Robert Guédiguiania (s. 1953) on verrattu toisinaan Aki Kaurismäkeen. Yhtäläisyyksiä löytyykin. Ennen kaikkea molempia elähdyttää perinteinen työhväenaate. He kuvaavat duunarien elämää työmarkkinoiden puristuksessa.

Molemmat ovat myös sitoutuneet kotiympäristöönsä. Siinä missä Kaurismäki on rakentanut eräänlaisen nostalgisen teemapuisto-Suomen, Guédiguian kuvaa realistisesti kotikaupunkiaan Marseillea.

– Työväenluokkaa ja yhteiskunnan syrjäytyneitä ei näy elokuvissa juuri koskaan, mutta heillä on universaali arvo. Yritän rakentaa suuria tarinoita pienistä ihmisistä, Guédiguian miettii.

UUSIMMASSA ELOKUVASSAAN Varasteleva varpunen (La pie voleuse, Ranska 2025) tarinan rakentaminen on onnistunut Guédiguianilta paremmin kuin aikoihin. Se pureutuu terävästi luokkayhteiskuntaan ja yksilön moraaliin sen ristipaineissa.

Maria työskentelee vanhustenhoitajana, mutta ei laitoksessa, vaan kiertää asiakkaidensa kodeissa. Asiakkaat ovat enimmäkseen varakkaita, joten samalla hän tavallaan sukkuloi luokkarajojen yli.

Avulias Maria haluaa auttaa ja tukea kaikkia, vaikka omienkin laskujen maksaminen hiertää. Mies on työtön ja pelaa. Varsinkin tyttärenpojan pianotunnit nielevät ylimääräistä, mutta Maria uskoo pojan lahjoihin.

Maria varastaa asiakkailtaan, jotta hänen jälkeläisensä oppisi taidetta ja pystyisi ehkä tekemään nousujohteisen luokkaretken. Pyhittääkö jalo tarkoitus siis rahan varastamisen?

– Rikkailta varastaminen on aina oikein, Guédiguian puuskahtaa.

– Varastaminen on aina yhdistetty vallankumoukseen. Ajatelkaa vaikka Robin Hoodia.

Guédiguianin (s. 1953) vasemmistolaisuus onkin perinteistä sorttia, lähestyy jopa anarkismia, eikä hän arastele tuoda sitä esiin. Hänen armenialaissyntyinen isänsä oli satamatyöläinen ja äitinsä sisäkkö.

Aikuisena poika on sanonut, että haluaa antaa elokuvillaan äänen niille, joilta se puuttuu, kuten omille vanhemmilleen.

GUÉDIGUIAN LIITTYI Ranskan kommunistiseen puolueeseen 14-vuotiaana. Nuorena hän harrasti myös elokuvia, mutta ei ole varsinaisesti opiskellut alaa.

Sen sijaan Guédiguian opiskeli sosiologiaa Aix-en-Provencen yliopistossa, joka on lähellä Marseillea. Hän erosi puolueesta vuonna 1979, vähän ennen kuin ryhtyi tekemään elokuvia, mutta on pysynyt vasemmistolaisena.

Neuvostoliitto edusti Guédiguianin nuoruudessa toivoa toisenlaisesta, paremmasta ihmiskunnasta. Hän katsoo, että Neuvostoliitolla oli myönteinen vaikutus lännessä, vaikka se epäonnistui omassa pyrkimyksessään.

– Liberalismi salli länsimaisen vapauhden ja työväenluokan asema parani, koska kapitalistit pelkäsivät kommunismia. Nyt kapitalismilla ei ole enää mitään jarruja ja yhteiskunta taantuu. Ennen ihmiset työskentelivät, jotta heidän lapsensa voisivat opiskella ja päästä eteenpäin.

Neuvostoliitto tarjosi siis lännen luokkarakenteelle vähän samanlaisen pelotteen kuin suurvaltojen välisessä asevarustelussa.

– Nyt kun se vaikutus on hävinnyt, Guédiguian toteaa.

Rikkaiden ja köyhien välinen kuilu kasvaa joka minuutti. Suomessakin puhutaan keskiluokan köyhtymisestä.

Sukupolvien välinen luokkanousu on pitkälti pysähtynyt ja Suomessakin on todettu, että köyhyys uhkaa jälleen periytyä. Varasteleva varpunen -elokuvan Mariakin turvautuu varastamiseen lapsenlapsensa vuoksi.

– Rikkaat eivät halua jakaa varallisuutta tasaisesti. Jos ei jaeta, miksei varastettaisi?

GUÉDIGUIAN MYÖNTÄÄ auliisti, että Varasteleva varpunen on provokaatio, joka tuo esiin varallisuuden tasaamisen ongelmallisuuden.

Marian hoitajan ammatin Guédiguian valitsi, koska sen kautta päästään liikkumaan yhteiskunnan kerroksissa. Realismia edustaa, etteivät potilaat ole superrikkaita vaan pikemmin katoavaa keskiluokkaa.

Eivätkä he ole edes tarinan roistoja. Toisaalta roisto ei ole Mariakaan, vaikka varastaa. Hän hoitaa työnsä hyvin, jopa yli velvollisuuden.

– En usko, että historiaa päätetään poliittisissa kokouksissa ja konferensseissa. Se tapahtuu kodeissa ja kaduilla. Siksi ihmisten toiminta on tärkeää. Se on eri taso kuin edustuksellinen politiikka.

Guédiguianin mielestä kaikilla täytyy olla oikeus myös kulttuuriin ja nautintoihin. Pelkät perusasiat, ruoka ja asunto, eivät riitä ihmisarvoiseen elämään.

Guédiguian mietti tarkkaan myös, mitä taidetta lapsi opettelee. Musiikki on hänen mukaansa taiteista universaalein, se ei tarvitse tulkkeja.

Soitinkin toimii luokkajaon suuntaviittana.

– Piano on poroporvarillisuuden symboli. Jos hän olisi opetellut soittamaan kitaraa, se olisi tuonut mieleen hipit.

VARASTELEVA VARPUNEN sijoittuu L’Estaquen kylään, joka on Marseillen lahdella juuri kaupungin ulkopuolella. Siellä Guédiguian on syntynyt ja kuvasi myös esikoisensa Dernier été (1981).

L’Estaque on kaunis. Guédiguian sanoo, että hänen henkilöhahmoilleen se on köyhyyttä näköalalla. Kun hän oli lapsi, perhe asui yksiössä, jossa ei ollut vessaa, mutta parvekkeelta avautui upea merinäköala.

Esikoisen ja uusimman välissä Guédiguian on tehnyt parikymmentä pitkää elokuvaa. Ihan kaikissa ei olla Marseillessa, mutta suurimmassa osassa kyllä.

– Tietysti Marseille merkitsee merta, rantaa, pieniä mukulakivikatuja, kattoja ja näyttelijöitä, jotka ovat hyvin välimerellisiä. Mutta vaikka tämän tarinan kuvaisi jossain muualla, yhtäkään vuorosanaa ei tarvitsisi muuttaa. Uskon, että Marseille on elokuvieni muoto ja maailma niiden sisältö.

Marian roolin tekee Guédiguianin vaimo ja vakionäyttelijä Ariane Ascaride (s. 1954). He ovat olleet naimisissa 50 vuotta. Ascaride on näytellyt melkein kaikissa Guédiguianin elokuvissa.

Robert Guédiguian ja Ariane Ascaride ovat olleet sekä aviopari että yhteistyökumppaneita elokuva-alalla jo vuosikymmeniä.

– Ariane on vain näyttelijä. Emme esimerkiksi kirjoita yhdessä. On ihan sattumaa, että löydän hänelle rooleja.

Toki Ascaride on näytellyt muidenkin elokuvissa, kaikkiaan noin 70:ssä.

Varastelevassa varpusessa on muitakin Guédiguianin vakionäyttelijöitä. Jean-Pierre Darroussin on ollut yli tusinassa hänen elokuvassaan ja Marseillessa syntynyt, tässä elokuvassa Marian puolisoa näyttelevä Gérard Meylan melkein 20:ssä.

Guédiguianin suosituin elokuva, Marius ja Jeanette (1997) sai Ranskassa yli 2,6 miljoonaa katsojaa. Siinäkin päärooleja näyttelivät Ascaride ja Meylan.