Tähän mennessä syntyneitä sopimuksia voi Lindtmanin mukaan pitää hyvinkin vastuullisina pöydän molemmin puolin.

– Aivan turhia eivät syksyn synkät ennustukset kuitenkaan näyttäisi olleen. Taustalla on metsäteollisuuden puolitoista vuotta sitten ilmoittama aikomus irtaantua työehtosopimuksista. Keskiössä on erityisesti UPM:n halu päästä eroon suomalaisesta sopimisen kulttuurista ja yleissitovista työehtosopimuksista, Lindtman jatkaa.

– Tämän pelättiin aiheuttavan dominoefektin työnantajapuolella. Kovin laajaa halua ajaa koko sopimusjärjestelmä romukoppaan ei ainakaan toistaiseksi ole nähty.

– Metsäteollisuuteen on saatu sovittua työehtosopimuksia. Keitele Group istahti viimeinkin neuvottelupöytään. Vain yksi yhtiö, UPM, haraa kovaa vastaan.

Lindtman toteaa, että UPM näyttää asettuvan työmarkkinatoiminnassaan suomalaisen sopimisen ja yhteistyön kulttuurin ulkopuolelle.

– Yhtiö on kieltäytynyt niin valtakunnallisesta kuin yrityskohtaisesta sopimuksesta. Siksi UPM:n toiminta huolettaa. Kun yhtiön johto näyttää ajavan paluuta sadan vuoden takaiseen, ei ihme, ettei sopimuksia synny.

Lindtmanin mukaan UPM ajaa nyt linjaa, joka on täysin vieras suomalaiselle sopimisen kulttuurille.

– Herää kysymys, onko se viime kädessä omistajan etu ja vastaako nykyinen linja omistajien käsityksiä.

– Riski on, että maine menee ja tappioita syntyy joka viikko markkinoilla tilanteessa, jossa tuotteilla on uutta kysyntää ja esimerkiksi paperin hinta on noussut voimakkaasti. Olisiko ”kunnon rähinä”, ja sen jälkeen täydellinen selkävoitto uhrausten arvoista? Voi käydä jopa niin kuin Epeiroksen kuningas Pyrrhokselle, joka raskaasta taistelusta viisastuneena tokaisi: ”vielä yksi tällainen voitto, niin olen hukassa”, Lindtman toteaa.