Lasse Lehtisen uutuuskirja Väinö Tannerista paljastaa: ”Jos saksalaisia ei olisi ollut, olisi SDP:n paluu ollut paljon vaikeampaa”

Kuva: Lehtikuva / Mikko Stig
Lasse Lehtinen kirjansa Tanner - Itsenäisen Suomen mies julkistamistilaisuudessa Helsingissä.

Yhdestä Suomen historian keskeisimmistä valtiomiehistä saatiin jälleen uutta mielenkiintoista tietoa, kun historioitsija-kirjailija Lasse Lehtinen esitteli Helsingissä tänään julkaistavan Väinö Tannerin elämää käsittelevän teoksen Tanner – Itsenäisen Suomen mies.

Julkistamistilaisuudessa Lehtinen kertoi, että kirjoitusprosessin ollessa jo pitkällä työväenarkistoon tuotiin laatikollinen ennennäkemätöntä kirjeenvaihtoa, jota Tanner oli käynyt perheenjäsenten sekä poliitikkojen kanssa.

– Tämä on harvinaista tutkijalle. Kirjeenvaihtoa luettuani ymmärsin, miksi se on aikaisemmin otettu pois arkistoon menevästä materiaalista. Siellä puhuttiin riidoista, raha-asioista sekä sairauksista.

– Joukossa oli myös vankeudesta salakuljetettuja kirjeitä sekä kuvia.

Lehtinen kertoo, että mielenkiintoisena yksityiskohtana aineistosta nousee esiin muun muassa Tannerin kiihkouskovaisen äidin lähettämät kirjeet, joissa hän antaa kirkosta eronneen poikansa kuulla kunniansa.

– Pyydän otat korviisi ja tulet järkiisi ja tulet pois Porista niin pian kuin voit, ja rupeat lukemaan kun olet sitä niin kauan aikonut. Näytät kerran jos voit, että sulla on vielä järki ja tunto jälellä, Tannerin äiti Maria Thomansson kirjoitti maaliskuussa 1907 pojalleen tämän oleskellessa Eetu Salinin mökillä lähellä Poria useita kuukausia alkuvuodesta 1907.

Lisäksi aineistosta nousee esiin uutta tietoa Tannerin sairauksista. Tanner joutui vuonna 1936 syöpäleikkaukseen, jonka jälkeen hänestä tuli avannepotilas. Elinaikaa hänelle luvattiin 3 vuotta. Toisin kävi, ja Tanner eli aina vuoteen 1966 asti.

– Oli varmasti olla kova rasti olla tuohon aikaan avannepotilas, Lehtinen pohti.

Poliittista historiaa Tannerin elämässä riittää.

Lehtinen sanoi noudattavansa teoksessaan ”anglosaksista” tyyliä, jossa hän yhdistää Tannerin julkista sekä yksityistä puolta. Teoksessa kuvaillaan tämän vuoksi myös paljon hänen yksityiselämäänsä poliittisen historian ollessa kuitenkin keskiössä

Ja poliittista historiaa Tannerin elämässä riittää. Hän toimi kansanedustaja kuuden eri vuosikymmenen aikana tullen muun muassa valituksi Suomen historian ensimmäisissä yksikamarisen eduskunnan vaaleissa vuonna 1907 nuorimmaksi edustajaksi 26-vuotiaana.

Tanner oli myös itsenäisen Suomen ensimmäinen sosialidemokraattinen pääministeri. Pääministerikaudelta muistetaan Lehtisen mukaan etenkin se, kun Tanner otti presidentin sijaisena vastaan Tuomiokirkon portailla vapaussodan muistoksi järjestetyn paraatin vastaten suojeluskuntien tervehdykseen.

– Huuto oli kauheaa niin valkoisten kuin punaistenkin puolella. Samalla porvarit kuitenkin antoivat arvostusta Tannerille, hän oli osoittanut toimivansa viran vaatimalla tavalla. Suuri symbolinen teko, Lehtinen kuvaili.

Jos saksalaisia ei olisi ollut, olisi sosialidemokraattien paluu ollut paljon vaikeampaa.

Yhdeksi Tannerin elämän käänteentekeväksi hetkeksi Lehtinen nostaa hänen päätöksensä jättäytyä niin sanotun punakapinan ulkopuolelle.

– Kun saksalainen kenraalimajuri Rüdiger von der Goltz oli vallannut Helsingin ja sota oli lopulta päättynyt, niin yllättäen saksalaisilla oli tiedossa, että Suomessa on myös maltillisia sosialidemokraatteja ja heillä on sellainen johtohahmo kuin Väinö Tanner.

Saksalaiset ottivatkin yhteyttä Tanneriin, ja antoivat maltillisille sosialidemokraateille suojaa voiton huumassa olevilta valkoisilta suomalaisilta.

– Heidän suojassaan rakennettiin muutaman viikon aikana se perusta, jolla SDP pystyi yllättävän nopeasti oikeaan puoluetoimintaan.

– Jos saksalaisia ei olisi ollut, olisi sosialidemokraattien paluu ollut paljon vaikeampaa, koska valkoiset olivat siinä vaiheessa liikkeellä kostonhimoissaan. Siinä ei paljoa ollut väliä, että minkä  sortin demari oli. Tanneriakin syytettiin siitä, että Elanto oli ruokkinut punakaartilaisia.

Sisällissodan loppuvaiheessa Tanner näytteli keskeisestä osaa myös Demokraatti-lehden historiassa. Ennen sotaa nimellä Työmies julkaistun SDP:n pää-äänenkannattajan viimeinen numero oli julkaistu 12. huhtikuuta 1918, kun saksalaiset olivat ehtineet Helsinkiin.

Saksalaisten suojissa ja Tannerin suurella myötävaikutuksella julkaistiin kuitenkin jo 6. toukokuuta Suomen Sosialidemokraatiksi nimensä vaihtaneen pää-äänenkannattajan näytenumero.

– Lehden merkitys oli hirvittävän tärkeä. Lehden julkaisu oli symboli sille, että puolue oli noussut sodan aiheuttamasta alhosta. Valkoinen Suomi paheksui tätä tietysti kovasti. Ajateltiin, että joko punaiset suunnittelevat uutta kapinaa.

– Saksalaisten suojassa lehti sai tilat, jossa toimia. He myös valvoivat, että valkoiset mukiloineet toimijoita hengiltä.

Tanner oli armoton pyrkyri ja taktikko.

Tannerilla oli merkittävä rooli myös maailmansotien välissä, jolloin hän Lehtisen mukaan taisteli sekä kommunisteja että äärioikeistoa vastaan. Vuosien 1915–1945 aikana Elannon toimitusjohtajana toiminut Tanner oli Lehtisen mukaan sosialismista viehättynyt pragmaatikko, joka kuitenkin muisti aina, että bisnes on bisnestä.

Tanner oli SDP:n johtohahmo kuolemaansa saakka, toimien puolueen puheenjohtajana kahteen otteeseen 1918–1926 ja 1957–1963. Tannerin merkityksestä puolueelle osoittaa Lehtisen mukaan se, että hänet kutsuttiin puolueiden väliseksi neuvottelijaksi, toimi hän puheenjohtajana tai ei.

Toisaalta Lehtisen mukaan Tanner oli armoton pyrkyri ja taktikko, joka oli aina tyrkyllä tarjoutumassa erilaisiin vastuutehtäviin. Hän toimi kuitenkin ovelasti siten, ettei kukaan huomannut tätä vaan ihmiset luulivat, että häntä aina pyydettiin.

Talvisodan aikana Tanner toimi ulkoministerinä. Lisäksi hän kuului sotien ajan niin kutsuttuun sisäpiiriin. Hänet tuomittiin sotasyyllisyysoikeudenkäynneissä viiden ja puolen vuoden tuomioon.

Lehtinen piteli uutuuskirjaa käsissään.

Kommunismin ja Neuvostoliiton ankarana vastustajana tunnetulla Tannerilla ei ollut sijaa Urho Kekkosen ajan suomettuneessa ilmapiirissä. Hänen rooliaan ei ole pidetty esillä, vaikkei häntä historiankirjoituksesta olekaan neuvosto-tapaan pyyhitty. Tannerin merkityksen korostamisen voi kuitenkin nähdä yhdeksi keskeiseksi motiiviksi Lehtisen kirjan taustalla.

– Aloimme miettiä kolme-neljä vuotta sitten, että kyllä Tannerin elämä täytyy saada yksiin kansiin, Lehtinen totesi julkistamistilaisuudessa.

Teoksen esipuheessa todetaan, että Tannerin saavutukset ja vaikutusvalta itsenäisessä Suomessa tekevät hänestä sotia edeltävän ajan tärkeimmän yksittäisen toimijan.

– Viimeisen työnsä Tanner teki sotasyyllisyysvankeuden jälkeen, kun hänestä tuli vielä kaksi kertaa SDP:n puheenjohtaja. Käsitykseni mukaan SDP puolueena suomettui tämän johdosta 20 vuotta myöhemmin kuin mitä se muuten olisi tehnyt.

”Materiaalia tähän teokseen oli paljon.”

Tannerista on toki kirjoitettu aikaisemminkin. Hänestä on tehty muun muassa historioitsija Jaakko Paavolaisen neliosainen tutkimuselämäkerta sekä historioitsija Ilkka Hakalehdon kirjoittama kaksiosainen sotien jälkeiseen aikaan keskittyvä teos. Lisäksi Tanner kirjoitti itse ahkerasti, etenkin vankilassa istuessaan.

– Materiaalia tähän teokseen oli paljon.

Teoksessa ei ole lähdeviitteitä. Lehtinen perustelee valintaansa teoksen luettavuuden paranemisella. Teos kuitenkin pohjautuu tutkittuun tietoon ja kirjan takaosassa on pitkä lähdeluettelo. Suorimpiin lainauksiin Lehtinen viittaa teoksessaan mainitsemalla tutkijan nimen.

Myös kirjailijan löytäminen oli aluksi haastavaa, sillä ammattihistorioitsijoilla tuntuivat olevan tilaukset jo täynnä.

– Kirjan kirjoittaja valikoitui lopulta samalla menetelmällä kuin kuusi vuotta sitten, kun SDP sai presidenttiehdokkaansa Paavo Lipposen mentyä kylpyhuoneeseen ja katsottua peiliin, Lehtinen kuvaili vitsaillen.

”Koivisto ja Tanner saapuivat sitten, mutta eivät olleet kovin iloisia.”

Julkistamistilaisuudessa oli läsnä myös Tellervo Koivisto, joka kertoi tilaisuuden loppupuolella kestinneensä Väinö Tanneria sekä vierailleensa Tannerin omistamalla Sorkin-tilalla edesmenneen puolisonsa presidentti Mauno Koiviston kanssa.

– Mauno oli ollut keskustelemassa Tannerin kanssa työväentalolla muistaakseni kommunistien kanssa tehtävästä yhteistyöstä. Keskustelu ei ollut kovin hedelmällinen, sillä Tanner suhtautui hyvin nihkeästi kommunisteihin, Koivisto kertoi Demokraatille.

Tellervo Koivisto muisteli, että Mauno Koivisto oli soittanut lähdettyään työväentalolta ja pyytänyt Tellervoa valmistelemaan ruokaa itselleen ja Tannerille edellisenä iltana olleiden kutsujen yli jääneistä tarvikkeista.

– Minulla oli kuitenkin ollut päivällä serkkuja käymässä ja ne olivat syöneet kaiken ruuan. Minä sitten juoksin kiireesti Elantoon ja ostin sieltä syötävää. Miehet saapuivat sitten, mutta eivät olleet kovin iloisia. Tunnelma ei noussut edes ruokapöydän ääressä.

– Ruokailusta muistan vain sen, miten Tanner kertoi yrittäneensä saada vankilaan Elannon leipää, kun vankilassa ei saanut hänen mielestään tarpeeksi hyvää ruisleipää.

Perussuomalaisten valtuutetulle vaaditaan tuomiota pahoinpitelystä – osapuolen kova syyte: Valtuutettu löi, kun hänelle selvisi, että kannatan SDP:tä

Vaasassa alkoi eilen oikeudenkäynti, jossa Vaasan kaupunginvaltuuston toiselle varapuheenjohtajalle Jukka Mäkyselle (ps.) sekä toiselle vaasalaismiehelle vaaditaan tuomiota pahoinpitelystä, kertoo Pohjalainen.

Kihlakunnansyyttäjä vaati lehden mukaan Mäkyselle vähintäänkin 3 kuukauden ehdollista vankeustuomiota 47-vuotiaan miehen pahoinpitelystä. 47-vuotiaalle miehelle vaaditaan puolestaan 60 päiväsakon sakkorangaistusta. Kumpikin mies kiistää syyllisyytensä ja vaatii syytteiden kumoamista.

Tapahtumasarja sattui jo reilu kaksi vuotta sitten vaasalaisessa anniskeluravintolassa. Syyttäjän mukaan vaasalaismies löi tapahtumassa ensin Mäkystä nyrkillä silmäkulmaan, jonka jälkeen Mäkynen puolestaan löi miestä nyrkillä kasvoihin. Kumpikin osapuoli sai tilanteessa vammoja, 47-vuotiaalta vaasalaismieheltä murtui tapauksessa myös kallo. Osapuolet vaativatkin toisiltaan myös korvauksia.

Miehillä on tapahtumasta erilaiset muistikuvat. Mäkysen mukaan mies oli tullut puhumaan hänelle perussuomalaisista ja takinkäännöstä, selviää Pohjalaisen uutisesta.

– Toisen kerran näin hänet, kun hän kävi päälleni, Mäkynen kertoi.

Mäkynen kertoo miehen vielä tulleen viime tapaninpäivänä soittamaan yöllä hänen ovikelloaan ja uhkailleen Mäkystä ja tämän perhettä.

Mäkynen kertoi lisäksi, että mahdollisten pahoinpitelyjen tapahtumailtana hän oli juonut vai kaksi olutta. Hän kertoi 47-vuotiaan miehen käyneen kimppuunsa, sillä hän ei pitänyt valtuutetun poliittisista toimista.

Kun sanoin kannattavani SDP:tä, niin nyrkistä tuli.

Pohjalaisen uutisesta selviää, että 47-vuotias vaasalaismies puolestaan kertoi tuntevansa Mäkysen ainoastaan lehtien palstoilta. Miehen version mukaan valtuutettu oli tullut hänen pöytäänsä puhumaan politiikasta. Keskustelu oli hänen kertomansa mukaan jatkunut säyseänä, kunnes Mäkyselle oli selvinnyt mitä puoluetta mies kannattaa.

– Kun sanoin kannattavani SDP:tä, niin nyrkistä tuli. Seuraavaksi heräsin, kun portsari nosti minut lattialta ja talutti ambulanssiin, mies kertoo Pohjalaisen mukaan.

– En ole koskaan lyönyt nyrkillä ketään, enkä osaa edes tapella, hän jatkoi.

Vaasalaismies myönsi juoneensa illan aikana 8 olutta. Sairaalassa hänen verensä alkoholipitoisuudeksi mitattiin reilu kaksi promillea.

Paikalla kuullun todistajan mukaan 47-vuotias mies oli lyönyt Mäkystä kohti ja osunutkin. Muut paikalla olleet todistajat eivät olleet nähneet lyöntejä.

Kuultavana ollut järjestyksenvartia puolestaan kertoi, että tanssilattian edustalla oli kauhea mytty ja kaksi miestä potki maassa makaavaa seuruetta. Potkijat olivat paenneet paikalta, eikä heitä löytynyt.

47-vuotias mies puolestaan tunnusti käyneensä vierailemassa Mäkysen asunnolla.

– Olin katkera ja halusin kysyä, miksi hän löi, Pohjalaisessa kerrotaan.

Tuomiot tapauksesta julkistetaan 8 joulukuuta.

Maailman ensimmäinen hyönteisleipä markkinoille huomenna – yhteen leipään jauhetaan 70 sirkkaa: ”Näemme merkkejä leipärenessanssista”

Kuva: Fazer
Maailman ensimmäinen hyönteisleipä.

Fazer tuo markkinoille maailman ensimmäisen hyönteisleivän. Fazer Sirkkaleipä tulee myyntiin huomenna 11 pääkaupungin myymäläleipomoon.

– Halusimme olla ensimmäisten joukossa tekemässä ruokavallankumousta. Haemme leipäkategoriassa kasvua myös jatkossa käsin leivottavista artesaanileivistä, Fazer Leipomot Suomen toimitusjohtaja Markus Hellström kertoo.

– Näemme merkkejä leipärenessanssista, leivän uudesta tulemisesta.

Sirkkaleivässä kasvatetut kotisirkat on kuivattu ja jauhettu jauheeksi sekä lisätty muiden jauhojen sekaan.

Yhdessä Sirkkaleivässä on 70 sirkkaa. Sirkat ovat kevyitä, ja leivän painosta ne vastaavat kolmea prosenttia.

– Ihmiskunta tarvitsee uusia ja kestäviä ravinnonlähteitä. Odotamme suurella mielenkiinnolla, miten uutuusleipämme otetaan vastaan, Fazer Leipomot Suomen innovaatiojohtaja Juhani Sibakov puolestaan toteaa.

K24: Erikoinen tapaus Espoossa, kantelu seurakuntalehden jutusta jossa teatteriohjaaja esiintyy vaatteitta – Tuomiokapituli otti tutkittavakseen

Kuva: Jari Soini
Kuvassa Helsingin tuomiokirkko.

Pääkaupunkiseudun seurakuntien yhteisestä Kirkko ja kaupunki -lehdestä on tehty kantelu Espoon hiippakunnan tuomiokapituliin, kertoo Kotimaa24. Selvityksen asiassa antaa lehden päätoimittaja Jaakko Heinimäki.

Kotimaa24:n mukaan kantelija katsoo, että yhdessä lehden jutussa ja sen kuvissa on ”Espoon seurakuntalaisiin kohdistuva selkeä ja törkeä seksuaalinen häirintä” ja että toisessa jutussa rikotaan räikeästi ”uskonrauhaa sekä kirkkojärjestystä ja kirkkolakia ja olevan selkeää eksytystä Jumalan sanasta ja Raamatun opetuksesta”.

Kantelun ensimmäinen osa liittyy teatteriohjaaja Juha Hurmeen haastatteluun ja toinen osa juttuun, jossa kerrotaan sateenkaarihäistä omaisten näkökulmasta. Kotimaa24 ei erittele, liittyykö kantelu Hurmeen kuvaan, jossa hän on vaatteitta.

Päätoimittaja Jaakko Heinimäki sanoo Kotimaa24:lle pitävänsä outona, että Espoon tuomikapituli ylipäätään otti kantelun käsittelyyn.

– Eihän tuomiokapitulin toimivaltuuksiin kuulu käsitellä mediaa, Heinimäki sanoo.

Espoon tuomikapitulin lakimiesasessori Sari Anetjärvi perustelee kantelun ottamista käsittelyyn sillä, että kyse on espoolaisesta kantelijasta, joka viittaa espoolaisiin seurakunnan jäseniin.

Kotimaa24:n uutisen kommenteissa ihmetellään muun muassa sitä, eikö kantelijan olisi pitänyt pikemminkin lähestyä Julkisen sanan neuvostoa.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Tietämättömyys lisää pelkoa, sanoo Henry Hedman, joka toivoo Suomeen romanikansanedustajia: ”Enää poliisit eivät pysäytä, jos kuskina on romani”

Kuva: Jari Soini

”Mä näytän vielä teille, että mekin olemme ihmisiä”-ajatus oli voimakkaana opetusneuvos Henry Hedmanin mielessä jo lapsena. Hän muistaa kerran oman perheensä päässeen yöpymään saunaan.

Sieltä piti lähteä aikaisin aamulla, etteivät muut näkisi romanien yöpyneen heillä. Terve itsetunto on tuonut mukanaan rohkeuden tarttua toimeen ja esiintyä.

– Suurin osa ihmisten peloista ja kielteisistä asenteista johtuu tietämättömyydestä tai jostakin kielteisestä kokemuksesta.

Jotkut miettivät jopa paikkakunnalta muuttamista kuullessaan romaniperheen muuttavan naapuriin. Näin kävi myös Hedmanien kohdalla. Ennakkoluulot murenivat tutustumisen kautta.

– Mikään asia ei ole liian vaikeaa, kun haluamme ottaa toisen kulttuurin huomioon ja samalla kunnioittaa omaa kulttuuriamme.

Romanit eivät luota pääväestön asenteeseen heitä kohtaan.

Opiskelijoiden keskuudessa Hedman on voinut huomata valtavan muutoksen asenteissa pääväestöön kuuluvan ja romanin tutustuessa. Vaikka romanien tilanne on Suomessa parantunut esimerkiksi koulutuksen ja asuntojen suhteen, tehtävää on vielä paljon.

– Stereotypiat ovat saaneet uusia muotoja, mutta ne ovat edelleen esteenä. Vuorovaikutus ei tahdo onnistua. Romanit eivät luota pääväestön asenteeseen heitä kohtaan.

Tunsin katseet niskassani.

Romanit ovat Hedmanin mukaan keskenään samalla viivalla ilman hierarkiaa. Hänestä hienointa heidän kulttuurissaan on kunnioituksen osoittaminen itselle ja toisille.

– On tavattoman paljon niitä romaneita, jotka viettävät hiljaista ja rauhallista elämää haluten tehdä töitä tai he ovat töissä.

Hedman oli Suomen edustajana Auschwitz-Birkenaun kansainvälisessä komiteassa 2013–2015. Jo edesmennyt Vasemmistoliiton kansanedustaja ja europarlamentikko Outi Ojala oli suositellut häntä Erkki Tuomiojalle. Heti ensimmäisessä kokouksessa hän otti esille romanien tilanteen.

– Tunsin katseet niskassani.

Hedman kiinnostui romanien holokaustista. Hänen mukaansa romaneille ei ole annettu missään vaiheessa mahdollisuutta, ei vieläkään.

– Romaneja tapettiin keskitysleireillä kuusisataatuhatta, toista miljonaa metsissä ja muissa paikoissa. Osa kuoli nälkään ja tauteihin eri maissa.

Romanien kärsimys on haluttu Hedmanin mukaan vaientaa, koska Suomesta ei annettu yhtäkään romania keskitysleirille.

– Esimerkiksi Virossa, Latviassa ja Liettuassa tapettiin kokonaisia romaniyhteisöjä.

Tietämättämyys lisää pelkoa, ahdistumista ja rasismia.

Hedmanista on erityisen tärkeää miettiä, kenelle antaa äänensä demokraattisessa yhteiskunnassa, ettei historia toistaisi itseään. Ihmisoikeuksien ja toisten ihmisten kunnioittamisen tulisi olla etusijalla. Hedmanin toiveena on saada eduskuntaan myös romanikansanedustajia.

– Tiedon pitäisi vaikuttaa ja saada aikaan jopa asennemuutosta. Tietämättämyys lisää pelkoa, ahdistumista ja rasismia.

Yllättävän monella pääväestöönkin kuuluvalla on romanitausta. Turvapaikahankijoiden tulo on parantanut romanien asemaa Suomessa. He ovat jo tuttuja kaukaa tulleisiin verrattuna.

– Enää poliisit eivät pysäytä, jos kuskina on romani.

Lue koko laaja Henry Hedmanin haastattelu torstain 23. marraskuuta Demokraatista.

AVAINSANAT

Maahanmuuttajia kotoutetaan nyt myös Suomessa uudella tavalla, kun heitä viedään säkkipimeään metsään – tästä on kyse

Kuva: Jukka-Pekka Flander

Lastenoikeusjärjestö Plan kotouttaa maahanmuuttajia luonnon avulla. Pääkaupunkiseudulla ja muualla Uudellamaalla elävät maahanmuuttajat pääsevät uudessa Liikuntavuosi luonnossa -hankkeessa tutustumaan suomalaiseen luontoon.

Osallistujat ovat käyneet muun muassa lintu-, kalastus- ja villiyrttiretkillä sekä kasvattaneet vihanneksia parvekkeilla ja laatikkopuutarhoissa. He ovat päässeet ratsastamaan sekä ötökkä- ja melontaretkille.

Nyt loppusyksystä luvassa on vielä suunnistusta säkkipimeässä metsässä. Samalla opetellaan suomalaisessa luonnossa olemista ja liikkumista, erätaitoja sekä jokamiehenoikeuksia.

– Tavoitteena on antaa maahanmuuttajille mahdollisuus kokea luonnon terveys- ja hyvinvointivaikutuksia. Luontoon tutustuminen tunnetusti edistää esimerkiksi arkiliikuntaa, ja sen on todettu lisäävän myös henkistä hyvinvointia, kertoo Planin maahanmuuttajatyön päällikkö Hanna Nurmi.

Planin mukaan luontokotouttaminen on vielä melko uutta Suomessa, mutta muualla Pohjoismaissa se on jo tavallista.

– Luonnossa tutustutaan suomalaiseen yhteiskuntaan muullakin tavalla kuin vain kielen opettelun kautta. Se tarjoaa myös ajatuksen tasa-arvosta; luonto ei erottele ihmisiä sen mukaan, osaako hän kieltä vai ei, sanoo Hanna Nurmi.

Hanke alkoi viime keväänä. Esimerkiksi Siuntion vastaanottokeskuksessa sekä Lohjan perheryhmäkodissa rakennettiin laatikkopuutarhoja, joissa kasvatettiin tomaatteja ja yrttejä.

Esimerkiksi kalastusretket sen sijaan ovat olleet monille maahanmuuttajille, erityisesti naisille, uusi asia.

– Jokamiehenoikeudet ovat monille uusi asia. He eivät ole tienneet, että kuka tahansa saa esimerkiksi onkia tai kerätä sieniä, Nurmi kertoo.

Luonnossa puuhaaminen auttaa myös kääntämään ajatukset pois ikävistä asioista. Jotkut nuoret ovat jälkikäteen kertoneet, että ensimmäistä kertaa puoleen tuntiin he eivät pohtineet tulevaisuutta.

– Esimerkiksi turvapaikanhakijanuorille retket tarjoavat tauon ikävään odotusvaiheeseen. Luonto rauhoittaa, Nurmi sanoo.

Liikuntavuosi luonnossa -hanketta rahoittaa opetus- ja kulttuuriministeriö, ja sen on tarkoitus jatkua ainakin vuoden loppuun asti. Hanke on osa Suomi 100 -juhlavuotta.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta