Politiikka
31.5.2026 17:30 ・ Päivitetty: 31.5.2026 17:30
Liberaalioikeiston mielipidevaikuttaja Jutta Zilliacus on poissa
Kirjailija, toimittaja ja entinen kansanedustaja Jutta Zilliacus (o.s. Kingo) on kuollut satavuotiaana. Hän kuoli lauantai-aamuna sairaalassa Helsingissä, kertoivat Zilliacuksen omaiset Hufvudstadsbladetille sunnuntaina.
Tämän vuoden heinäkuussa Zilliacus olisi täyttänyt 101 vuotta.
Zilliacus oli tasa-arvon puolestapuhuja, ja hän halusi naiset mukaan ansiotyöhön ja yhteisten asioiden hoitoon miesten rinnalle. Näitä teemoja hän piti esillä sekä kirjoituksissaan että työssään kansanedustajana.
Zilliacus oli RKP:n kansanedustajana kaikkiaan 12 vuotta vuodesta 1975 vuoteen 1987. Erityisen hyvä muisto Zilliacukselle jäi ulkoasiainvaliokunnasta, jonka varapuheenjohtajana hän toimi 1980-luvulla.
Tuossa tehtävässä hän pääsi hyödyntämään laajaa kielitietoaan. Zilliacus puhui viroa, ruotsia, suomea, ranskaa, saksaa ja englantia.
LASTEN päivähoidon puolestapuhujana Zilliacus ei epäröinyt edes oman poliittisen viiteryhmänsä haastamista.
- Ja kun olin sosiaaliliberaali, olin ainoa porvari, joka ajoi lasten päivähoitoa. Kokoomus ja oma ryhmänikin RKP:ssä oli vastaan, Zilliacus muisteli STT:lle satavuotishaastattelussaan.
Hän sijoitti poliittisella kentällä itsensä juuri ”sosiaaliliberaaliksi”.
Zilliacus eli kuten opetti ja otti paikkansa miesten rinnalta. Kun hänet valittiin Yleisradion hallintoneuvostoon vuonna 1974, häntä varoiteltiin siitä, että siellä miehet tekevät päätökset saunassa.
Zilliacus ilmoitti, että siinä tapauksessa hän menee saunaan mukaan.
- En ole koskaan nähnyt niin paljon ujoja miehiä kuin silloin. Kun menin saunaan, he katsoivat poispäin, Zilliacus muisteli yli 50 vuotta myöhemmin.
Sen jälkeen hallintoneuvoston päätöksiä ei enää tehty saunassa.
PITKÄN elämän varrelle mahtui monenlaisia töitä. 1940-luvulla Zilliacus työskenteli Mannerheimin Lastensuojeluliiton kanslistina ja ajautui niissä tehtävissä toisinaan myös iäkkään marsalkka Carl Gustaf Mannerheimin sihteeriksi.
Zilliacus toimi myös muun muassa vastaperustetun Marimekon mallina 1950-luvulla sekä näyttelijänä Lilla Teaternissa ja Svenska Teaternissa.
Zilliacus kirjoitti freelance-toimittajana ja kolumnistina muun muassa Hufvudstadsbladetiin, Uuteen Suomeen, Ilta-Sanomiin ja Me Naisiin sekä työskenteli televisiossa ja radiossa. Hän kirjoitti myös useita omaelämäkerrallisia kirjoja.
SUKUNSA KOTIMAAHAN Viroon Zilliacuksella oli erityinen suhde. Hänen virolaiset vanhempansa olivat paenneet Venäjän vallankumousta Suomeen ja tutustuneet Helsingissä.
Isällä oli pianotehdas ja äiti työskenteli tsaarin hovissa kamarineitona ennen pakolaisiksi joutumista.
Zilliacuksen äidinkieli oli viro. Hänestä tuli Suomen kansalainen vasta 10-vuotiaana, vaikka oli syntynyt ja elänyt koko elämänsä Suomessa.
- Suomi on kyllä isänmaani, mutta Viro on kotimaani. Virossa tunnen itseni aina suomalaiseksi, ja Suomessa tunnen itseni virolaiseksi, Zilliacus kuvaili Juho-Pekka Rantalan haastattelussa Ylelle.
Zilliacus avioitui toimittaja Benedict Zilliacuksen kanssa vuonna 1949. Pitkä liitto päättyi, kun puoliso kuoli vuonna 2013. Pariskunnalla oli yksi lapsi, lastenlapsia ja lastenlastenlapsia.
Zilliacus kuvaili elämänsä onnellisimpien hetkien sijoittuvan kesiin mökillä Nauvossa Turun saaristossa.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.
