Pöydällä ovat muun muassa kysymykset aktiivimallista, paikallisesta sopimisesta ja kilpailukykysopimuksessa sovittujen asioiden jatkamisesta tai päättämisestä.

Teollisuusliitto irtisanoi jo lokakuussa kilpailukykysopimukseen liittyvän työajan pidennyksen viidellä sopimusalalla.

– Minä en osaa sanoa, mikä jatkuu automaattisesti, mutta varmaan kiky heijastuu aika vahvasti seuraavaan neuvottelukierrokseen. Kuvittelisin, että siellä muitakin kohtia kuin työaikakysymys nousee palkansaajapuolelta kyseenalaistettuna pöytään. Se on varmaan itse asiassa aika vaikea sisällöllisesti tämä seuraava neuvottelukierros. Ennakoin, että se ei mene ihan samalla lailla kuin kiky, Laatunen sanoo.

Elinkeinoelämän keskusliitto on muuttanut sääntöjään eikä enää tee keskitettyjä ratkaisuja. Laatunen näkee, että tupo olisi yhä paras ratkaisu, mikäli Suomessa ajauduttaisiin jonkinlaiseen työmarkkinoiden kriisitilaan.

– Minä olen itse sanonut, että minä en tiedä parempaa kriisiajan ratkaisua kuin tupo, koska kriisiajan ratkaisussa on aina ikäviä elementtejä. Silloin kun ne tulee kaikki kerralla kaikkia koskien ne on paljon helpompi hyväksyä palkansaajakentässä, miksei myös työnantajakentässä.

Uuden työmarkkinamallin sisäänrakennettuna ongelmana Laatunen pitää sitä, että kun toisaalta pitäisi sallia alakohtaista hajontaa ja ottaa huomioon kunkin alan palkanmaksukyky, tuottavuus ja kilpailuedellytykset, vastinpariksi nousee se, miten estetään vuoden 2007 ongelma, jossa hajautetusta mallista lähti liikkeelle “hillitön palkkakilpailu”.

– Miten sovitetaan yksilöllinen liikkumatarve ja kollektiivinen vastuu, jotta ratkaisulinja on kansantalouden kannalta järkevä. Tähän ei varmaan ihan helposti sellaista toimivaa mallia ole keksittävissä muutoin kuin keskitetty koordinaatio, Laatunen sanoo.

Kun keskitettyjä ratkaisuja ei enää tehdä, koordinaatio hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen välillä saattaa nousta akilleenkantapääksi. Viime liittokierroksella työnantajapuoli onnistui Teknologiateollisuuden johdolla pitämään kiinni varsin laajasti yhteisestä palkkalinjasta.

Laatusen mielestä päänavaajilla on oikeus pitää huolta siitä, ettei heidän yli kävellä. Hän nostaa tähän tehtävään myös valtakunnansovittelijan, jonka rooli niin ikään puhutti viime kierroksella.

– Siinä pitäisi olla sellainen malli, joka olisi avoin ja läpinäkyvä, koska silloin se on paremmin hyväksyttävissä. On vaikea nähdä, että sitä koordinointia voisi hoitaa mikään muu taho kuin keskusjärjestöt, Laatunen sanoo.

– Minusta hallituksen ei pidä periaatteessa palkkaneuvotteluihin muutoin sotkeutua, mutta totta kai hallituksella on oikeus sanoa, että ratkaisut eivät voi olla sellaisia, että ne sotkevat hallituksen talouspolitiikan ja vievät tavallaan siltä pohjan pois. Yhteyden pitää toimia hallituksen ja työmarkkinakentän välillä.

Laatunen varoittaa hallituksia panemasta lukuja pöytään.

– Sellaista virhettä hallituksen ei pidä tehdä, mutta totta kai hallituksen pitää olla tietoinen missä mennään.

Eläkkeellä oleva Lasse Laatunen profiloitui hiljattain julkisuudessa hallituksen toimien vuoksi syntyneessä ja kärjistyneessä irtisanomislakikiistassa. Laatusen tulkittiin varsin laajasti asettuneen palkansaajien puolelle.

Ay-liikkeessä onkin jo jonkin aikaa kerrottu tarinaa, ettei Laatusta päästetä enää EK:n tuulikaappia pidemmälle eikä kokoomuksen pikkujouluihinkaan olisi tullut kutsua. Laatunen ei näitä tietoja lähde täsmentelemään.

– Minunhan ei tarvitse olla väleissä kenenkään muun kuin vaimoni kanssa. Se riittää minulle, ja tietysti pojan. En ole sillä lailla kiinnittänyt huomiota, mihin on kutsuttu ja mihin ei, koska kutsuja on tullut ihan riittävästi. Eläkeläinen ei nyt enää joka paikkaan haluakaan mennä, hän vastaa.

Irtisanomislakiasiassa juristi Laatunen sanoo olleensa liikkeellä puhtaasti juridiikan asialla.

– Uskon, että osaan irtisanomissuojan juridiikan aika hyvin, kun olen itse ollut sitä tekemässä. Olen aikanaan ajanut paljon irtisanomisjuttuja. Tiedän, mitkä ne perusteet ovat, jotka siellä toimivat. Pidin hallituksen hanketta sikäli huonona, että tämä missä olisi asetettu erikokoisten yritysten työntekijät erilaiseen asemaan, niin jos se ei ole yhdenvertaisuusperiaatteen vastaista niin mikä sitten on.

– Sitten sen jälkeen, kun hallitus aivan oikein luopui tästä yrityskoosta, sitten alettiin tuoda esiin sitä, että yrityskoko pitää kuitenkin ottaa tuomioistuinratkaisuissa huomioon. Mutta näin oli tapahtunut jo ennen tätä koko hallituksen hanketta.

Ratkaisu, jonka monien vaiheiden jälkeen kolmikanta siunasi sekä myös Suomen Yrittäjät, oli Laatusen mukaan lopulta fiksu.

– Siinä on kirjoitettu nyt lakiin ja lain perusteluihin tämä nykyinen oikeuskäytäntö. Juridisesti se ei muuta yhtään mitään, mutta ehkä nyt sellaisetkin juristit, jotka ajavat irtisanomisjuttuja tietävät ja tajuavat sen, että yrityskoko on yksi tekijä, jolla on siinä kokonaisuudessa vaikutusta.

Demokraatti haastatteli Laatusen 14.3.