Poliisihallitus selvitti viime vuonna, että noin 8  000 selvittämättömän rikoksen tutkinnassa on käytettävissä tunnistamattomia sormenjälkiä. Näistä 70:ssä sormenjäljet voisivat olla tunnistettavissa.

Tämä käy ilmi hallituksen biometristen tietojen – eli sormenjälkien ja kasvokuvien – käyttöä koskevasta esitysluonnoksesta, jonka lausuntoaika päättyy maanantaina.

Esitysluonnoksen mukaan selvittämättömien rikosten joukossa on esimerkiksi murhia, murhan yrityksiä, tuhotöitä, raiskauksia ja törkeitä ryöstöjä. Kasvokuvista ei ole olemassa tilastoa, mutta kasvokuvavertailuiden arvioidaan olevan käyttökelpoisia sormenjälkivertailuja useammin.

Sunnuntai-iltapäivään mennessä asiasta annetuissa lausunnoissa muun muassa tietosuojavaltuutetun toimisto ja Oikeuskanslerinvirasto suhtautuvat esitettyihin muutoksiin varauksellisesti.

Tietosuojavaltuutetun mukaan muutokset eivät ole oikeassa suhteessa tavoitteeseen nähden, sillä 70 selvittämättömän rikoksen tapauksessa sormenjälkihaussa osumia voisi tulla vain 0,0000175 prosentissa haettavista tiedoista.

Lisäksi tietosuojavaltuutettu sanoo lausunnossaan, että ehdotetut muutokset eivät noudata oikeutta henkilötietojen suojaan.

TIETOSUOJA-asetuksen mukaan henkilötiedot on kerättävä tiettyä tarkoitusta varten eikä niitä saa käsitellä myöhemmin muilla tavoin. Tietosuojavaltuutetun mukaan yli 70 prosenttia koko väestön biometrisistä henkilötiedoista kuitenkin annettaisiin hallituksen esittämän muutoksen myötä muun muassa poliisin käyttöön johonkin muuhun kuin alkuperäiseen tarkoitukseen.

Perustuslakivaliokunnan kanta on tietosuojavaltuutetun mukaan ollut, että henkilötietojen muusta kuin alkuperäisestä käyttötarkoituksesta ei saa tulla pääasiallinen tai edes merkittävä käyttötapa.

Hallituksen esityksen mukaan näin ei olisikaan käymässä. Tietosuojavaltuutetun mukaan taas neljän miljoonan ihmisen henkilötietojen käsittely alkuperäisestä tarkoituksesta poikkeavasti ei ole vähäistä.

Säännöksiä muutettaisiin myös niin, että ulkomaalaislain nojalla rekisteröityjen lähes 80  000 ihmisen sormenjälkiä voitaisiin käyttää nykyistä laajemmin. Tietoja saisi myös luovuttaa nykyistä kattavammin Schengenin tietojärjestelmään.

OIKEUSKANSLERINVIRASTO puolestaan sanoo lausunnossaan, että poliisi saisi luultavasti tulevaisuudessa teknologian kehittymisen myötä aiempaa tehokkaampia välineitä sormenjälki- ja kasvokuvavertailun tekemiseen.

Siksi esitetyt muutokset rajoittavat viraston mukaan yksityiselämän ja henkilötietojen suojaa huomattavasti.

Lisäksi lausunto on kriittinen esimerkiksi sormenjälkien vertailun valvontaa kohtaan. Oikeuskanslerinviraston mukaan esitysluonnokseen ei sisälly tuomioistuimen lupaa tai valvontaa, pöytäkirjan laatimista tietojen vertailusta tai ulkopuolisen viranomaisen arviointia.

Sisäministeriö on pyytänyt lausuntoa muun muassa keskusrikospoliisilta, poliisihallitukselta ja suojelupoliisilta, mutta näitä lausuntoja ei ollut annettu sunnuntai-iltapäivään mennessä.

SISÄMINISTERIÖ perustelee esitettyjä muutoksia sillä, että pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallitusohjelman mukaan hallitus haluaa vahvistaa rikostorjuntaa kansalaisten turvallisuuden ja viranomaisia kohtaan koetun luottamuksen lisäämiseksi.

Hallintovaliokunnan vuoden 2021 mietinnön mukaan olisi tärkeää, että sormenjälkien käyttäminen olisi mahdollista ainakin kaikkein törkeimpien rikosten ennalta estämiseksi, paljastamiseksi tai selvittämiseksi, esityksessä sanotaan. Tästä esimerkkinä mainitaan haavoittuvassa asemassa olevaan henkilöön kohdistuneen törkeän seksuaalirikoksen ja siihen liittyvän henkirikoksen selvittäminen. Lisäksi esityksessä mainitaan esimerkiksi vakavat maanpetos- ja vakoilurikokset sekä järjestäytynyt rikollisuus.

Esityksessä arvioidaan, että tällaisten rikosten selvittämiseen liittyy painava yhteiskunnallinen intressi.

Esityksessä kerrotaan, että perustuslakivaliokunnan mielestä erityisen vakavien rikosten estäminen tai selvittäminen voi perustella biometristen tietojen käyttämistä johonkin muuhun kuin niiden alkuperäiseen tarkoitukseen. Käyttötarkoitukseen olisi siksi mahdollista tehdä rajattuja poikkeuksia joissakin tapauksissa.