Lasse Lehtisen uutuuskirja Väinö Tannerista paljastaa: ”Jos saksalaisia ei olisi ollut, olisi SDP:n paluu ollut paljon vaikeampaa”

Kuva: Lehtikuva / Mikko Stig
Lasse Lehtinen kirjansa Tanner - Itsenäisen Suomen mies julkistamistilaisuudessa Helsingissä.

Yhdestä Suomen historian keskeisimmistä valtiomiehistä saatiin jälleen uutta mielenkiintoista tietoa, kun historioitsija-kirjailija Lasse Lehtinen esitteli Helsingissä tänään julkaistavan Väinö Tannerin elämää käsittelevän teoksen Tanner – Itsenäisen Suomen mies.

Julkistamistilaisuudessa Lehtinen kertoi, että kirjoitusprosessin ollessa jo pitkällä työväenarkistoon tuotiin laatikollinen ennennäkemätöntä kirjeenvaihtoa, jota Tanner oli käynyt perheenjäsenten sekä poliitikkojen kanssa.

– Tämä on harvinaista tutkijalle. Kirjeenvaihtoa luettuani ymmärsin, miksi se on aikaisemmin otettu pois arkistoon menevästä materiaalista. Siellä puhuttiin riidoista, raha-asioista sekä sairauksista.

– Joukossa oli myös vankeudesta salakuljetettuja kirjeitä sekä kuvia.

Lehtinen kertoo, että mielenkiintoisena yksityiskohtana aineistosta nousee esiin muun muassa Tannerin kiihkouskovaisen äidin lähettämät kirjeet, joissa hän antaa kirkosta eronneen poikansa kuulla kunniansa.

– Pyydän otat korviisi ja tulet järkiisi ja tulet pois Porista niin pian kuin voit, ja rupeat lukemaan kun olet sitä niin kauan aikonut. Näytät kerran jos voit, että sulla on vielä järki ja tunto jälellä, Tannerin äiti Maria Thomansson kirjoitti maaliskuussa 1907 pojalleen tämän oleskellessa Eetu Salinin mökillä lähellä Poria useita kuukausia alkuvuodesta 1907.

Lisäksi aineistosta nousee esiin uutta tietoa Tannerin sairauksista. Tanner joutui vuonna 1936 syöpäleikkaukseen, jonka jälkeen hänestä tuli avannepotilas. Elinaikaa hänelle luvattiin 3 vuotta. Toisin kävi, ja Tanner eli aina vuoteen 1966 asti.

– Oli varmasti olla kova rasti olla tuohon aikaan avannepotilas, Lehtinen pohti.

Poliittista historiaa Tannerin elämässä riittää.

Lehtinen sanoi noudattavansa teoksessaan ”anglosaksista” tyyliä, jossa hän yhdistää Tannerin julkista sekä yksityistä puolta. Teoksessa kuvaillaan tämän vuoksi myös paljon hänen yksityiselämäänsä poliittisen historian ollessa kuitenkin keskiössä

Ja poliittista historiaa Tannerin elämässä riittää. Hän toimi kansanedustaja kuuden eri vuosikymmenen aikana tullen muun muassa valituksi Suomen historian ensimmäisissä yksikamarisen eduskunnan vaaleissa vuonna 1907 nuorimmaksi edustajaksi 26-vuotiaana.

Tanner oli myös itsenäisen Suomen ensimmäinen sosialidemokraattinen pääministeri. Pääministerikaudelta muistetaan Lehtisen mukaan etenkin se, kun Tanner otti presidentin sijaisena vastaan Tuomiokirkon portailla vapaussodan muistoksi järjestetyn paraatin vastaten suojeluskuntien tervehdykseen.

– Huuto oli kauheaa niin valkoisten kuin punaistenkin puolella. Samalla porvarit kuitenkin antoivat arvostusta Tannerille, hän oli osoittanut toimivansa viran vaatimalla tavalla. Suuri symbolinen teko, Lehtinen kuvaili.

Jos saksalaisia ei olisi ollut, olisi sosialidemokraattien paluu ollut paljon vaikeampaa.

Yhdeksi Tannerin elämän käänteentekeväksi hetkeksi Lehtinen nostaa hänen päätöksensä jättäytyä niin sanotun punakapinan ulkopuolelle.

– Kun saksalainen kenraalimajuri Rüdiger von der Goltz oli vallannut Helsingin ja sota oli lopulta päättynyt, niin yllättäen saksalaisilla oli tiedossa, että Suomessa on myös maltillisia sosialidemokraatteja ja heillä on sellainen johtohahmo kuin Väinö Tanner.

Saksalaiset ottivatkin yhteyttä Tanneriin, ja antoivat maltillisille sosialidemokraateille suojaa voiton huumassa olevilta valkoisilta suomalaisilta.

– Heidän suojassaan rakennettiin muutaman viikon aikana se perusta, jolla SDP pystyi yllättävän nopeasti oikeaan puoluetoimintaan.

– Jos saksalaisia ei olisi ollut, olisi sosialidemokraattien paluu ollut paljon vaikeampaa, koska valkoiset olivat siinä vaiheessa liikkeellä kostonhimoissaan. Siinä ei paljoa ollut väliä, että minkä  sortin demari oli. Tanneriakin syytettiin siitä, että Elanto oli ruokkinut punakaartilaisia.

Sisällissodan loppuvaiheessa Tanner näytteli keskeisestä osaa myös Demokraatti-lehden historiassa. Ennen sotaa nimellä Työmies julkaistun SDP:n pää-äänenkannattajan viimeinen numero oli julkaistu 12. huhtikuuta 1918, kun saksalaiset olivat ehtineet Helsinkiin.

Saksalaisten suojissa ja Tannerin suurella myötävaikutuksella julkaistiin kuitenkin jo 6. toukokuuta Suomen Sosialidemokraatiksi nimensä vaihtaneen pää-äänenkannattajan näytenumero.

– Lehden merkitys oli hirvittävän tärkeä. Lehden julkaisu oli symboli sille, että puolue oli noussut sodan aiheuttamasta alhosta. Valkoinen Suomi paheksui tätä tietysti kovasti. Ajateltiin, että joko punaiset suunnittelevat uutta kapinaa.

– Saksalaisten suojassa lehti sai tilat, jossa toimia. He myös valvoivat, että valkoiset mukiloineet toimijoita hengiltä.

Tanner oli armoton pyrkyri ja taktikko.

Tannerilla oli merkittävä rooli myös maailmansotien välissä, jolloin hän Lehtisen mukaan taisteli sekä kommunisteja että äärioikeistoa vastaan. Vuosien 1915–1945 aikana Elannon toimitusjohtajana toiminut Tanner oli Lehtisen mukaan sosialismista viehättynyt pragmaatikko, joka kuitenkin muisti aina, että bisnes on bisnestä.

Tanner oli SDP:n johtohahmo kuolemaansa saakka, toimien puolueen puheenjohtajana kahteen otteeseen 1918–1926 ja 1957–1963. Tannerin merkityksestä puolueelle osoittaa Lehtisen mukaan se, että hänet kutsuttiin puolueiden väliseksi neuvottelijaksi, toimi hän puheenjohtajana tai ei.

Toisaalta Lehtisen mukaan Tanner oli armoton pyrkyri ja taktikko, joka oli aina tyrkyllä tarjoutumassa erilaisiin vastuutehtäviin. Hän toimi kuitenkin ovelasti siten, ettei kukaan huomannut tätä vaan ihmiset luulivat, että häntä aina pyydettiin.

Talvisodan aikana Tanner toimi ulkoministerinä. Lisäksi hän kuului sotien ajan niin kutsuttuun sisäpiiriin. Hänet tuomittiin sotasyyllisyysoikeudenkäynneissä viiden ja puolen vuoden tuomioon.

Lehtinen piteli uutuuskirjaa käsissään.

Kommunismin ja Neuvostoliiton ankarana vastustajana tunnetulla Tannerilla ei ollut sijaa Urho Kekkosen ajan suomettuneessa ilmapiirissä. Hänen rooliaan ei ole pidetty esillä, vaikkei häntä historiankirjoituksesta olekaan neuvosto-tapaan pyyhitty. Tannerin merkityksen korostamisen voi kuitenkin nähdä yhdeksi keskeiseksi motiiviksi Lehtisen kirjan taustalla.

– Aloimme miettiä kolme-neljä vuotta sitten, että kyllä Tannerin elämä täytyy saada yksiin kansiin, Lehtinen totesi julkistamistilaisuudessa.

Teoksen esipuheessa todetaan, että Tannerin saavutukset ja vaikutusvalta itsenäisessä Suomessa tekevät hänestä sotia edeltävän ajan tärkeimmän yksittäisen toimijan.

– Viimeisen työnsä Tanner teki sotasyyllisyysvankeuden jälkeen, kun hänestä tuli vielä kaksi kertaa SDP:n puheenjohtaja. Käsitykseni mukaan SDP puolueena suomettui tämän johdosta 20 vuotta myöhemmin kuin mitä se muuten olisi tehnyt.

”Materiaalia tähän teokseen oli paljon.”

Tannerista on toki kirjoitettu aikaisemminkin. Hänestä on tehty muun muassa historioitsija Jaakko Paavolaisen neliosainen tutkimuselämäkerta sekä historioitsija Ilkka Hakalehdon kirjoittama kaksiosainen sotien jälkeiseen aikaan keskittyvä teos. Lisäksi Tanner kirjoitti itse ahkerasti, etenkin vankilassa istuessaan.

– Materiaalia tähän teokseen oli paljon.

Teoksessa ei ole lähdeviitteitä. Lehtinen perustelee valintaansa teoksen luettavuuden paranemisella. Teos kuitenkin pohjautuu tutkittuun tietoon ja kirjan takaosassa on pitkä lähdeluettelo. Suorimpiin lainauksiin Lehtinen viittaa teoksessaan mainitsemalla tutkijan nimen.

Myös kirjailijan löytäminen oli aluksi haastavaa, sillä ammattihistorioitsijoilla tuntuivat olevan tilaukset jo täynnä.

– Kirjan kirjoittaja valikoitui lopulta samalla menetelmällä kuin kuusi vuotta sitten, kun SDP sai presidenttiehdokkaansa Paavo Lipposen mentyä kylpyhuoneeseen ja katsottua peiliin, Lehtinen kuvaili vitsaillen.

”Koivisto ja Tanner saapuivat sitten, mutta eivät olleet kovin iloisia.”

Julkistamistilaisuudessa oli läsnä myös Tellervo Koivisto, joka kertoi tilaisuuden loppupuolella kestinneensä Väinö Tanneria sekä vierailleensa Tannerin omistamalla Sorkin-tilalla edesmenneen puolisonsa presidentti Mauno Koiviston kanssa.

– Mauno oli ollut keskustelemassa Tannerin kanssa työväentalolla muistaakseni kommunistien kanssa tehtävästä yhteistyöstä. Keskustelu ei ollut kovin hedelmällinen, sillä Tanner suhtautui hyvin nihkeästi kommunisteihin, Koivisto kertoi Demokraatille.

Tellervo Koivisto muisteli, että Mauno Koivisto oli soittanut lähdettyään työväentalolta ja pyytänyt Tellervoa valmistelemaan ruokaa itselleen ja Tannerille edellisenä iltana olleiden kutsujen yli jääneistä tarvikkeista.

– Minulla oli kuitenkin ollut päivällä serkkuja käymässä ja ne olivat syöneet kaiken ruuan. Minä sitten juoksin kiireesti Elantoon ja ostin sieltä syötävää. Miehet saapuivat sitten, mutta eivät olleet kovin iloisia. Tunnelma ei noussut edes ruokapöydän ääressä.

– Ruokailusta muistan vain sen, miten Tanner kertoi yrittäneensä saada vankilaan Elannon leipää, kun vankilassa ei saanut hänen mielestään tarpeeksi hyvää ruisleipää.

”Järjestelyt ovat ammattilaisten käsissä” – Ryhmäjohtajat luottavat eduskuntatalon turvallisuuteen

Kuva: Lehtikuva / Vesa Moilanen

Eduskuntaryhmien johtajien mielestä eduskuntatalon turvallisuus on tuoreen remontin jälkeen kohentunut. STT:n tavoittamista ryhmäjohtajista useat kuitenkin sanovat, että yksityiskohtainen turvallisuuskeskustelu on parasta käydä sisäisesti.

Keskustan ryhmäjohtaja Antti Kaikkonen korostaa, että asiaa on arvioitava jatkuvasti.

– Ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista käydä julkista keskustelua turvajärjestelyjen yksityiskohdista, Kaikkonen vastaa sähköpostitse.

Eduskunnan turvallisuus nousi keskusteluun, kun perjantaina kaksi ulkomaalaistaustaista nuorta miestä puukotti itseään eduskuntatalon portailla. Vihreiden Krista Mikkosen mukaan tapaus osoitti, että poliisi on tarvittaessa paikalla hetkessä.

– Eduskunnan turvajärjestelyt ovat ammattilaisten käsissä. Remontoituun taloon palattaessa turvajärjestelyjä on parannettu, ja niitä arvioidaan jatkuvasti, Mikkonen kertoo sähköpostitse.

Vasemmistoliiton Aino-Kaisa Pekonen sanoo, että remontoidussa eduskuntatalossa on kiinnitetty huomiota erityisesti kulunvalvontaan. Hän nostaa esimerkiksi pyöröovet, joista pääsee vain yksi ihminen kerrallaan sisään.

– Kenenkään perässä ei voi tulla, kun jokainen tarvitsee oman kulkuluvan, Pekonen sanoo.

Monien ryhmäjohtajien mielestä talon sisäistä viestintää pitäisi kuitenkin parantaa. He pitävät huonona sitä, että eduskuntatalossa työskentelevät saivat perjantain tapahtumista tiedon uutisten kautta.

Vihreiden Mikkonen ja vasemmistoliiton Pekonen pitävät ehdotusta aseistetuista vartijoista ylireagointina.

Perussuomalaisten kansanedustaja Tom Packalén ehdotti perjantaina Ylellä, että eduskuntaan olisi saatava aseistettuja vartijoita. Perussuomalaisten ryhmäjohtaja Leena Meri kirjoittaa sähköpostissaan, että ryhmä ei ole keskustellut asiasta tarkemmin, joten yhtenäistä ryhmän kantaa asiaan ei ole.

– Jokaisella voi olla asiasta erilaisia mielipiteitä. Ehkä en nyt heti lähtisi vaatimaan aseistettuja vartijoita talon eteen, Meri sanoo.

Hänen mielestään olisi kuitenkin hyvä, jos portaikolle pääsyä rajoitettaisiin.

Vihreiden Mikkonen ja vasemmistoliiton Pekonen pitävät ehdotusta ylireagointina.

– Näkyvästi aseistetut vartijat katukuvassa lisäävät pikemminkin turvattomuutta kuin turvallisuuden tunnetta, Mikkonen sanoo.

Kristillisdemokraattien Peter Östmanin mielestä Packalénin ehdotus antaa väärän kuvan.

– Onhan meillä ollut aseistettuja poliiseja istuntojen aikana jo aika pitkään, Östman sanoo.

Eduskunnan turvallisuusjohtaja Jukka Savola toteaa, että eduskunnalla on toimiva yhteistyösopimus Helsingin poliisin kanssa. Savolan mukaan kanta Packalénin ehdotukseen on kielteinen, jos se viittasi eduskunnan oman henkilökunnan aseistamiseen.

– Se edellyttäisi niin paljon erilaisia muutoksia, Savola sanoo.

Yle: Helsingin rakennusvalvonta puoltaa länsimetron tilojen käyttöönottoa

Helsingin rakennusvalvonta puoltaa länsimetron tilojen käyttöönottoa, kertoo Yle. Länsimetro-yhtiö on saanut omalta osaltaan läpi kaikki matkustajaliikenteen aloittamiseen liittyvät viranomaisluvat.

Tilat on todettu turvallisiksi käyttäjille ja länsimetro luovutetaan HKL:lle. HSL tiedottaa myöhemmin matkustajaliikenteen aloittamisesta.

 

 

Poliisi tutkii laaja talousrikosvyyhtiä rakennustoiminnassa – vahva kytkös järjestäytyneeseen rikollisuuteen

Kuva: LEHTIKUVA / HANDOUT / TULLI
Tullin takavarikoimaa kokaiinia.

Poliisi tutkii pääkaupunkiseudulla laajaa talousrikosten vyyhtiä, jolla on vahva kytkös järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Rakennusyhtiöissä on epäilyn mukaan tehty muun muassa törkeitä veropetoksia ja törkeitä kirjanpitorikoksia.

Epäiltyinä rikoksista on Bandidoksen alakerhon jäseniä, kertoo rikosylikomisario Kai Käkelä keskusrikospoliisista STT:lle.

Poliisi on selvittänyt useissa eri yhtiöissä epäiltyjä väärinkäytöksiä, jotka ovat alkaneet jo vuonna 2013. Yritysten toiminta keskeytettiin viime toukokuussa KRP:n, Helsingin poliisin ja Uudenmaan verotarkastusyksikön yhteisellä operaatiolla.

Yhtiöiden epäillään harjoittaneen muun muassa kuittikauppaa eli perusteettomien laskujen kirjoittamista toiselle yhtiölle palkkiota vastaan. Lisäksi poliisi epäilee, että työntekijöille on maksettu pimeitä palkkoja.

Tutkituille pankkitileille on tullut yhteensä noin 11 miljoonaa euroa vuosina 2013–2017. Poliisi arvioi, että veroja on vältetty useiden miljoonien edestä.

Jutun tiedusteluvaihe käynnistyi Käkelän mukaan poliisin ja verottajan yhteisten selvitysten perusteella. Esitutkinta aloitettiin kesällä 2016.

Asiassa on ollut vangittuina viisi ihmistä. Yksi on edelleen vangittuna.

Samoja ihmisiä epäiltyinä kokaiinikaupasta

Helsingin poliisi on tutkinut talousrikostutkintaan liittyvää huumerikollisuutta. Kyse on poliisin mukaan kokaiinin levityksestä pääkaupunkiseudulla. Epäiltyinä on samoja ihmisiä kuin talousrikostutkinnassa.

Poliisi epäilee, että kokaiinia on välitetty kilon verran viime ja tänä vuonna. Levittämiseen epäillään osallistuneen yhteensä kymmenen ihmistä, joista kaksi on edelleen vangittuina.
Helsingin poliisi on tutkinut myös kahta törkeää kiristystä, joiden epäillään liittyvän talousrikoksista ja kokaiinin välityksestä liittyviin erimielisyyksiin.

Jecaterina Mantsinen, Olli-Pekka Paajanen

 

 

Eduskunnan portailla puukotus – Turvallisuusjohtaja: ”Kaksi ulkomaalaistaustaista henkilöä on vahingoittanut itseään”

Kuva: Lehtikuva / Jussi Nukari

Helsingissä eduskuntatalon edessä kaksi ulkomaalaistaustaista henkilöä on puukottanut itseään, kertoo eduskunnan turvallisuusjohtaja Jukka Savola STT:lle. Haavoittuneet on jo toimitettu ambulanssilla hoitoon. Savolan mukaan ainakaan tiedossa ei ole, että henkilöt olisivat uhanneet ohikulkijoita.

– He tekivät sen ihan itselleen, Savola sanoo.

Helsingin poliisi puolestaan tviittaa, että kaksi henkilöä on todennäköisesti puukottanut itseään vatsaan. Kyseisten henkilöiden kansallisuudesta ei ole vielä tietoa. Poliisin mukaan tapausta tutkitaan ja sivulliset eivät ole vaarassa. Poliisi kertoo, ettei voi kommentoida myöskään henkilöiden terveydentilaa ja viittaa salassapitovelvollisuuteen.

– Tapaukseen ei tällä hetkellä epäillä liittyvän rikosta, Helsingin poliisi kertoo Twitterissä.

Turvallisuusjohtaja Savolan mukaan tapahtuneesta ei tullut eduskuntaan etukäteen vihjettä tai varoitusta. Myöskään motiivista ei tuoreeltaan ollut tietoa.

Tapaus sattui noin kello yhdeltä iltapäivällä. Paikalla ollut STT:n kuvaaja kertoo, että paikalle hälytettiin ainakin kolme poliisiautoa ja kaksi ambulanssia. Myös kansanedustajia tuli ulos valtiosalista seuraamaan tilannetta, joka oli kuitenkin nopeasti ohi. Eduskunnassa oli tapahtuma-aikana käynnissä täysistunto.

Savola kertoo, että eduskunnasta annettiin poliisille virka-apua ja turvajärjestelyjen osalta ollaan tarkkana.

– Meillä on ihan normaalit turvajärjestelyt käynnissä niin kuin meillä on täällä aina istuntoaikana.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

THL:n pääjohtaja: ”Olen hämmästynyt ja järkyttynyt” –  terveydenhuollon väki ei uskalla puuttua tyttöjen ympärileikkauksiin

Kuva: Lehtikuva/Jussi Nukari
Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila otti vastaan Fenix Helsingin puheenjohtaja Ujuni Ahmedilta selvityksen Suomessa syntyneiden tyttöjen ympärileikkauksista Helsingissä perjantaina 22. syyskuuta 2017.

Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten koulutukselle on suuri tarve, että tyttöjen sukupuolielinten silpomiseen voidaan puuttua, sanoo Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) pääjohtaja Juhani Eskola.

Tänään julkaistu selvitys kertoo, että tyttöjä viedään Suomesta ulkomaille sukupuolielinten silpomista varten. Fenix Helsinki -yhdistyksen selvityksessä haastatellut kritisoivat sitä, että esimerkiksi neuvolassa ei ole edes otettu asiaa puheeksi eivätkä viranomaiset osaa tai uskalla puuttua asiaan. Taustalla on selvityksen tekijöiden mukaan myös ylikorostunut kulttuurisensitiivisyys.

THL:n Eskola on yllättynyt siitä, että lapsia ei pystytä suojelemaan.

– Olen hämmästynyt ja järkyttynyt siitä, että tähän ei ole puututtu.

Sukupuolielinten silpomisessa on kyse perinteestä, jota esiintyy yhä esimerkiksi joissakin Afrikan maissa, Lähi-idässä ja Aasiassa. Tytön tai naisen ympärileikkaukseksi kutsutussa toimenpiteessä osa ulkoisista sukupuolielimistä leikataan pois ja häpyhuulet voidaan ommella yhteen.

”Tietoa, koulutusta ja valistusta”

THL on tehnyt maahanmuuttajille haastattelututkimuksen, jossa esimerkiksi somalitaustaisista naisista 70 prosenttia ja kurdinaisista noin 30 prosenttia on kertonut, että heidät on ympärileikattu. Eskolan mukaan tutkimus kertoo siitä, että ilmiö on laaja, vaikka sukupuolielinten silpominen on yleisempää vanhemmissa ikäryhmissä.

– Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten koulutukselle ja tiedon lisäämiselle on suuri tarve, kuten selvityskin kertoo. Tiedottaminen ympärileikkauksen laittomuudesta ja sen terveyshaitoista on tärkeää.
Tietoa pitäisi Eskolan mukaan välittää vanhemmille ja kertoa, että myös lapsen vieminen ulkomaille sukupuolielinten silpomista varten on laitonta.

– Maahanmuuttajanuoret kokevat keskusteluvaikeuksia vanhempiensa kanssa. Myös ulkomaalaistaustaisten nuorten seksuaalikasvatukseen on syytä kiinnittää huomiota, Eskola sanoo.

Poliisin vaikea puuttua piilorikollisuuteen

Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen kertoo, että poliisin on vaikea puuttua asiaan. Kolehmaisen mukaan poliisi on ilmoittajien, kuten terveydenhuollon viranomaisten, varassa.

– Kyse on mitä suurimmissa määrin piilorikollisuudesta, joka ei tule poliisin tietoon.
Kolehmaisen mukaan on tärkeää, ettei Suomeen pääse syntymään rakenteita, jotka mahdollistavat ja hiljaisesti hyväksyvät laittoman toiminnan. Lainsäädäntö on kuitenkin hänen mukaansa kunnossa asian osalta.

– Silpominen täyttää rikoksen tunnusmerkistön, kyseessä on lähtökohtaisesti törkeä pahoinpitely.
Selvityksen mukaan Suomessa ei ole vielä ollut ainoatakaan tapausta, jossa uhri tai joku muu olisi tehnyt silpomisesta rikosilmoituksen.

– Kannustan ilmoituksen tekemiseen myös vaikeissa asioissa, kuten tämäkin on, Kolehmainen sanoo.
Kolehmaisen mukaan ennaltaehkäisyyn tarvitaan yhteistyötä eri viranomaisten ja maahanmuuttajayhteisöjen kanssa.

Olli-Pekka Paajanen, STT