Asko Aro-Heinilä puhuu sote-uudistuksesta, jonka menneitä vaiheita ja tulevaisuutta hän luotaa Demokraatille yhdessä kolmen SDP:n satakuntalaisen päättäjän kanssa.

Satakunnassa aloitettiin poliittisten piirijärjestöjen aloitteesta sote-yhteistyön rakentaminen vuonna 2015. Kuntien, kuntayhtymien, sairaanhoitopiirin ja maakuntaliiton yhteisen hankkeen nimeksi tuli Satasote. Pyrkimys oli kehittää koko maakunnan järjestelmä, joka sulauttaisi yhteen seitsemäntoista kunnan sosiaali- ja terveyspalvelut sekä erikoissairaanhoidon.

Maakuntahallituksen demariryhmän puheenjohtaja Harri Kivenmaa luonnehtii työn edenneen hyvin – ”erinomaisen yksimielisesti ja hyvässä hengessä”.

Harri Kivenmaan mukaan Satasoten työ oli edennyt jo pitkälle, kun pöytään tuotiin Sipilän hallituksen sotemaku – sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus maakuntauudistuksella höystettynä.

– Meille oli yllätys, kun hallitus teki oman esityksensä – että ruvettiin laajentamaan aluehallintokysymyksiin. Soten osalta olimme päässet jo varsin pitkälle, pähkimme jo ihan konkreettista palvelurakennetta. Sehän on se vaikea vaihe, kun ryhdytään laittamaan palvelupisteitä kartalle ja käytännössä pystyyn. Olimme jo pääsemässä siihen, ja meillä oli malleja, jotka tuntuivat olevan laajalti hyväksyttyjä kunnissakin, Kivenmaa kuvailee.

Karvian kunnanhallituksen puheenjohtaja Voitto Raita-aho katsoo sotemaku-kakun olleen aivan liian suuri. Pelkässä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa riittää sarkaa.

– Oli liikaa avoimia kysymyksiä rahoituksesta ja näistä poliittisista lehmänkaupoista, joilla ajettiin yksityistä kovalla voimalla julkisen rinnalle. Toivon, että nyt lähdettäisiin kuntapohjaisesti liikkeelle, eikä sekoitettaisi tähän mitään valtionhallintoa. En minä niistä maakuntavaaleistakaan välitä, Raita-aho sanoo.

Asko Aro-Heinilän mukaan Satasoten työn näkökulmasta asiat monimutkaistuivat, kun kokonaisuus laajeni ja valtion suunnalta alkoi tulla ohjausta ja aikatauluja. Keskeinen ongelma oli selkeän suunnan puute. Tänään saatettiin ohjata yhteen suuntaan ja kohta neuvoa u-käännökseen.

– Maakuntajohtajana minulle isoin asia tässä on, että toimeenpanoa ei saisi koskaan valmistella ennen kuin säädöspohja on olemassa. Maaliin ei päästy, koska lainsäädännön tarjoamaa perustaa, jota vasten mallia lähdetään valmistelemaan, ei ollut, hän summaa.

Aro-Heinilä toivoo, ettei jatkossa yritettäisi saada aikaan kaikkea samalla kertaa. Ensin on katsottava kuntoon sote lainsäädäntöineen ja vasta sitten katsoa, mitä sen päälle tulee. Hän sanoo, että asioita pitää palastella, koska on selvää, ettei pakettia saada kaikkine osineen maaliin tälläkään hallituskaudella. Parlamentaarinen valmistelu on avainasemassa.

– Silloin koko rakenne ei vaihdu uudestaan eduskunnan vaihtuessa, vaan jos hallituksen väri olennaisesti muuttuu, on uudistuksen peruslinja kuitenkin sovittu. Joku nyanssi voi vaihtua, mutta ei perusta, ja näin lainsäädäntöketjua päästäisiin eteenpäin, hän sanoo.

Viime hallituskauden loppumetreillä uudistuksen kaatuminen lamautti myös Satasoten. Aro-Heinilä ja demaripäättäjät Raita-aho, Kivenmaa ja Arja Laulainen kuvailevat, ettei Satasote ole kokonaan kuollut vaan kenties pikemminkin koomassa, josta sen toivotaan vielä heräävän.

– Keväällä Satakuntaliitto teki kyselyn ja silloin vapaaehtoisen maakunnallisen sote-yhtymän valmistelun aloittamiseen ei ollut halua. Mutta jos valtiovalta ei tätä edistä, niin sitten on ehkä omin voimin pakko käydä kierros. Toivon, että hallitukselta tulisi nyt aika nopeita askelmerkkejä, että miten edetään, Satakunnan sairaanhoitopiirin valtuuston puheenjohtajana toimiva Laulainen sanoo.

– Pelkään, että vapaaehtoisuuden suhteen voi olla nihkeää, mutta hallitus voisi antaa vauhtia esimerkiksi puitelailla, Raita-aho sanoo.

Nelikko toivoo yhteen ääneen, että hallitus laittaisi nyt liikettä sote-niveliin, ettei Satasoten parissa jo tehty hyvä työ vanhene ja valu hukkaan. Asko Aro-Heinilä arvioi, että usein väheksytään sitä, kuinka nopeasti sovellettavissa oleva tieto vanhenee. Ympäristössä tapahtuu kuitenkin koko ajan muutoksia.

– Satasotessa tehtiin hirvittävän laadukasta valmistelutyötä. Siellä on selkeitä ja todella pitkälle ajateltuja suunnitelmia siitä, miten ajatellun maakunnan alueella voitaisiin viedä palveluja yhteen. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä varmemmin suunnitelmat vanhenevat niin, että perusvalmistelua täytyy tehdä uudelleen, Aro-Heinilä sanoo.

Aro-Heinilän mielestä on hyvä, että hallitus on lisäbudjetilla käynnistämässä nykyisen lainsäädännön mahdollistamia yhteistyöhankkeita. Sellainen kehittämisen tapa sopii maakuntajohtajan pirtaan paremmin kuin asioiden valmistelu vailla säädöspohjaa, kuten viime kaudella tehtiin. Nyt on fiksua kulkea tavallaan kahta polkua.

– Erotetaan uuden lainsäädännön valmistelu ja nykylainsäädännön pohjalta tehtävät pilotoinnit, ja edetään niitä polkuja pitkin. Kokeiluissa tehty kehitystyö solahtaa sitten myöhemmin yhteen lainsäädäntöprosessiin, hän kuvailee.

Satakunnassa sopisi Aro-Heinilän mukaan esimerkiksi tarkastella soten ICT-järjestelmien yhteensopivuutta tai etsiä asioita, joita vaikkapa vanhusten palveluissa voitaisiin tehdä yhdessä.

Porissa SDP:n valtuustoryhmän puheenjohtajanakin toimiva Arja Laulainen arvioi, että maakunnasta löytyy halukkuutta kokeiluihin.

– Valmius on olemassa ja sitä odotellaan, että kokeilut tulevat hakuun. Sitä kautta pääsisi kokeilemaan jotakin sellaista, mitä on jo aiemmissa valmisteluissa suunniteltu, hän sanoo.

Tehdyn työn vanhenemisen lisäksi Harri Kivenmaa näkee tilanteen paikallaan jauhamisessa riskinä, että eri puolilla Suomea kuntien hermot pettävät ja palvelujen ulkoistaminen etenee.

– Varsinkin nyt, kun kuntatalous alkaa olla aika huonoissa kantimissa, niin siellä ajatellaan, että turvataan edes jonkinmoiset palvelut kuntalaisille ja annetaan yksityisten hoitaa homma. Pahin painajaiseni on, ettei meillä kohta ole sote-palveluja, joissa julkisella vallalla on rooli, Kivenmaa sanoo.

Voitto Raita-aho muistuttaa, että Kivenmaan kauhukuvien toteutumista onneksi nyt jarruttaa ulkoistamista rajoittava laki, vaikka se yhä pelivaraa jättääkin. Huoli kuntien vaikeasta taloustilanteesta on kuitenkin enemmän kuin aiheellinen. Valtionosuuksien kutistuminen on kurittanut kipeästi. Raita-aho muistelee, että Suomen kunnat saivat valtionosuuksia parhaimmillaan 12 miljardia euroa, kun nyt ollaan yli seitsemässä miljardissa.

– En sano, että sen kaiken täytyy tulla takaisin, mutta helpotusta tarvitaan. Onneksi ensi vuoden budjettiesityksessä ollaan 8,3 miljardissa. Ja kun lainsäädännön myötä tulee velvoitteita – kuten hoitajamitoitus – tarvitaan kunnissa valtiolta korvamerkittyä rahaa niiden hoitamiseen, Raita-aho sanoo.

– Kuntien talouspaineet ovat todella käsin kosketeltavia. Kustannukset kunnissa perusterveydenhuollossa ja sairaanhoitopiirin osalta erikoissairaanhoidossa ovat iso rasite, joka pelottaa kuntajohtajia ja -päättäjiä, jotka haluavat vain taata kuntalaisilleen hyvän hoidon ja hoivan, sanoo Arja Laulainen.

Asko Aro-Heinilän mukaan vuosien harhapoluilla samoilu on murentanut uskoa uudistukseen ja tuomionkielet on viritetty ”taas se nähtiin, ei tule mitään” -taajuudelle. Ne varmasti soivat, jos hallitus ensin sanoo yhtä ja kohta toista.

– Edellinen hallitus otti niin monta kertaa uusiksi, että nykyinen hallitus on tilanteessa, jossa harha-askelia ei kärsi ottaa yhtään. Kaikki, mitä tehdään, täytyy tehdä ajatellusti ja pieteetillä. Tämä on valmistelun kannalta erittäin herkkä asia, Aro-Heinilä sanoo.

Harri Kivenmaakin tuumii, että edellisen hallituksen sote-soutamisen seurauksena kuntien väkeä on entistä vaikeampi saada luottamaan siihen, että kun valmistelutyöhön lähdetään, se todella etenee yhteen suuntaan ja loppuun saakka. Arja Laulainen puolestaan arvioi, että tavalliset ihmiset taas ovat ihmeissään pitkään jatkuneesta sote-keskustelusta, joka pyörii lähinnä rakenteiden ympärillä.

– Ei asukkaita niinkään kiinnosta rakenteet, että kuka hallinnoi mitä ja kuka päättää. He haluavat vain päästä lääkäriin tai vaikka saada omaisensa hyvään tehostettuun palveluasumiseen, Laulainen sanoo.

Laulainen toivoo, että ennen kuin sote etenee, hallitus tarkastelisi erikoissairaanhoidon keskittämisasetusta. Kun vaativampi hoito on keskitetty yliopistosairaaloihin, on Laulaisen mielestä vaarana osaajien pako, kun keskussairaaloissa ei pääse täysipainoisesti hyödyntämään taitojaan.

– Nyt katsotaan hyvin tiukasti sitä, että saako keskussairaalassa harjoittaa minkäänlaista pehmytkirurgiaa päiväsaikaan. Päivystyksessä sitä kuitenkin tehdään yöllä. Jos päivällä ei saa leikata, alkaa osaajakato näkyä – sitä on jo näkynyt aika monessa sairaanhoitopiirissä. Jos laajaa päivystystä halutaan, tarvitaan myös osaamista. Pidän toivetta yllä, että nykyinen hallitus ymmärtää tämän ongelman ja rajanvetoa hieman lievennettäisiin.

Asko Aro-Heinilä pitää Laulaisen esittämää asiaa tärkeänä, mutta toivoo, että nyt keskityttäisiin ensisijaisesti perustason sosiaali- ja terveydenhuoltoon.

– Kun viime hallituskaudella maakunta- ja sote-uudistusta tehtiin, keskustelu meni herkästi erikoissairaanhoitoon, vaikka suurin tarve on perustasolla – miten ihminen pääsee lääkäriin ja miten hänen sosiaalipalvelunsa järjestetään. Nämä ovat myös asioita, jotka ovat erittäin tärkeitä kuntien rahapussin kannalta, hän sanoo.

Saavatko kunnat oikeuden tuottaa sosiaali- ja terveyspalveluita? Millainen on pääkaupunkiseudun erillisratkaisu? Miten rahoitus hoidetaan? Nämä ovat Asko Aro-Heinilän mukaan nyt kolme keskeisintä kysymystä jatkon kannalta.

– Näistä kaksi ensimmäistä kysymystä liittyvät lähemmin toisiinsa, ja ne täytyy ratkaista heti. Muuten ei päästä liikkeelle, hän summaa.

Juttu on osa Demokraatin piirikierros -juttusarjaa, jossa vieraillaan kaikissa SDP:n piireissä. Piirikierros päättyy nyt Satakuntaan.