Viime syksynä koulutin itseäni vierailemalla muun muassa nuorten mielenterveyskuntoutujien asumisyksikössä, ammattikoulun valmentavan opetuksen ryhmässä, peruskoulun pienryhmäluokilla sekä lapsiperheitä auttavan järjestön tiloissa, jonne vein perheeltämme tarpeettomiksi jääneet talvivarusteet.

Joka puolella yhteiskunnassa turvaverkot löyhentyvät, kaikki organisaatiot tuntuvat ”keskittyvän ydintoimintaan” ja ne paljon puhutut yhdyspinnat muuttuvat railoiksi, joihin voi apua tarvitseva luisua, pudota tai vajota.

VIIME SYKSYNÄ valmistunut Pelastakaa Lasten ”Lapsen Ääni” -raportti antaa valtakunnallisesti vakavan varoituksen: lasten ja nuorten hyvinvointi on heikentynyt merkittävästi viime vuosien aikana.

Tämäkin lyö lujimmin pienituloisten perheiden lapsiin – ja lapsiköyhyyttä kokee vuonna 2025 jopa 100 000 lasta enemmän kuin Orpon-Purran hallituksen aloittaessa.

Lapset ovat entistä tietoisempia perheen pienituloisuudesta ja kuormittuvat siitä myös entistä enemmän. Perheen taloudelliset vaikeudet eivät tarkoita pelkästään niukkuutta, vaan ne vaikuttavat suoraan lasten hyvinvointiin ja osallisuuteen.

Lapsista 35 prosenttia kertoo, ettei heillä ole säännöllisesti ja riittävästi ruokaa kotona. Vaatteiden, tietokoneiden ja muiden välttämättömyyksien puute heikentää lasten hyvinvointia entisestään.

ERITYISEN huolestuttavaa on, että lapset kantavat yllättävän suurta vastuuta perheidensä taloudellisesta tilanteesta. Monet kertovat käyvänsä töissä jo nuorella iällä tukeakseen perhettään tai hankkiakseen välttämättömiä tarvikkeita, kuten ruokaa ja vaatteita.

Osa joutuu lainaamaan rahaa vanhemmilleen, jotta perheen perusmenot saadaan katettua. Tämä kehitys on hälyttävä ja osoittaa, miten syvälle lasten ja nuorten elämään perheiden taloudelliset vaikeudet ulottuvat.

Taloudellisen epävarmuuden rinnalla myös mielenterveysongelmat ovat kasvaneet huolestuttavasti. Vuonna 2024 vain 37 prosenttia vastaajista kokee mielenterveytensä hyväksi, kun taas 59 prosenttia kertoo olevansa huolissaan tulevaisuudestaan ja 70 prosenttia vanhempiensa jaksamisesta.

Stressi, ahdistus ja ulkopuolisuuden tunne ovat yleistyneet, ja mielenterveyspalveluiden saatavuus on monin paikoin riittämätöntä. Jopa 31 prosenttia pienituloisten perheiden lapsista kertoo, että he tai heidän perheensä ovat tarvinneet tukea, mutta eivät ole sitä saaneet.

Pitkät jonot ja avun viivästyminen pahentavat tilannetta, ja monille apua tarjotaan vasta, kun ongelmat ovat jo syventyneet vakaviksi.

SAMALLA lasten osallisuus ja osallistumiskeinot yhteiskunnassa ovat uhattuina. Monet kokevat, ettei heidän ääntään kuulla päätöksenteossa, vaikka heidän elämänsä koskevia päätöksiä tehdään jatkuvasti.

Koulutuksen ja harrastusten saavutettavuus on heikentynyt. Maksulliset harrastukset ovat monille mahdottomuus, ja perheiden taloudelliset haasteet vaikuttavat siihen, miten nuoret voivat osallistua sosiaaliseen elämään. Yksinäisyys ja kiusatuksi tuleminen ovat yleistyneet erityisesti pienituloisten perheiden lasten keskuudessa.

Tämä hallituksen ”Vahva ja välittävä Suomi” näyttäytyy lasten silmin jonain aivan muuna. Pelastakaa Lapset ry:n raportin tulokset vahvistuvat sen arjen myötä, mitä olen saanut kuluneina vuosina todistaa ja kuulla ammattilaisilta ja vapaaehtoisilta, jotka tekevät lasten ja perheiden kanssa työtä.

HETI KEVÄÄN VAALIEN jälkeen voimme odottaa ainakin sadan miljoonan euron lisäheikennyksiä sosiaaliturvaan. Kuka kuvittelee, etteivät nämäKIN leikkaukset osu myös lapsiin ja nuoriin? On järkyttävää huomata, että vuonna 2025 meidän on murehdittava siitä, saavatko lapset Suomessa riittävästi ruokaa ja vaatteita päälleen.

Oma kotikaupunkini on nostanut lapsiystävällisyyden strategian painopisteeksi – näin on varmasti myös vaalien jälkeen. Myös Unicefin Lapsiystävällinen kunta -tunnustus on olemassa. Paikallistasolla tehdään paljon lasten ja nuorten kuulemiseksi ja huomioimiseksi.

Paikallistason hyvät teot voivat pahimmillaan valua hiekkaan, ellemme yhteiskuntana pysty turvaamaan riittävää toimeentuloa ja turvaa. On hyvä huomata, että lapsiperheköyhyyttä ei voi nujertaa tukemalla vain lapsia vaan myös koko perhettä.

Kirjoittaja on SDP:n puoluevaltuutettu ja kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Kokkolasta.