Porttiteatteri on seitsemän vuotta toiminut ammattijohtoinen vapautuneiden ja vapautumisvaiheessa olevien vankien yhteisöteatteri. Compañia Kaari & Roni Martin on suomalainen kansainvälisesti tunnettu nykyflamencoryhmä, joka viime vuosina on sekä ottanut haltuun hyvin monenlaisia esitystiloja että tehnyt laajalla skaalalla yhteistyötä eri tahojen kanssa. La Familia on ryhmien ensimmäinen yhteistyöteos.

Kuten nimikin sanoo esityksen sisällön keskiössä on perhe ja siihen liittyvät esiintyjien omakohtaiset kokemukset. Jokainen kymmenestä näyttelijästä kertoo esityksen aikana eri tavoin lyhyemmän tai pitemmän perhetarinan. Yhteistä näille usein rankoille mutta myös sarkastista huumoriakin sisältäville kertomuksille on pienestä kuvasta aukeava kokonainen maailma. Kaikki tarinat myös päättyvät tavalla tai toisella positiivisesti.

Kertomuksien kanssa lomittuvat ja niitä rytmittää sekä vie eteenpäin musiikki, perinteisen flamencon lisäksi Roni Martinin haikeahkot flamencohenkiset sävellykset. Compañian espanjalaiset huippumuusikot kitaristi Juan Antonio Suárez Cano ja laulaja Victor Carrasco yhdessä viulisti Sanna Salmenkallion ja laulaja-kitaristi Roni Martinin kanssa antavat esitykselle upeasti ja karhean kauniisti soivan pohjan ja kehykset, joiden päälle muu liike- ja näyttelijänilmaisu rakentuu.

Kuten perheessäkin usein, koko kymmenhenkinen esiintyjäryhmä on näyttämöllä läsnä koko ajan. Välillä siluetteina taustalla, välillä tukemassa tarinan kertojaa ja välillä pääosassa myös ryhmänä.

Kaari Martinin koreografiassa pääpaino on flamencon rytmissä ja käsien liikkeissä. Jalkojen tiukat iskut ja toistuvat askelkuviot kuljettavat esitystä käsien eleiden ilmaistessa tunteita ja mielenliikkeitä.

Esitys etenee hallitusti, sisäisesti kiihkeänä mutta ulkoisesti rauhallisena. Intensiteetti ei laske edes kohtausten vaihdossa, mikä ei välttämättä ole mikään itsestään selvyys. Jokainen esiintyjä pääsee keskiöön omassa tarinaosuudessaan, mutta kukin osaa ottaa paikkansa myös ryhmän jäsenenä.

Vaikka La Familian tausta niin tarinoina kuin Porttiteatterin esiintyjien elämänkokemuksina on karu, jopa synkkä, niin itse esitys sykkii enemminkin positiivista elämisen kiihkoa. Esityksessä on flamencon tapaan mukana elämän kaikki värit tuskasta iloon.