Muussa tapauksessa aloite jää nopeita ratkaisua hakevan Yhdysvaltain uuden hallinnon käsiin ja eurooppalaiset ovat vaarassa ajautua sivuutetuiksi.

-  Jos meillä on laittaa jotain pöytään, silloin meillä on myös paikka neuvottelupöydässä, Suomessa vieraileva Budrys sanoo STT:n haastattelussa.

Hänen mukaansa eurooppalaisten päiden yli kyllä neuvotellaan, jos Euroopan maat istuvat hiljaa pöydässä syömässä ilmaiseksi.

-  Se riippuu meistä itsestämme. Nyt ei ole kyse puolustuslinjojen kaivamisesta, vaan täytyy olla aloitteellinen, Budrys sanoo.

Yhdysvallat ja Eurooppa voivat löytää hänen mukaansa yhteisiä etuja useilta aloilta, myös kaupankäynnistä. Budrys myöntää samalla, että tariffit vain vääristävät kilpailua eikä kauppasodassa ole voittajia. Eli jos Trumpin Eurooppaa vastaan uhkaamat tullit tulevat voimaan, EU:n on Budrysin mukaan syytä vastata samalla mitalla.

-  Meidän pitää olla sanojemme mittaisia, hän sanoo.

TURVALLISUUSPOLITIIKAN osalta Euroopassa on kuitenkin syytä asemoitua uudelleen nopeasti, sillä ratkaisuista keskustellaan jo tällä viikolla eri tapaamisissa Euroopassa, esimerkiksi viikonloppuna Münchenin turvallisuuskonferenssissa. Suurimmat odotukset ja pelot liittyvät Trumpin vielä osin hämärän peitossa oleviin suunnitelmiin Ukrainan sodan lopettamisesta.

Trumpin kansallisen turvallisuuden neuvonantaja Mike Waltz on sanonut, että Euroopan pitäisi kantaa vastuu Ukrainalle annettavista turvatakuista mahdollisen rauhansopimuksen jälkeen. Mutta onko se mitenkään realistista? Budrysin mukaan ajatukseen sisältyy monia heikkoja kohtia.

-  Yksi on se, että jos puhutaan todellisista turvatakuista, tarvitsisimme sen tueksi oman ydinpelotteen, hän sanoo.

Yhdysvalloilla on Euroopassa myös muita sotilaallisia suorituskykyjä, joille ei täältä löydy korvaajaa, Budrys lisää.

Entäpä mahdolliset Ukrainaan lähetettävät eurooppalaisten joukot, olisivatko ne vain tarkkailijoita vai jonkinlaisia rauhaan pakottajia, Budrys luettelee avoimia kysymyksiä. Hän on aiemmin sanonut, ettei Liettua sulje pois mahdollisuutta sotilaiden lähettämisestä, jos Ukraina sitä pyytää.

Budrys ei kuitenkaan usko, että lopullista sotilaallista takuuta Ukrainan kestävälle rauhalle löytyy ilman, että Yhdysvallat olisi siinä jotenkin mukana.

-  Jos emme edes itse usko pelotteeseemme, ei Venäjäkään siihen usko. He luultavasti vain nauraisivat, Budrys sanoo.

BUDRYSIN Eurooppaan kaipaamasta ratkaisukeskeisestä aloitteellisuudesta löytyy lupaavia esimerkkejä Baltiasta ja laajemmin Itämeren alueelta.

-  Baltian maiden pitkän aikavälin sitoumus osoittaa vuosittain 0,25 prosenttia bruttokansantuotteestaan Ukrainan turvallisuuteen on yksi, hän sanoo.

Liettuassa päätettiin tammikuussa maan puolustusmenojen nostamisesta 5,5 prosenttiin bkt:stä vuosina 2026-30. Tämä ylittää jopa Trumpin eurooppalaisille liittolaisille esittämän ja epärealistisena pidetyn vaatimuksen menotavoitteen nostamisesta nykyisestä 2:sta 5 prosenttiin.

Monissa Nato-maissa kuilu todellisuuden ja Naton puolustuskykytavoitteiden välillä on kuitenkin ammottava. Miten vitkastelijat saataisiin samaan kelkkaan Baltian maiden, Puolan ja Pohjoismaiden kanssa?

-  Olen keskustellut tästä paljon, eikä minulla ole rehellisesti sanottuna vastausta siihen, miten poliittista tahtoa saataisiin aikaiseksi myös muissa pääkaupungeissa, Budrys sanoo.

Keskusteluun puolustuksesta tulee nopeasti mukaan erilaisia jännitteitä sekä kilpailevia poliittisia ja taloudellisia paineita. Budrysin mukaan Natossa on kuitenkin yhdessä todettu, että Venäjä muodostaa pitkän aikavälin uhkan, ja sitä varten on myös sovittu uusista suorituskykytavoitteista. Niiden toteuttamisesta olisi syytä pitää kiinni, hän sanoo.

Se, että Eurooppa tekee osansa, olisi Budrysin mukaan myös paras keino ylläpitää Yhdysvaltain luottamusta ja sitoutumista Natoon.

TOINEN hyvä esimerkki Euroopan aloitteellisesta toiminnasta oli Helsingissä kokoontunut Itämeren alueen Nato-maiden huippukokous. Budrys nostaa peukalon pystyyn kehuessaan Suomen viime joulun toimia kaapeleiden katkomisesta epäillyn Eagle S -tankkerin pysäyttämisessä. Hänen mukaansa tapaus nosti rannikkovaltioiden reagoinnin tasoa.

Mitä toiminnan tahallisuuteen tai syyllisen osoittamisen vaikeuteen kaapeli- ja putkirikoissa tulee, Budrys sanoo itsekin tiedustelutaustaisena henkilönä kunnioittavansa viranomaisten esittämiä arvioita tapahtumista. Syyllinen täytyy toki nimetä, jos siitä on selvät todisteet, mutta sitäkin tärkeämpää on joka tapauksessa puuttua venäläistä öljyä vievän varjolaivaston toimintaan Itämerellä – sekä ympäristösyistä että Venäjän aggressiivisen toiminnan rahoittajana.

-  Kyse ei ole vain ennaltaehkäisystä ja rantojemme suojelusta. Myös poliittisen ja sotilaallisen toiminnan täytyy olla mukana yhtenä vaihtoehtona, ministeri linjaa.

Budrysillä on yli 20 vuoden kokemus toimimisesta erilaisissa kansallisen turvallisuuden tehtävissä Liettuassa. Helsingissä hän tapasi keskiviikkona muun muassa presidentti Alexander Stubbin ja jo tiistaina ulkoministeri Elina Valtosen (kok.).

Niilo Simojoki / STT