Hänen mukaansa nykyisiä tahdosta riippumatonta hoitoa koskevia lakipykäliä on käytetty äärimmäisen harvoin, vain joitakin kertoja vuodessa.

– Ne ovat jääneet sillä lailla ympäripyöreiksi ja epäselviksi, että niitä on käytännössä vaikea toteuttaa, Vorma arvioi.

Valmisteilla olevaa lakia selkiytetään sillä tavalla, että pakkokeinoja koskevia pykäliä olisi helpompi käyttää. Tarkoitus on, että päihdehoidon henkilökunta tietää käytännössä, missä tilanteissa tahdosta riippumatonta hoitoa voi soveltaa.

Uusi laki selkiyttäisi tilannetta käytännössä niin, että esimerkiksi sekavasti ja väkivaltaisesti käyttäytyvä henkilö voidaan tutkia pakolla, jos hän yrittää poistua päivystyksestä. Nyt henkilökunnalle ei ole selvää, miten toimia tällaisissa tilanteissa.

– Päihdevierotusoireiden aikana päihteen himo voi kasvaa niin suureksi, että ihminen saattaa impulsiivisesti keskeyttää hoidon, Vorma perustelee.

Ihmisten itsemääräämisoikeutta koskeva lakiesitys koskettaa useita ihmisryhmiä. Lain piiriin kuuluisivat muun muassa vanhukset ja psykiatrisen hoidon tarpeessa olevat henkilöt. Muistisairaat ovat suurin ryhmä, jota uudistus koskee.

Psykiatrisen hoidon soveltamista selkiytettäisiin niin, että esimerkiksi syömishäiriö voi olla perusteena pakkohoidolle.

Periaate on, että potilaan itsemääräämisoikeutta tuetaan mahdollisimman pitkälle. Itsemääräämisoikeuden rajoittaminen alkaa vasta, kun esimerkiksi dementoituvan vanhuksen tukeminen ei enää onnistu.

– Pohjimmiltaan kyse on ihmisarvon toteutumisesta, sanoo perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.).

Saarikon mielestä itsemääräämisoikeutta vahvistavalle lainsäädännölle ja yhtenäisille säännöksille on olemassa todellinen tarve.

Uusi asiakas- ja potilaslaki yhdistäisi itsemääräämisoikeutta koskevia säädöksiä useista eri laeista. Vanhustenhuollossa säännökset puuttuvat nykyisin kokonaan.

Lakiesitystä hiotaan edelleen. Se on määrä antaa eduskunnalle syksyllä. Uudet lait tulisivat pääosin voimaan vuonna 2020.