Suomen itsenäisyyden ajan tarina kertoo työstä, velvollisuudentunteesta, uhreista ja yhteisvastuusta. Mutta ennen kaikkea se kertoo kansakunnan sivistys- ja koulutustason määrätietoisesta nostosta.

Jo itsenäisyytemme ensimetreillä oivallettiin, että koulutustason kasvattaminen on pienen kansakuntamme menestymisen kivijalka. Selkeänä lähtökohtana nähtiin, että seuraava sukupolvi on aina koulutettava vanhempiaan paremmin. On satsattava osaamiseen, kasvuun ja työn tuottavuuteen.

Oivallettiin myös, ettei koulutustason nosto onnistu, eikä myönteistä kehitystä synny, ellei ”vähäväkisen” kansanosan elinolosuhteita ja terveydenhuoltoa pystytä kohentamaan.

Kohentuneet asuinolosuhteet loivat perusturvallisuutta erityisesti lapsiperheille. Työnsaantimahdollisuuksia ja sosiaaliturvaa kehittämällä jokaisesta kansalaisesta tuli täysivaltainen toimija, joilla oli voimavaroja suunnitella elämäänsä eteenpäin ja satsata myös lastensa koulutukseen.

Näillä pitkäjänteisillä toimilla saatiin aikaan valtavaa edistystä ja tietyillä aloilla saavutettiin keskeinen asema osaamisen edelläkävijöinä. Suomi oli kansakuntana löytänyt menestyksen avaimet.

NYT VAHTIVUORO on Riikka Purran (ps) ja Petteri Orpon (kok) hallituksella.

Tavoitteitaan porvarihallitus lähti toteuttamaan ideologiansa mukaisesti leikkaamalla rajusti muun muassa asumistukea ja kaikista haavoittuvammassa asemassa olevien tueksi luotua sosiaaliturvaa.

Erityisesti lapsiperheiden ja nuorten opiskelijoiden katsottiin elävän liian leveästi ja asuvan liian hyvälaatuisissa ja tilavissa asunnoissa. Elämme taas aikaa, jolloin lapsiperheitä häädetään asunnoistaan kauaksi kaupunkien ja kylien laidoille. Lapset joutuvat jättämään tutun turvallisen koulunsa ja jäävät eroon kavereistaan. Mikä pahinta, lapsiperheköyhyys on saavuttamassa aivan uudet mittasuhteet.

Huolestuttavinta on koulutustason lasku. Vielä vuosituhannen alussa korkeakoulutettujen nuorten osuus Suomessa oli OECD- maiden korkeimpia, mutta nyt olemme tipahtaneet keskitason alapuolelle.

Kiistatonta on, että Orpon hallituksen leikkaukset kiihdyttävät tilannetta ja huono-osaisuus on muuttumassa periytyväksi, ylisukupolviseksi.

Tämä aleneva kierre ei ole pelkästään yksilöiden ongelma, vaan tulee syvetessään katkaisemaan kansakuntamme taloudellisen ja henkisen selkärangan.

NÄKEMYKSENI mukaan Suomi kansakuntana pärjää vain omiin kansalaisiinsa luottaen, heidän hyvinvointiinsa ja osaamiseensa satsaamalla. On palattava perinteiselle suomalaiselle linjalle.

Pidetään koko kansakunta mukana, ja tie auki koulutuksen ja osaamisen kasvulle. On taattava kaikille, lähtökodistaan riippumatta mahdollisuus kehittää itseään niin, että jokaisen luovuus ja kapasiteetti saadaan parhaalla mahdollisella tavalla esiin ja meidän kaikkien, koko kansakuntamme hyödyksi.

Perustotuudet eivät muutu! Aivan niin kuin itsenäisyytemme ajan alussa, tämän kehityksen perusta on lapsiperheiden säädylliset asuinolosuhteet, riittävä toimeentulo ja kansanterveydestä huolehtiminen.

Kirjoittaja on kunnallisneuvos (sd.) Alajärveltä.