Toiminnanjohtaja Kristiina Heinonen Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitosta (SUH) sanoo, että erityisesti vanhemmilla on iso rooli lastensa uimataidon oppimisessa.

-  Se voi olla esimerkiksi sitä, että on mahdollisuus viedä lapsia uimakouluun tai käydään säännöllisesti uimassa. Uimataito kuitenkin aina vaatii, että sitä harjoitellaan, ihan kuin mitä tahansa muuta liikuntataitoa.

Erityisesti maahanmuuttajataustaisilla perheillä ongelmana voi kuitenkin olla, että uimataito puuttuu lasten lisäksi myös vanhemmilta. SUH:n mukaan on myös viitteitä, että ainakin osa maahanmuuttajataustaisista osaa uida heikommin kuin muu väestö.

SUOMEN Monikulttuurinen Liikuntaliitto Fimu ry:n Pinnalla-hankkeen projektipäällikön Riitta Latvion mukaan monella maahanmuuttajataustaisella vanhemmalla ei myöskään ole riittävästi tietoa veden vaarallisuudesta.

-  Sitä ei samalla lailla tajua, miten arvaamaton vesi voi olla. Siihen tarvitaan kasvatustyötä, koska täällä varoittelu tulee suoraan sukupolvelta toiselle, Latvio sanoo.

Heinosen mukaan olisi tärkeä puuttua myös aikuisten uimataidon kehittämiseen.

-  Käytännössä tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että aikuisille suunnattuja uimakouluja järjestettäisiin nykyistä enemmän, ja myös ehkä suoraan maahanmuuttajataustaisille kohdennettuja kouluja.

LATVION mukaan maahanmuuttajataustaisille kohdennetussa uimaopetuksessa erityishuomio tulisi kiinnittää tyttöihin.

-  Maahanmuuttajataustaiset tytöt uivat huomattavasti huonommin kuin maahanmuuttajataustaiset pojat.

Latvion mukaan tyttöjen heikompaa uimataitoa selittävät muun muassa kulttuurilliset ja uskonnollisuus syyt. Esimerkiksi muslimien ja joidenkin Lähi-idän kristittyjen säädyllisyyskäsityksen vuoksi teini-ikään tulleet tytöt eivät voi uida miesten nähden, hän sanoo.

Esimerkiksi Suomen Somalinaisten kehitys ry:n toiminnanjohtajan Sahra Mohamudin mukaan muslimitytöt ja -naiset haluaisivat kovasti oppia uimaan, mutta sopivia mahdollisuuksia taidon oppimiseen ei järjestetä tarpeeksi.

Mohamud toivoo, että tytöille järjestettäisiin uimaopetusta, jossa olisi vain naisia ja tytöt saisivat käyttää burkinia eli koko vartalon peittävää uima-asua.

Burkinien käyttö helpottaa joidenkin tyttöjen kohdalla uimiseen osallistumista, mutta osassa Suomen uimahalleista niiden käyttö on kielletty.

Fimu ry:n Pinnalla-hankkeen tavoitteena on edistää juuri etenkin maahanmuuttajataustaisten tyttöjen ja naisten vesiliikuntamahdollisuuksia ja uimataitoa. Fimu järjestää esimerkiksi vain naisille suunnattuja uimakouluja ja -vuoroja sekä uimaretkiä luonnonvesissä, joissa opetellaan uimataitoja sekä opitaan vesiturvallisuudesta. Lisäksi järjestö kouluttaa maahanmuuttajataustaisia naisia vesiliikunnan ohjaajiksi.

UIMATUNTIEN tyttöjen ja poikien sekaryhmät tuovat opetukseen omat haasteensa. Asia ei koske ainoastaan maahanmuuttajataustaisia nuoria. Yläkouluikään mentäessä uinnin opetuksesta tulee Liikunnan ja Terveystiedon Opettajat ry:n puheenjohtajan Mirva Ikolan mukaan entistä vaikeampaa, kun mukaan tulevat murrosikään liittyvät häpeän tunteet ja kehonkuvan ongelmat.

Uimataidoton nuori voi sekaryhmiä ujostellessaan helposti jättää tunnin käymättä.

Ikolan mukaan olisikin hyvä, jos uintitunnit voitaisiin järjestää erillisinä uintikertoina tytöille ja pojille. Tämä vaatisi hänen mukaansa toteutuakseen kuitenkin huomattavasti lisää resursseja opetukseen.

-  Kuka vastaa toisesta puolikkaasta oppilaita silloin, kun opettaja on toisen kanssa uimassa? hän kysyy.

Tyttöjen ja poikien erilliset vuorot eivät kuitenkaan ratkaisisi ongelmaa muslimityttöjen osalta.

-  Vaikka uinnin opetus järjestettäisiin tytöille ja pojille erikseen, saattaa uskonto kieltää uimisen uimahallissa, koska siellä on miehiä. Tällöin kunnissa pitäisi olla puhtaasti uintivuoroja naisille, jolloin uimaan voitaisiin mennä näiden oppilaiden kanssa, ja näitä olisi hyvä olla myös päiväsaikaan.

Toisaalta Ikolan mukaan olisi hyvä pohtia keinoja, miten maahanmuuttajat saataisiin kotoutettua niin vahvasti suomalaiseen yhteiskuntaan, että miehet ja naiset olisivat tasa-arvoisia ja voisivat tehdä asioita yhdessä ilman, että naisia ja tyttöjä suljetaan yhteiskunnan ulkopuolelle.

TÄLLÄ hetkellä uimaopetuksessa ja uimaan oppimisessa on suurta vaihtelua paikkakunnittain. Osassa kunnista uimataitoisten lasten osuus on SUH:n toiminnanjohtaja Heinosen mukaan jopa kahdeksan- tai yhdeksänkymmenen prosentin luokkaa, kun taas osassa se jää alle kansallisen 55 prosentin keskitason.

Uimataidon oppiminen on Suomessa osa perusopetuksen kansallista opetussuunnitelmaa. Kuntia tulisi Heinosen mukaan opetuksenjärjestäjinä vaatia aiempaa enemmän saavuttamaan tavoitteet jokaisen lapsen kohdalla.

-  Ymmärrän, että tässä on tietenkin resurssihaasteita. Tämän vuoksi kunnille voisi harkita jonkinlaista kohdennettua rahoitusta esimerkiksi sen perusteella, mitä mahdollisuuksia eri kunnilla on toteuttaa uimaopetusta.

Uimataidon pohjoismainen määritelmä on, että osaa uida uintisyvään veteen hypättyään 200 metriä, josta 50 metriä selällään.

Ikola summaa, että lasten uimaopetuksen isoin haaste kouluissa tällä hetkellä on resurssien puute.

-  Meillähän on ihan valtavasti eroja kuntien välillä siinä, että päästäänkö uimaan sekä syksyllä että keväällä ja kuinka monta kertaa eli onko kunnassa omaa uimahallia vai joudutaanko oppilaita kuljettamaan naapuripaikkakunnalle. Asiaan vaikuttaa myös muun muassa se, ovatko uimahallin palvelut kouluryhmille ilmaisia vai joutuuko koulu mahdollisesti maksamaan palveluista.

Ongelmana ovat myös koulujen ylisuuret ryhmäkoot.

-  Pahimmillaan siellä on jopa yli 30 hengen ryhmiä, jolloin erot oppilaiden uimataidoissa korostuvat. Osa ei osaa uida ollenkaan, ja sitten on niitä, jotka uivat jopa harrastuksena kilpaa. Tällöin yksi opettaja ei hirveästi pysty opettamaan ja täytyy tehdä isojakin ratkaisuja, ollaanko kaikki lastenaltaassa vai pistetäänkö uimataidottomat pelastusliivien kanssa isoon altaaseen, Ikola sanoo.

JATKOSSA uimaopetusta voisi Heinosen mukaan myös järjestää lapsille aiempaa aikaisemmassa vaiheessa.

-  Opetusta kannattaisi painottaa etenkin alakoulun ensimmäisille luokille ja esikouluun, koska silloin lapset ovat vielä kaikista innokkaimmin oppimassa uutta ja otollisessa iässä oppimaan uinninalkeita. Tämä loisi jo varhaisessa vaiheessa hyvän pohjan uimataidoille.

Myös maahanmuuttajataustaiset tytöt voisivat osallistua helpommin uimaopetukseen sekaryhmissä, kun he ovat vielä alle teini-ikäisiä.

Koulu-uinnissa tulisi Fimu ry:n Latvion mukaan huomioida, että monella maahanmuuttajataustaisella lapsella uimataidon lähtötaso voi olla nolla, jolloin muutama koulun järjestämä uintikerta vuodessa ei riitä uimataidon oppimiseen.

Latvio toivoo, että kunnissa lisättäisiin uimaopetusta ja siitä tehtäisiin saavutettavaa mahdollisimman monelle. Latvion mukaan uimakoulujen korkeat hinnat rajoittavat yleisesti monien uimakouluun pääsemistä.

Myös Ikolan mukaan uintitaidot olisi paras oppia jo varhaiskasvatuksessa. Maahanmuuttajataustaisten oppilaiden osalta asiaa mutkistaa se, että oppilaat saattavat usein siirtyä opetukseen vasta alakoulun lopulla tai jopa vasta yläkoulun puolella.