Lindén kertoi hallituksen käynnistävän lastensuojelun kokonaisuudistuksen tämän vaalikauden aikana. Isojen lakimuutosten tekeminen ei ole nopeaa, ja Lindénin mukaan työ tulee jatkumaan tämän hallituskauden yli.

– Koska me tarvitsemme yhteistä laajaa konsensuskeskustelua täysin riippumatta siitä, minkä väriset ja minkälaisen koalition muodostamat hallitukset meillä tulevaisuudessa on. Tämä on meidän kaikkien yhteinen asia. Tässä tarvitaan parlamentaarista yhteistyötä, hän painotti.

Lindén taustoitti kyselytunnin mittaan myös lastensuojelulain kokonaisuudistuksen lähtökohtia. Taustalla ovat muun muassa keskustelut lapsiasiavaltuutetun kanssa. Hän muistutti, että Suomessa on paikattu lastensuojelulakia lähes joka vuosi pienillä osittaisuudistuksilla. Lindén kertasi, että nytkin oli tarkoitus tehdä kaksi osittaisuudistusta, joista toinen – avohuollon henkilöstömitoitusta koskeva tiukennus – onkin jo tehty.

Useissa puheenvuoroissa nostettiin esiin ongelmia, joihin on puututtava. Keskustelussa nousi esiin niin henkilöstöpula, lasten ja nuorten harjoittama väkivalta kuin lapsiperheiden toimeentulo. Kansanedustaja Ritva Elomaa (ps.) kysyi, mitä toimia hallitus tekee lapsiperheiden taloudellisen toimeentulon parantamiseksi, kun elinkustannukset kasvavat.

– Hallitus on tehnyt päätöksiä, joilla pyritään lievittämään hintojen nousun vaikutusta ihmisten elämään. Olemme juuri eduskunnassa tällä viikolla käsitelleet esitystä kansaneläkeindeksiin sidottujen etuuksien ylimääräisestä korotuksesta. Se auttaa joitakin lapsiperheitä. Sen lisäksi hallitus on myös esimerkiksi päättänyt polttoaineiden jakeluvelvoitteen alentamisesta ja liikkumiskustannuksia pyritään tukemaan matkakorvauksia korottamalla työssäkäyville. Mutta on selvää, että jos tämä laaja-alainen hintojen nousu jatkuu, niin lisätoimia varmaankin tarvitaan. Mielestäni on erittäin tärkeää, että lisätoimia kohdistetaan erityisesti pienituloisille suomalaisille ja pienituloisille lapsiperheille, sosiaali- ja terveysministeri Hanna Sarkkinen (vas.) vastasi.

Useissa puheenvuoroissa painotettiin ongelmien ennaltaehkäisyn merkitystä. Kansanedustaja Saara Hyrkkö (vihr.) kuvasi lasten ja nuorten pahoinvoinnin olevan koko yhteiskunnan kohtalonkysymys, jonka ratkaisemisessa ei ole varaa epäonnistua.

– Tässä ajassa korona, ilmastokriisi, sota Euroopassa, monet kriisit, koettelevat nimenomaan lapsia ja nuoria aivan poikkeuksellisella tavalla. Uupuminen opinnoissa ja perheissä on aivan liian usein sääntö eikä poikkeus. Aivan liian moni nuori kokee tässä ajassa kohtuuttomia paineita, jopa merkityksettömyyden tunnetta, kansanedustaja Saara Hyrkkö (vihr.) sanoi.

Hän painotti, ettei oireiden hoitaminen riitä, vaan on päästävä kiinni ongelmien juurisyihin.

– Miten varmistamme, että lasten ja nuorten hyvinvointi otetaan jatkossa huomioon aivan kaikessa päätöksenteossa, oli sitten kyse ilmastopolitiikasta, koulutuspolitiikasta, sosiaalipolitiikasta tai turvallisuuspolitiikasta, jotta me ei kasata entistä enemmän paineita lasten ja nuorten niskaan, hän jatkoi.

Opetusministeri Li Andersson (vas.) sanoi vastauksessaan olevansa huolissaan siitä, miten tehdyt päätökset, kuten ylioppilastutkintorakenteen muutokset, vaikuttavat nuorten jaksamiseen.

– Riippumatta siitä, puhutaanko koulutuspolitiikasta vai sosiaali- ja terveyspolitiikasta vai jostain muusta, pitäisi muistaa, että nuoruus on ainutlaatuinen vaihe ihmisen elämässä. Meidän pitää varoa sellaisia poliittisia päätöksiä, jotka ikään kuin vievät nuorilta mahdollisuuden elää nuoruutta ja haahuilla rauhassa. Olen opetusministerinä monesti sanonut, että kenenkään ei tarvitse tietää, mitä haluaa tehdä isona, silloin kun esimerkiksi pohtii, mihin on suuntautumassa opiskelemaan toisella asteella, hän sanoi.

– En usko, että kukaan tässä salissa on ollut 15-16-vuotiaana varma siitä, että haluan juuri tänne ja tulen istumaan tässä salissa tänään, kun olen tässä iässä, Andersson huomautti.

Perhe- ja peruspalveluministeri Aki Lindén kuvasi Hyrkön puheenvuoron osuuneen häneen voimakkaasti.

– Meidän täytyy hyvin laaja-alaisesti käydä kaikkia näitä asioita läpi ja nimenomaan paneutua siihen ennaltaehkäisyyn, koska siinä ei todellakaan ole hirveän paljon järkeä, että me hyvin kalliisti erikoissairaanhoidossa hoidamme sitä kaikkein kärjistyneintä ongelmaa ja samalla me ylläpidämme rakenteita, jotka aiheuttavat ongelmia.