Niiden suosio ei ole ihme, sillä 24 lukuun jaettu tarina konkretisoi hauskasti joulun h-hetken lähestymistä ja auttaa isoja ja pieniä lukijoita virittäytymään joulun tunnelmaan.

Tonttuihmeitä tarjoaa täydellä mitalla Liina Putkosen tuhti lastenromaani Monen mutkan tonttumatka.

Tarina käynnistyy, kun kiusaajiaan pakeneva, 11-vuotias Pyry nauttii rantaraitin kioskikahvilassa erikoisen kaakaoannoksen. Suureksi yllätyksekseen Pyry huomaa, että pelkän kaamosviimassa lämmittävän suklaajuoman sijaan kaakao onkin väylä tonttujen maailmaan.

Pian kaksikko huomaa olevansa huimassa ja ajoittain hyvinkin vaaralliseksi käyvässä seikkailussa. Jännittävät käänteet kuljettavat Pyryä ja Tuiskua milloin ”menneenmörköjen” asuttamaan Kalmankuruun, milloin ”tulevantuhojen” hallitsemalle Kurjankarille.

Selviytyminen koettelemuksista vaatii paitsi kekseliäisyyttä ja taikakonsteja, myös roppakaupalla rohkeutta, malttia ja mielentaitoja. Seikkailun kautta Putkonen pääseekin käsittelemään painokkaita teemoja, kuten ystävyyden ylläpitotyötä, arkuuden ja uskalluksen tasapainoa sekä surun kaltaisten vaikeiden tunteiden kohtaamista.

Tonttumaailman filosofiassa korostuu neuvottelu, yhteensovittaminen ja tasapaino. Ei esimerkiksi ole hyväksi, jos tontun (tai ”ihmisläisen”) sisäinen ”villimieli” on liian voimakas, mutta toisaalta ”suojasielukaan” ei saa dominoida. Jokaisella on hyvä olla sekä rohkeutta että itsehillintää.

Putkonen on rakentanut fantasiaseikkailunsa huolella ja mielikuvituksen lentoa suitsimatta. Teksti vilisee kiehtovia hahmoja, hupaisia yksityiskohtia ja tonttumaisen leikkisää kieltä. Silti hahmoteltu maailma on eheä ja kokonaisuus pysyy hallinnassa.

Teoksen lumoavan mustavalkokuvituksen on tehnyt Nora Surojegin. Katse suorastaan takertuu satukuviin ja harmaan eri sävyt ilmentävät hienosti tarinan monenlaisia tunneilmastoja.

JOULUKALENTERIN TAPAAN voi lukea myös Anna Krogeruksen kirjoittamaa ja Netta Lehtolan kuvittamaa lastenromaania Tontun apulainen. Tarina on Putkosen kirjaan verrattuna tiukemmin kiinni arkitodellisuudessa, mutta tonttujen läsnäolo tuo silti mukanaan ison tuprahduksen taikapölyä.

Romaanin keskushenkilö, ekaluokkalainen Nuppu, on seitsemänhenkisen perheensä kanssa muuttanut pienelle kylälle vanhaan maalaistaloon. Tarpeellisesta elämänmuutoksesta huolimatta perheen arki on pienoisessa kaaoksessa. Vastasyntyneet kaksoset työllistävät vanhempia, kotona on sotkuista ja Nuppu pelkää, että kaikki joulujutut, kuten lahjat, ruoat ja kuusi jäävät hankkimatta.

Yllättäen apuun tupsahtaa tiluksilla ikiaikoja palvellut pajatonttu Magnus Kavionaula. Ystävälliseltä tontulta löytyvät Nupun pulmaan sekä tehokkaat konstit että kontaktit. Vastapalveluksena tonttu pyytää Nuppua avukseen kyläläisten ongelmien ratkaisemiseen.

Samalla kun Nuppu toimittaa tehtäviä tontun apuna, hän tutustuu kylän väkeen. Hiukan yksinäinen tyttö löytää uusia ystäviä, ja kaipuu vanhaan kotiin ja entiseen elämään alkaa haalistua.

Krogerus luo Nupusta uskottavan hahmon. Juuri kerrotulla tavalla voisi vielä aika tiukasti kiinni lapsuudessa oleva ekaluokkalainen toimia, tuntea ja ajatella. Myös Nupun puhetapa tuntuu aidolta.

Tarina säteilee alusta loppuun asti lempeyttä ja hyvää tahtoa. Hankaluuksista ja haasteista huolimatta perheenjäsenten välit ovat lämpimät ja kunnioittavat. Esimerkiksi Nupun tonttupuheisiin suhtaudutaan huvittuneesti, mutta silti ymmärtäen. Vanhemmat tai edes isommat sisarukset eivät lyttää lapsen kokemusta.

Netta Lehtolan pelkistetty kuvitus istuu erinomaisesti sujuvaan tarinaan. Murrettuja ja tummia sävyjä suosivat kuvat näyttävät tyylikkäiltä ja ovat myös todentuntuisia ainakin Etelä-Suomessa, jossa joulukuussa ei välttämättä ole vielä lunta maassa.

JOULUN TUNNELMAA voi pienten lasten kanssa sukeltaa myös lempeän kosketuksen kautta. Opastusta ja ideoita hellimiseen ja silittelyyn tarjoaa Sirpa Sironen-Hännisen ja Anita Polkutien kuvakirja Sormenpäissä joulu.

Sekä perheissä että päivähoidossa käytettäväksi soveltuva teos sisältää 24 pientä tuokiokuvaa tonttujen joulupuuhista Lapin luonnon keskellä. Jokaisen tarinan yhteyteen on sommiteltu yksityiskohtaiset ohjeet (ilta)sadun piirtämiseksi lapsen selkään.

Kun tarinassa tai runossa mainitaan vaikkapa tähti tai kuusi, vastaavat muodot piirretään kehoon. Tonttujen liikkeitä taas imitoidaan esimerkiksi kämmenillä askeltamalla ja sormia hyppelyttämällä.

Pikku katkelmien lopussa on vielä niiden sisällöistä nousevia, vuorovaikutukseen ja keskusteluun kannustavia ”Tartu tarinaan”- kysymyksiä ja tehtäviä. Lasten kanssa voidaan pohtia, miten ajan saa kulumaan jouluaattona tai mikä on mieluisin ruoka joulupöydässä.

Kokonaisuudessa viehättää etenkin ajattomuus ja tuttuus. Kaikki peruselementit punaisista hiippalakeista, poroista, lahjoista ja pipareista lähtien ovat mukana.

Turvallisuuden tuntua vahvistaa värikäs kuvitus, jossa tonttutouhut ovat toisinaan täynnä sähäkkää toimintaa, toisinaan rauhallista tuumailua. Pehmeäpiirteisen akvarellin ja tarkan viivan yhdistelmä toimii kuvissa onnistuneesti.

PIKKUINEN TONTTUTYTTÖ Rosmariini on touhuillut jo kolmessa joulukalenterikirjassa. Sirkka Knuutilan luomassa satumaailmassa on aiemmin etsitty kadonnutta lumiukkoa ja yritetty järjestää etelän lapsille valkeaa joulua.

Tällä kertaa pulmaa ja pähkäilyä aiheuttavat urkkijakurkkijatonttu Turkinpippuri Karkkisen kadottamat kirjeet. Pahaksi onneksi kyseessä ei ole mikä tahansa lappunippu, vaan tontun lapsilta keräämät lahjatoivelistat. Mikä katastrofi!

Tomera Rosmariini ei tyydy vain voivottelemaan, vaan alkaa selvittää mysteeriä. Löytyisivätkö kirjeet kotitonttuperhe Lorutupasten luota? Vai onko hurjalla Anelma Alviina- noidalla jotain tekemistä lappusten katoamisen kanssa?

Arvoitukset ja mysteerit kuulostavat lähtökohtaisesti jännittäviltä, joskus jopa pelottavilta. Rosmariinin seurassa voi kuitenkin olla levollisin mielin. Tarinassa keskitytään enemmän fiilistelemään tonttupuuhia kuin luomaan kihelmöivää jännitystä. Yhtenäistä juonenkuljetusta odottavalle kokonaisuus saattaakin tuntua hiukan hajanaiselta ja nykivältä.

Yleinen tunnelmointi, saturytmissä keinahteleva teksti ja kekseliäät yksityiskohdat ovat Rosmariini ja joulutoiveiden arvoitus -teoksen hurmaavimpia puolia. Myös Olga Badulinan värikäs, joulukorttimainen kuvitus kutsuu tarttumaan kirjaan.