Hän perustelee asiaa näin:

– Se tekisi tyhjäksi aidon pohdinnan tilanteesta ja eri vaihtoehtojen riskeistä, joita Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjauksiin liittyy, Andersson totesi puoluevaltuuston yhteydessä pidetyssä tiedotustilaisuudessa.

Vasemmistoliitto on aloittanut oman sisäisen keskustelunsa muun muassa Nato-jäsenyydestä.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja, puolueen varapuheenjohtaja Jussi Saramo kertoi, ettei ole muuttanut vanhaa Nato-kantaansa, joka on kielteinen. Hän pitää Nato-päätöksen aikataulua keskeisenä.

Anderssonin mukaan kannalle on asetettu takarajaksi kesäkuun puoluekokous, mutta tarpeen tullen puoluevaltuuston ja eduskuntaryhmän yhteiskokous on saatavissa koolle päättämään asiasta muutamassa päivässä.

Hän pohti tilannetta, että eduskunnan enemmistö päätyisi toisenlaiseen ratkaisussaan kuin vasemmistoliitto on linjannut.

– Minun mielipiteeni puheenjohtajana on, ettei kannata tehdä asiasta hallituskysymystä itsellemme vaan kunnioittaa enemmistön päätöstä siinä tilanteessa, Andersson toisti aiemmin pitämänsä linjapuheen viestiä.

Hän kommentoi myös mahdollisen Nato-jäsenyyden aikataulua:

– Kaikkien maiden, myös Naton intressissä pitäisi olla, että kun sota on käynnissä, pyritään välttämään sen laajentumista. Siksikin aika moni valtionjohdosta on todennut, ettei päätöstä voi tehdä nopeasti ja hätiköiden.

Vasemmistoliiton kannattajissa Nato-myönteisiä ja -kielteisiä on suunnilleen yhtä paljon. Andersson toivoo, että puolueessa myös Nato-myönteiset uskaltavat tuoda mielipiteensä julki.

– Toivon todellakin niin. Siksi haluan alleviivata toista kunnioittavan keskustelukulttuurin tärkeyttä. Asia joka jakaa jäsenistön kantoja, pitää voida tuoda esille ilman paineita.

Hän on ylipäänsä harmissaan nykyisestä keskustelukulttuurista Nato-kysymyksen ympärillä. Moni päättäjä on joutunut erittäin voimakkaan ryöpytyksen kohteeksi erityisesti some-maailmassa.

– Asia ei niin mustavalkoinen. Keskustelua pitäisi pystyä käymään ilman, että kriittisesti Natoon suhtautuville tulee syytöksiä Venäjän sympatiseeraamisesta.

Andersson korosti linjapuheessaan sitä, että ratkaisulla – on se mikä tahansa – on vahva kansalaismielipide tukenaan.

– En aseta tässä vaiheessa prosessia kansanäänestystä ehdottomaksi vaatimukseksi. Mutta kansalaismielipiteen ankkuroiminen ratkaisuun tavalla tai toisella on tärkeää.

Hän totesi harmistuneensa lähinnä siitä, että kansanäänestys on monella suulla poissuljettu jo alkumetreillä informaatiovaikuttamisen riskin takia.

– Se riski on olemassa muutenkin kaikissa vaaleissa ja eduskunnan päätöksenteossa. Sen pelossa ei kannata tätä vaihtoehtoa sulkea pois.