Työryhmä on kartoittanut, millaisia ongelmia esiintyy lasten ja perheiden palveluita ja etuuksia koskevassa lainsäädännössä ja sen soveltamisessa vuoroasumistilanteissa. Se on myös valmistellut ehdotuksia ongelmien ratkaisemiseksi.

Lapsen vuoroasumisella tarkoitetaan yleensä järjestelyä, jossa lapsi asuu suunnilleen yhtä suuren osan ajasta kummankin vanhemman luona.

Oikeusministeri Häkkäsen mukaan vuoroasumistyöryhmän työ on välttämätön jatke oikeusministeriössä valmisteilla olevalle lapsenhuoltolain uudistamishankkeelle, joka annetaan eduskunnan käsiin kesäkuussa.

Työryhmän mukaan lapsen etua toteuttavan vuoroasumisjärjestelyn toteutuminen edellyttää säädösmuutoksia etuus- ja palvelulainsäädännössä.

Loppuraportin luovutustilanteessa Häkkänen sanoi, että on selvää, että perheiden muuttuvia tilanteita ja vuoroasumista pitää selvittää perusteellisemmin selvittää siten, että koko lainsäädäntö hengittäisi lasten edun mukaisesti.

Akuuteimmat muutostarpeet liittyvät Häkkäsen mukaan huoltajille meneviin etuuksiin ja tahtotila on Häkkäsen mukaan, että asioissa edettäisiin mahdollisimman nopeasti.

Valtiovarainministeriössä on selvitetty, voisiko kaksoiskuntalaisuus tuoda helpotusta vuoroasumiseen. Sen säätäminen on kuitenkin todettu mahdottomaksi. Perhe- ja peruspalveluministeri Saarikon mukaan se ei tarkoita kuitenkaan sitä, etteikö järjestelmä voisi tunnistaa vuoroasumista. Tieto voitaisiin merkitä väestötietojärjestelmään.

– Se on jo konkreettinen muutos, jonka uskon, että voidaan toteuttaa ja siinä päästään nopeasti eteenpäin, Saarikko sanoi.

Selkeitä lainsäädännön muutostarpeita on hänen mukaansa muun muasa lapsilisäjärjestelmässä. Kela ei voi tällä hetkellä jakaa lapsilisää vuoroasuvan lapsen molempien vanhempien tilille, vaikka vanhemmat voivat totta kai keskenään asiasta sopia.

Epätasa-arvoa tulee myös asumistukijärjestelmästä, jossa toinen huoltaja voi saada satojen eurojen edun asumislisästä, vaikka lapsi vuoroasuu.

Työryhmän työn pohjalta pystyttiin osoittamaan, että ainakin noin 15 % eroperheistä päätyy vuoroasumiseen. He ovat siis niitä, jotka ovat tehneet jollakin tavalla viranomaisille näkyväksi vuoroasumisen.

Ei kuitenkaan tiedetä, kuinka paljon vuoroasuvia todellisuudessa on. Näin ollen esimerkiksi asumistuen kustannusten laskeminen, jos järjestelmää muutettaisiin, on vaikeaa.

Ministeri Saarikon mukaan on lohdullista, että työryhmän työssä selvisi myös, että vuoroasumisen tasapuolisuutta voidaan parantaa paljon myös kuntia ohjeistamalla. Esimerkiksi koulukyytien järjestämiseen vuoroasuville lapsille molempien huoltajien kodeista voidaan hänen mukaansa löytää ratkaisuja tällä tavoin.

Saarikko linjasikin, että ensinnä kuntia on ohjattava nykyistä  paremmin. Sen jälkeen on selvitettävä, kuinka paljon vuoroasuvia on ja lopuksi on pohdittava lainsäädäntömuutoksia etuuksiin ja palveluihin.

Asumistuen ja lapsilisän jakaminen molemmille vuoroasuvan lapsen huoltajille olisi Saarikon mukaan periaatteessa mahdollista. Se vaatisi lainsäädännön muutoksen. Tätä ennen on Saarikon mukaan tehtävä jatkoselvitus, mitä muutos maksaisi. Taloudellisesti asumistuki on lapsilisää isompi kysymys.

Loppuraportin julkistamistilaisuuden jälkeen Saarikko totesi Demokraatille, että hänen mielestään kaikissa sellaisissa arkisissa muutoksissa, joissa euromääräisesti ei puhuta kovin isoista asioita ja jotka tukevat lapsen sujuvaa arkea ja molempien vanhempien läsnäoloa, lain soveltamista pitäisi tulkita perheen ja lapsen edun mukaisesti. Tässä asiassa kuntien ohjeistuksella on iso merkitys.

Saarikko sanoo pitävänsä periaatteellisesti perheiden edun mukaisena sitä, että lapsilisä ja asumistuki voitaisiin ohjata vuoroasuvan lapsen molemmille huoltajille.

– Mutta koska raportti on juuri saatu, minusta on aivan kohtuullista – koska tämä ensinnäkin kytkeytyy huolto- ja tapaamislain läpimenoon eduskunnassa jossa vuoroviikkoasuminen vasta tulee tunnistetuksi – että tämä on sitten vasta jatkotyön aihe.

Joko tällä vaalikaudella?

– Siihen minä en oikeasti osaa ottaa kantaa.