Hallitus kertoi tiistaina käynnistävänsä ohjelman, jolla se pyrkii edistämään omalääkärimallin käyttöönottoa. Kela-malli on mukana yhtenä vaihtoehtona.

Kela-rahoitteinen omalääkärimalli eroaisi yksittäisistä käynneistä maksettavista Kela-korvauksista niin, että Kela maksaisi suoraan yksityiselle ammatinharjoittajalääkärille könttäsumman tietyn väestönosan terveydenhuollosta. Vastaavaa Kelan rahoihin pohjaavaa mallia kokeiltiin Suomessa neljällä paikkakunnalla, Helsingissä, Turussa, Tampereella ja Lahdessa vuosina 1987-1994.

– Kussakin oli neljä lääkäriä, jotka työskentelivät lääkärikeskuksissa yleislääkäreinä. Niille jokaiselle osoitettiin 2000 asukkaan väestövastuu, Lindén sanoo.

KÄYTÄNNÖSSÄ Kela-malli olisi rinnakkainen julkisilla varoilla toimiva terveydenhuoltojärjestelmä. Lindén ei näin ymmärrettyä Kelan omalääkärimallia kannata.

– Mielestäni sama raha pitäisi antaa hyvinvointialueille, mutta miten annat, kun rahan keräyslähde on aivan eri. Kela saa rahansa työnantajien ja työntekijöiden sairausvakuutusmaksuista.

Omalääkärimalli olisi kuitenkin Lindénin mukaan järkevämpää Kela-rahojen käyttöä kuin yksittäisten lääkärikäyntien korvaaminen.

– Ihmisten on vaikea hahmottaa, että Kela-malli voisi olla jotakin muuta, että se voisi olla vuosikorvaus lääkärille tietyn potilasmäärän hoitamisesta tietyllä hinnalla.

Korvaus voisi olla vaikkapa 100 000-200 000 euroa riippuen siitä, miten lääkärin vastaanotto on organisoitu.

Käytännössä Kela-rahoitteisen omalääkärin vastaanotolla käyminen olisi asiakasmaksuineen asiakkaalle samanhintaista kuin julkisen puolen terveyskeskuslääkärillä vierailu.

Se, mitä Kelan omalääkärimalli tarkoittaisi suurten esimerkiksi Terveystalon tai Mehiläisen kaltaisten suurten terveysyritysten kannalta, riippuu Lindénin mukaan mallin toteutustavasta.

– Luulen, että olisi epärealistista edellyttää, että yksittäinen lääkäri vuokraisi itselleen huoneen ja ryhtyisi töihin. Kyllähän he siellä lääkärikeskuksissa olisivat töissä. Silloin yritykset hyötyisivät siitä.

LINDÉNIN mukaan mallissa olisi kriittistä muun muassa yksityisen sektorin kanssa neuvoteltava hintakatto ja kysymys siitä, miten esimerkiksi laboratorio- ja erikoislääkäripalvelut kytketään kokonaisuuteen mukaan. Lindén pitää mahdollisena, että tällöin Suomeen luotaisiin rinnakkaiset yhteiskunnan maksamat laboratorio- ja röntgenpalvelut ja erikoissairaanhoito hyvinvointialueiden tuottamien palveluiden lisäksi.

– Nythän yksityisten lääkäriasemien päätuote on erikoislääkärin vastaanotto. Yleislääkäreiden osuus on vain 15-20 prosenttia. Tämä on portti rakentaa hyvinvointialueiden rinnalle aika lailla näihin suurfirmoihin pohjautuva järjestelmä. Haluaisin mieluummin nähdä yksityisiä ammatinharjoittajia, joiden kanssa hyvinvointialueet tekisivät sopimuksia.

Hoitotakuu ja omalääkärimalli ovat Lindénin mukaan erottamattomat. Ilman hoitoonpääsyä ei voi olla hoidon jatkuvuutta.

– Nykyinen hallitus on ilmoittanut edistävänsä asiaa, mutta onnistunut toteutus vaatii, että hallitus peruuttaa 130 miljoonan euron leikkauksen. Leikkaus heikentäisi hoitoonpääsyä ja vähentäisi terveyskeskusten resursseja. Kela-korvauksilla ei voida korvata julkisen terveydenhuollon palveluita, ja yksityislääkäreitä on vähiten alueilla, joilla vanhuksia on eniten, Linden toteaa tänään julkaistussa tiedotteessaan.

Lindén sanoo Demokraatille tietävänsä, että hallituksen omalääkärimallia kehittävään työryhmään valitsema Oulun yliopiston yleislääketieteen professori Juha Auvinen ajattelee hoitotakuurahojen vähentämisestä samalla tavalla.

Mikäli leikkaukset toteutuvat, Lindén pelkää, että omalääkärimallin vaihtoehdoista jäisi jäljelle vain yksityisiä lääkäriasemia suosiva Kela-rahoitteinen malli.

Julkista omalääkärikeskustelua hämmentää se, että malleja on kaikkiaan neljä. Ensimmäisessä omalääkärit tekevät töitä hyvinvointialueen palkkalistoilla, toisessa he ovat itsenäisiä ammatinharjoittajia, jotka järjestävät vastaanottonsa hyvinvointialueilta saamansa vuosittaisen könttäkorvauksen turvin. Kolmas on jo esitelty Kelan ammatinharjoittajamalli ja neljäs, kaikkein kallein vaihtoehto on Lindénin mukaan suora ulkoistus, jossa hyvinvointialue ostaa lääkäripalvelut tietylle väestönosalle ostopalveluna yksityiseltä lääkäriasemalta.

LINDÉN sanoo, että hän itse voi kannattaa sellaista mallia, jossa on lääkärin ja hoitajan työpari. Lindén näkee, että päätapa olisi omalääkärimallisssa se, että työ järjestetään julkisen palkkatyön sisällä eri variaatioin.

– Vaikka nyt puhutaan omalääkärimallista, kun se on ihmisille niin selkeä, parhaimmillaan se toimii niin, että lääkärillä ja hoitajalla on duo, jotka ovat yhdessä vastuussa tietystä väestönosasta.

Lindén toteaa, että tätä voi nimittää omalääkärimalliksi tai omalääkäri-omahoitaja-mallista, jota Lindén itse paljon käyttää tai tiimimalliksi.

Jos tiimit olisivat isompia eli niissä olisi muun muassa useampi lääkäri ja hoitaja, hoidon jatkuvuus ei välttämättä toteutuisi, koska potilaat saattaisivat käydä eri lääkäreillä.

Omalääkärimallin hopealuoti olisi juuri siinä, että lääkäri ja potilas oppivat tuntemaan toisensa.

SDP:ssä ei ole käyty vielä kovin konkreettista keskustelua siitä, mitä omalääkärimalli tarkoittaisi. Lindén painottaa, että SDP kannattaa hyvinvointialueita ja palvelujen julkista järjestämistä.

Lindén arvioi, että siihen on voimakkainta sitoutumista, että hyvinvointialueiden sote-keskuksien potilaiden sairaanhoitotyö järjestettäisiin omalääkärimallin mukaisella tavalla. Lääkäriä kohden voisi olla nimettynä esimerkiksi 1500 ihmistä.

Potilaalla pitäisi Lindénin mielestä myös olla mahdollisuus vaihtaa omalääkäriä.

Viime hallituskaudella perhe- ja peruspalveluministerinä toiminut Lindén teetätti Juha Auvisen johdolla selvityksen omalääkärimallista vuonna 2022. Kaiken kaikkiaan Lindén kertoo olevansa ilahtunut, että hallitus jatkaa nyt omalääkärimallin selvittämistä.