukset kohdistuvat freekentälle. Se ei ole hyvä. Tanssiteokset ovat enimmäkseen pienimuotoisia, ja harvalla ryhmällä on mahdollisuus tuottaa isompia kokonaisuuksia. Hienoa, että Reija Wäre sai tällaisessa tilanteessa koreografioida Kansallisoopperalle ison Edith Piaf -baletin vuoden alussa. Tanssin talon vuokrat taas ovat niin korkeat, että ihmettelen, kuinka tanssin kenttää voidaan kehittää! Onko kaikkien teosten nyt pakko puhutella suurta yleisöä?

Esimerkiksi Venetsian biennalessa on haluttu tukea uransa keskivaiheilla olevia italialaiskoreografeja ja tilata heiltä teoksia biennaleen. Näin suodaan koreografeille mahdollisuus kehittyä ja kokeilla ilman liian suurta taloudellista riskiä. Kvarnström kertoo, että hänkin on pohtinut, miten voisi tukea suomalaisia koreografeja heidän työssään. Mahdollisesti jo ensi vuonna jotain tähän liittyvää on tarjolla, mutta Kvarnström ei halua vielä tarkentaa, mitä.

Ensi vuoden ohjelmisto on Kuopio tanssii ja soin verkkosivujen mukaan jo pitkälle suunniteltu. Kvarnström sanoo, että hänen teoksiaan ei johtajakaudella Kuopiossa nähdä.

– Carmen?!-teokseni on tämänvuotisessa Gaalassa ainoastaan siksi, että siinä on poikaleiriläisiä tanssimassa. Halusimme tuoda leiriä esiin. Minusta riittää, että saan tehdä valintoja pääohjelman suhteen. Olisi todella outoa valita omia juttuja siihen settiin. Ensi vuoden ohjelmisto tulee olemaan erilainen kuin muut vuodet.”

Kvarnström kertoo, että on pikkuhiljaa lopettamassa koreografian tekemisen sillä myöskin Ruotsissa ajat ovat hankalat. Työn alla on nyt yksi uusi näytelmä/esitys talveksi 2026, ja tänä syksynä hän kiertää Ruotsissa osana duettoa:

– Minä ja yksi muusikko.