Ensimmäisen kerran Antti Lindtman antoi kaiken tunnustuksensa isälleen valinnan jälkeisessä tiedotustilaisuudessa.
– Faija, Jokke, joksi häntä kutsun, on ollut minulle aina todella tärkeä. Olen todella kiitollinen siitä, että 80-luvulla työssäkäyvänä yksinhuoltajana hän laittoi minut aina etusijalle.

Linjapuheessaan sunnuntaina hän kertoi muiston lapsuudestaan, kuinka 5-vuotiaana vanhempien erottua hän meni ensimmäistä kertaa päiväkotiin. Asiaintila oli kiirinyt tietoon sinnekin.

– Päiväkodintädit vastaanottavat yhtä lämpimästi kuin aina ennenkin, mutta nyt he tarkistavat, että minulla oli päälläni ehjät ja puhtaat vaatteet, lisäksi riittävästi varavaatteita mukana.

– Se ylimääräinen varmistus oli hyvinvointiyhteiskunnan huomaamaton ja hellä kosketus, että muuttuneessa tilanteessa kaikki oli kunnossa. Turvaverkko kantoi. Jokke, tokihan minulla oli asianmukaiset kamppeet yllä. Isänä pidit siitä aina huolta.

JOUKO LINDTMAN sai olla puoluekokousedustajana Jyväskylässä valitsemassa poikansa koko puolueen puheenjohtajaksi.

– Olen kyllä tosi ylpeä, koska ei tämän puolueen puheenjohtajaksi tulla ihan tuosta vain. Pitää saada puolueväen luottamus taakseen ja se ei aina ole helppoa, hän kertoi Demokraatille jäsenäänestyksen tuloksen jälkeen, jonka viesti oli selkeä.

Isä-Lindtman kertoo tapauksen, joka kuvastaa hykerryttävästi juuri valitun puheenjohtajan asennetta. Elettiin vuotta 2002 ja tulossa oli SDP:n puoluekokous Tampereella. Poika-Antti pystyi parikymppisenä ikänsä puolesta olemaan ensimmäistä kertaa ehdolla puoluekokousedustajaksi. Se edellytti jäsenäänestyksessä pärjäämisestä.

– Muistan kuinka hän tuli illalla kotiin ja ihmettelin, mikä helvetinmoinen ryminä sieltä kuuluu, sehän tulee raamit kaulassa sisään.

Syykin selvisi. “Mut valittiin puoluekokousedustajaksi!”, Antti oli huutanut suureen ääneen.

– Hän oli niin ylpeä valinnastaan. Itsekseni mietin, että jos kaikilla olisi samanlainen asenne, meidän kannatuksemme olisi lähempänä sataa – noin niinkuin kuvaannollisesti.

JOUKO LINDTMAN jäi kaksi vuotta sitten eläkkeelle Vantaan sosialidemokraattien kunnallisjärjestön sihteerin tehtävistä. Hän siis tietää Vantaan kunnallispolitiikan kuin omat taskunsa.

Juuri Vantaan kunnallispolitiikasta löytyy hänen mielestään myös yksi tärkeä risteyskohta, joka viitoitti Antin tietä koko SDP:n johtoon. Antti Lindtman nousi Vantaan kaupunginvaltuuston puheenjohtajaksi 25-vuotiaana, mikä oli isä-Lindtmanin rohkea veto Vantaan demareilta: uskalsivat antaa vastuuta näin nuorelle ihmiselle.

– Kyllä se oli hänelle kasvun paikka. Hän oppi sen, että yksin ei pärjää vaan täytyy osata neuvotella, sopia ja tehdä kompromisseja muiden puolueiden kanssa. Koska jos et ole siinä aloitteellinen, muut löytävät kyllä toisensa aina meitä vastaan. Hän hoksasi tämän.

Jouko Lindtman antaa kaiken kiitoksensa ”vanhoille ja viisaille tovereille”, jotka olivat tukemassa Anttia tässä vastuullisessa tehtävässä. He kannustivat nuoria eturiviin. Lindtman pohtii, että samanlaisen ajattelun aika olisi nytkin.

– Olen aina sanonut, että Sannoja ja Antteja pitäisi olla kaikissa SDP:n piireissä.

Konkarit tarjosivat toki omia mielipiteitään, mutta isä-Lindtmanin mukaan Antti osasi alusta alkaen valita sen mitä niistä käyttää ja mitä ei. Ja Antti Lindtmanin valtuuston puheenjohtajuus jatkuu edelleenkin.

Yksi tai pari valovoimaista henkilöä voi tehdä ihmeitä puolueen kannatukselle, kun pitäisi saada niitä liikkuvia äänestäjiä omiin riveihinsä, Jouko Lindtman muistuttaa myös. Hänen mielestään Vantaalla on onnistuttu siinä melkoisen hyvin.

TOISEKSI kasvun paikaksi valtuuston johtamisen lisäksi hän nostaa erityisesti SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtajuuden, jota Antti Lindtman piti hallussaan pitkään.

– Niin kuin Antti on sanonut, siinä pitää hallita kaikki valiokuntien asioista lähtien. Ja eihän ryhmän johtaminen mitenkään helppoa ole, Jouko Lindtman naurahtaa.

– Selvästi minä näen, kuinka poika on kasvanut erityisesti eduskuntaryhmän puheenjohtajuuden aikana. Hänelle on tullut kypsyyttä ja elämänkokemusta – ja sen kautta elämänviisautta.

Entäpä mitä neuvoja isä on sitten antanut pojalleen?

– Olen antanut kaksi neuvoa. Ensimmäinen on muistaa, ettei politiikassa kannata ottaa selkävoittoja vaan makea pistevoitto maistuu paremmalta.

Toisen neuvon Antti Lindtman mainitsi jo perjantaina tiedotustilaisuudessa eli hyvin oli jäänyt isän ohje muistiin. Se kuului: Muista olla nöyrä, mutta ei tarvitse nöyristellä.

Jouko Lindtman muistelee, kuinka Antin noustua Vantaan valtuuston johtoon kaksi kaupungin merkittävää vanhan linjan sosialidemokraattia, Erkki Rantala ja Kalevi Alén, ottivat asiakseen tulla hänen pakeilleen kertomaan mitä mieltä olivat.

– He tukivat kylläkin Anttia, mutta sanoivat, että ”sulla on nyt sitten yksi tehtävä eli isänä hoitaa, että jos pojalla nousee huppuun, sun tehtävänä on palauttaa se maan pinnalle”.

– Kysyin leikilläni, että käytänkö isän moukaria vai kunnallisjärjestön sihteerin moukaria. Siellä se moukari on ollut nurkassa käyttämättömänä vuodesta 2008, hän naurahtaa.

Jouko Lindtman luottaa siihen, että Antti puolueen puheenjohtajana säilyttää rauhallisen, nöyrän ja muut huomioon ottavan asenteen.

– Siinä työssä ei pärjää ilman puolueväen tukea, mutta politiikanteossa ei pärjää myöskään ilman kykyä keskustella rakentavasti myös muiden puolueiden kanssa.