Paikka puheenjohtajana avautuu, koska Sanna Marin ilmoitti pian eduskuntavaalien jälkeen, ettei hae jatkokautta syyskuun puoluekokouksessa. Lindtmanilta ja Kiurulta kysyttiinkin tentissä, kuinka he eroavat Marinista.

– Varmasti enemmän on yhdistäviä tekijöitä. Uskon, että meidän arvomme ovat samat sosialidemokraattiset arvot ja me katsomme maailmaa samalla tavalla, Lindtman alusti ensin.

Hän jatkoi kuitenkin huomauttamalla, että reitit puoluetoimintaan ovat kulkeneet hieman eri latuja.

Kiurukin totesi aluksi, että hänen mieleensä tuli ensin vain yhdistäviä tekijöitä, mutta aste-eroja kuitenkin on.

– Sanna on varmaan on minua asteen verran enemmän vasemmalla, toki itsekin näen, että olen varsin vasemmalla oleva poliitikko puolueen sisäisessä arvokeskustelussa. Olemme molemmat arvopoliitikkoja, mutta minusta Sannalla on enemmän repussaan, hän on toiminut erittäin hyvänä arvojohtajana koko Suomen yhteiskunnallisessa keskustelussa ja ajattelen, että siitä on hyvää ottaa mallia.

Ehdokkailta kysyttiin myös, tunnistavatko he edelleen jakolinjoja puolueen sisällä vasemmisto- ja oikeistodemarien akselilla.

– Varmaan tämä on yksi jana, jolla voi hahmottaa, mutta uskaltaisin väittää, että liikkeen sisältäpäin katsottuna usein vähän korostuu liikaa se, miten liikettä tai eri ihmisiä ulkoapäin arvioidaan, Lindtman vastasi.

Hän kääntäisi mieluummin näkökulmaa.

– Mietitään niitä kysymyksiä, jotka meidän pitää tulevaisuudessa ratkoa ja pikemminkin kuin mietitään että ovatko ratkaisut vasemmistolaisia vai oikeistolaisia, mietitään miten ne ovat tasa-arvoisia, oikeudenmukaisia ja toteuttamiskelpoisia.

Kiurukaan ei pidä erottelua tai jaottelua oleellisena.

– Mutta meillä on kieltämättä aika iso keskustelu silloin tällöin meneillään siitä, että tehdäänkö nyt vasemmistolaista politiikkaa vai oikeistolaisempaa politiikkaa, kuka ottaa pari piirua mihinkin suuntaan. Kyllä minä muistan, kun sain nuorempana tulla tähän liikkeeseen, vuonna 2000 ihmettelin kauheasti, miksi meillä on varaa käydä tällaista piirukeskustelua.

Kiurukin korosti, että tärkeintä on katsoa tulevaisuuteen.

– Silti tästä huolimatta ei saa vähätellä sitä, miltä pohjalta puolueen työ ponnistaa. Ja kyllä se pohja on vasemmistolaiseen politiikkaan, vahvasti vasemmistolaiseen politiikkaan, tilanteessa jossa maahan syntyy oikeistolaisin hallitus sitten 1930-luvun. Ei me voida haastaa kuin meidän omasta tutusta meille kuuluvasta kulmasta eli vasemmistolaisesta porukasta.

Kiuru sanoi olevansa sekä arvoajattelussa että politiikan yksityiskohtien osalta selkeästi vasemmistolainen vaihtoehto.

KIURU tunnetaan julkisuudessa tahtopoliitikkona. Häneltä kysyttiin, pystyykö hän myöntämään olleensa joskus väärässä.

– Voi, on ihanaa myöntää olleensa jossakin asiassa väärässsä. Hyvä, että kysyit tätä, koska saan sanoa, että olen opiskellut filosofiaa pääaineenani. Kaikkein hienointa elämässä on se, että huomaa jonain päivänä, että se miten ajatteli ennen on menossa uusiksi.

Kiuru otti esille esimerkiksi Nato-kannan, joka muuttui.

– Joku sanoi, ettei kannata säätää mahdollisuutta päästä 7 päivän kuluessa terveyskeskukseen. Siitähän voi avautua markkinat. Mutta ajatelkaa, eikö lähtökohta ole se, että 7 päivässä pitäisi kaikkien päästä ja jos ei julkinen siihen pysty, sitten täytyy ottaa kumppaniksi siinä tapauksessa myös muita, että ihmiset pääsevät hoitoon. On tärkeää, että pystymme ajassa miettimään asioita myös toisin. Ja tykkään olla väärässä, ja ikävä kyllä liian usein huomaan, että olen ollut myös oikeassa.

Lindtmania puolestaan haastettiin huomauttamalla, että tämä muistuttaa Petteri Orpoa. Siis siinä, että Lindtman jaksaa hakea loputtomasti kompromisseja hermostumatta. Lindtmanilta kysyttiin, onko hänestä taistelevan työväenliikkeen johtajaksi.

– Kyllä uskon, että on. Ensinnäkin kokemus on opettanut sen, että kestävimmät tulokset tulee yhteistyöllä. Niin kauan kuin yhdelläkään puolueella ei ole yli 50 prosenttia kansanedustajatuoleista, niin kauan yhteistyötä tarvitaan, jotta voi saada tuloksia aikaan.

Lindtman jatkoi sanomalla, että eri tilanteissa vaaditaan erilaisia toimia.

– Uskaltaisin sitten sanoa, että tilanteessa, jossa esimerkiksi ollaan oppositiossa, niin luulenpa että jos tulet eduskunnan kuppilaan kyselytunnin jälkeen ja kysyt kilpailijapuolueelta, että osaako Lindtman olla salissa tai muuten olla tiukka ja puolustaa kantaansa, luulen että saat myöntävän vastauksen.

MOLEMPIEN haluttiin myös kertovan tärkeimmän esikuvansa SDP:n historiasta.

Kiurun valinta kohdistui Tarja Haloseen.

– Ensinnäkin siksi, koska olen hänelle ikuisessa kiitollisuudenvelassa. Siksi että silloin kun oli korona-aika, Tarja piti minua hienosti pystyssä. Hän aina vähän soitteli ja kysyi, että kun tuulee, niin miten sinä pärjäät. Hän antoi tuulensuojaa. Sellainen ihminen, jolla on niin paljon sydämen sivistystä, että hän näkee, että joku ihminen tarvitsee apua ja tulee tueksi ja omalla voimahahmollaan pitää pystyssä, se on hienoa.

Halosta Kiuru kiittää myös merkittävästä panoksesta presidenttivuosien jälkeisestä työstä kansainvälisissä järjestöissä.

Lindtman nosti puolestaan esiin Mauno Koiviston henkilön.

– Koiviston elämäntarina on osa hyvinvointyhteiskuntaa ja osoitus siitä, mikä Suomessa on niin arvokasta. On aikoja, jolloin pitää taistella ja aikoja, jolloin pitää rakentaa ja sopia. Koiviston ajattelua on aina ohjannut se, että pitää katsoa riittävän pitkälle ja sitä kyllä arvostan suunnattomasti.

Puheenjohtajatentin veti Demokraatin päätoimittaja Petri Korhonen. Tentin voi katsoa kokonaisuudessaan alla olevasta tallenteesta: