– Hän oli siinä suhteessa omassa sarjassaan, pystyi pohdiskelemaan asioita. Onkohan nykypolitiikassa aikaakaan poliitikon pohdiskella, kun pitää olla somessa koko ajan. Hänen tapaistaan politiikan tarkastelua todella kaipaan, Lipponen totesi tänään Helsingissä.

Hän osallistui Koivistoa käsittelevän kirjan Merkillinen Mauno (Otava 2019) julkistamistilaisuuteen. Lipponen on yksi kirjaan artikkelin kirjoittaneista.

Kirjan ovat toimittaneet Seppo Lindblom ja Pekka Korpinen.

– Niistä jäi kaivamaan, ja meni suorastaan ihon alle se, kuinka meitä väheksyttiin, Lipponen sanoi muun muassa suomettumispuheisiin viitaten.

– Esimerkiksi Itävallan puolueettomuus perustui suurvaltojen kainalosauvoihin. Siellä ei tahdottu sosialistipuolueessa tunnustaa Suomen puolueettomuutta ennen kuin monien kovien keskustelujen jälkeen, Lipponen totesi.

Lipponen painotti Koiviston vahvaa roolia EU:hun liittymisessä.

– Mauno Koivistohan osasi ajoittaa kaiken oikein – mutta se asenne, että sinne mentiin pää pystyssä, Lipponen ylisti.

Mikään uhoaminen Suomelle ei kuitenkaan sopinut, tässä mielessä Lipponen piikitteli länsinaapuriamme.

– Tai sellainen asenne, että olemme niin hyviä, että Euroopan unionin pitäisi mieluummin liittyä Ruotsiin kuin päinvastoin.

Lipponen totesi Koiviston linjanneen Suomen Eurooppa-politiikkaa jo ennen kuin unioniin oli liityttykään.

– Siihen kuului se, että mennään niihin pöytiin, joissa asioista päätetään. Olisihan se tietenkin hienoa, että Suomi voisi nyt olla euroon kuuluvana maana päättämässä siitä, että EKP:hen voitaisiin valita suomalainen pääjohtaja. Tuskin se olisi mahdollista, jos Suomi ei olisikaan eurossa, Lipponen sanoi.

Erkki Liikasen ja Olli Rehnin nimet ovat olleet vahvasti mukana EKP:n pääjohtajapelissä.

– Koivistoa voidaan kiittää siitä, että unioniin on menty onnistuneesti ja siellä on voitu harjoittaa menestyksellistä politiikkaa, Lipponen summasi.

Lipponen kertasi julkistamistilaisuudessa myös sitä, miten Koivisto vieraantui harjoitetusta Eurooppa-politiikasta Lipposen omien hallitusten aikana.

– Lähtisin siitä, että hän oli liian paljon syrjässä. Kun hän argumentoi, että on menty vain länteen ja laiminlyöty Venäjä-suhteet niin kysynpä vain, kuka on tehnyt enemmän Venäjä-suhteiden hyväksi kuin minä noina vuosina, Lipponen sanoi ja nosti esiin pohjoisen ulottuvuuden aloitteen, jota Saksan liittokansleri Helmut Kohl oli valmis heti kokemaan.

– Hän (Kohl) näki heti, että tätä tarvitaan, Venäjä-yhteistyötä.

– Tämä on tietysti minulle henkilökohtaisesti vähän vaikea asia ja moitin itseäni siitä, etten pitänyt tarpeeksi yhteyttä Koivistoon. Olisin voinut hänelle välillä kertoa, että missä oikein mennään, Lipponen sanoi.

Mauno Koivistoa käsittelevään kirjaan ovat kirjoittaneet myös Mikko Majander, Tapio Bergholm, Heikki Koski, Eero Huovinen, Paavo Löppönen, Seppo Lindblom, Kalevi Kivistö, Ilkka Taipale, Pekka Korpinen, Jaakko Kalela, Juhani Kaskeala, Unto Hämäläinen sekä Tarja Halonen.

Paikalla kirjan julkistamistilaisuudessa oli myös rouva Tellervo Koivisto.

Helsingin Sanomien eläkkeellä oleva pitkän linjan politiikan toimittaja Unto Hämäläinen kuvasi Koivistoa Suomen ykköseksi mediapoliitikkona jo 60-luvun puolivälistä, kun Koivisto murtautui valtakunnalliseen julkisuuteen.

– Hän pystyi ohjailemaan mediaa, mikä on aika vaikea työ. Hänellä oli koko ajan oma agenda taustalla.

– Kun kävin otteluita hänen kanssaan läpi nyt uudestaan, tulin siihen tulokseen, että pohjimmiltaan oli kysymys siitä tutusta asiasta, oliko tasavallan presidentti vain tiedotusvälineiden objekti vai myös subjekti, joka halutessaan saattoi ohjailla tiedotusvälineitä, Hämäläinen pohti.

Helsingin hiippakunnan emerituspiispa Eero Huovinen kirjoittaa kirjaan Koiviston vakaumuksesta.

– Mauno Koivisto itse sanoi, että huumorin ja uskonnon alueella pitää mieluummin puhua alakanttiin kuin yläkanttiin. Hän oli hyvin pidättyväinen. Olen pyrkinyt pitäytymään kirjoitetussa tekstissä. En ole ryhtynyt spekuloimaan. Ei toisen ihmisen sydämeen pidä tunkeutua ja ryhtyä mietiskelemään liikoja, Huovinen opasti.

Sodan aikana 1944 Koivisti kirjoitti isällensä kirjeitä, jossa hän selvästi sanoo sen, että hän löysi heinäkuun lopulla uuden elämänkatsomuksen.

– Hän niukasti kuvaa sitä, mutta sanoisin, että se on ahdistuksen alta armon alle. Vielä Viipurin valtauksen aikana hän oli hyvin skeptinen sekä maan että oman kohtalonsa suhteen. Heinäkuun lopulla hän kirjoittaa isälleen, mitenkä hän löysi uuden elämänkatsomuksen ja se on kyllä selvästi varjeluksen ja armon elämänkatsomus, Huovinen kuvasi.

Kun Koiviston muistelmia julkaistiin 1998, hän puhui myös kysyttäessä vakaumuksestaan.

– Hän sanoi, että hän on tyypillinen protestanttinen kristitty, jonka perustunto on jatkuva syyllisyyden tunto. Sekin varmaan kuvastaa sitä, että hän kuitenkin kaipasi varjeluksen ja armon alle.