– On paljon riskejä, että tämä pääsee rapautumaan, Ihalainen toteaa Demokraatin haastattelussa.

Hän arvioi, että työmarkkinakeskusjärjestöt eivät palaa aikaan, jossa ne neuvottelisivat palkanmuodostuksesta keskitetysti, vaikka Ihalainen itse olisi halunnut tämän mahdollisuutena säilyttää. Työnantajaosapuoli on sanoutunut tästä irti.

Kilpailukykysopimuksen jälkeinen ensimmäinen liittokierros eteni suhteellisen ”keskitetysti”. Tämä tarkoittaa sitä, että liitot seurasivat varsin tarkkaan sitä, miten avoimen sektorin päänavaaja-alat sopivat omat ratkaisunsa. Puhuttiin myös, että työnantajan koordinaatio kierroksella oli voimakas.

– Tässä on ollut se ero, että kikyn jälkipotku on tuonut neuvotteluihin uuden vaikeuskertoimen.

Nyt kiky-tunnit ovat poistumassa tai ne ovat saaneet jossain määrin uusia muotoja eri aloilla.

– Palkkalinja on pitänyt.

Sen sijaan kuluvan kevään julkisen puolen neuvotteluja entinen SAK:n puheenjohtaja ja työministeri Ihalainen ei lähde spekuloimaan.

Ihalainen kiinnittää huomiota siihen, että nyt on keskusteltu melko paljon sovittelujärjestelmän toimivuudesta.

– Olisi varmaan vakavan pohdinnan paikka työmarkkinajärjestöillä, onko nyt koettu meno kaikkien kannalta järkevä tapa hoitaa näitä asioita, Ihalainen sanoo.

Ihalaisen mukaan sovittelujärjestelmä ruuhkautuu osin sen vuoksi, koska on menty hajautetumpaan neuvottelujärjestelmään.

– Ei ole raamitusta, jossa sovittelutoimintaakin voitaisiin tehdä vähän toisissa olosuhteissa.

Valtakunnansovittelijan toimistoon onkin lisätty aivan viime aikoina resursseja.

Palkansaajapuolella on ollut kriittisyyttä sovittelija Vuokko Piekkalan toimia kohtaan.

Vaikka näin on ollut, Ihalainen painottaa, että olisi todella tärkeää, ettei itse sovitteluinstituutiota rapauteta.

– Instituutio on todella tärkeä Suomessa. Minusta sovittelujärjestelmää ei pitäisi kehittää irrallaan neuvottelu- ja sopimusjärjestelmästä. Olisi järkevää miettiä näitä yhdessä.

Ihalainen toivoo, että työmarkkinajärjestöt ottaisivat tes-kierroksen jälkeen koko järjestelmän laajasti omaan pohdintaansa ja katsoisivat, olisiko niillä halua ja kyvykkyyttä tehdä asiassa ehdotus maamme hallitukselle.

Ihalainen muistuttaa, että neuvottelu- ja sopimusjärjestelmästä on olemassa iso pino aikaisempia selvityksiä. Ne olisi nyt hyvä käydä läpi ja päivittää ilman, että järkytettäisiin sitä työnantajapuolen tahtoa, ettei keskusjärjestöillä ole enää roolia palkanmuodotuksessa.

– Jos päädytään siihen, että tämä nykyinen meno on hyvä, sittenhän paine tulee sovittelujärjestelmään. Mutta voisiko keskusjärjestöillä jatkossa olla jokin siivilöivä, ratkaisua edistävä rooli ennen kuin asiat menevät sovitteluun, Ihalainen pohtii.

Aiemmin keskusjärjestöjen edustajia oli mukana sovittelijan toimistossa, kun liitot neuvottelivat. Ihalainenkin muistaa itsekin istuneensa valtakunnansovittelijalla monet kerrat. Tämä malli tosin ei enää toimisi, koska yhteistä raamia ei ole. Nyt pitäisi siis keksiä jotakin uutta.

Jos puhutaan pelkästään sovittelusta, SAK on nostanut esiin useamman kuin yhden sovittelijan mallin.

– Yksi mahdollisuus on, että olisi molempien puolien (työntekijä- ja työnantajapuolen) sovittelija. Minulla ei varmaa mielipidettä ole, voi olla ihan fiksua pohdintaa, Ihalainen sanoo.

– Mutta jos on kriittisyyttä ja luottamuspula sovittelijaa kohtaan, sovittelujärjestelmää ei pitäisi rapauttaa, hän painottaa uudestaan.

Tällä hetkellä sovittelija valitaan vuoroin työntekijä- ja vuoroin työnantajapuolelta.

Lue Lauri Ihalaisen laaja henkilöhaastattelu 12.3. ilmestyvästä Demokraatista.