Tällä kaudella ei kuitenkaan hyvältä näytä. Seagulls on ollut selvä alisuorittaja liigassa. Kaikki stadilaiset tietävät, että menemällä Helsingin Kauppatorille voi joutua lokkien hyökkäyksen kohteeksi. Kalalokit kun paskovat uudetkin vaatteet läikillisiksi.

Vastaavasti Kisahallin raihnaisille lehtereillä Lokkien kannattajat ovat saaneet tällä kaudella joukkueeltaan kuuraa niskaansa sen verran tuhdisti, että kohta he pelkäävät saavansa peräti ihan sitä itteään.

Mutta peli ei vain toimi, innostuksen palo puuttuu ja yksilöllinen itsekkyys kukoistaa, joukkuepeli ontuu. Tämä kaikki tuli karmeimmin esille Lapualle hävityssä matsissa.

Stadin jengi on lisäksi koko liigan huonoin levypallojoukkue, 36,65 levyriä per peli. Usein on todistettu se korinalustilanne, ettei levypalloja viedä yksistään pituuden turvin. Vapaisiin irtopalloihin kun tarvitaan nimittäin tahtoa sitäkin enemmän. Vastustajan sulkeminen selän taakse näissä tilanteissa kuuluu myös koriksen perusoppeihin.

Tuon hengettömän Lapua-tappion ihmeellisyyksiin kuului sekin, että Lokit heitti pelitilanteista sentään 46,3 prosentin tarkkuudella kun voittaneen Kobrien tarkkuus oli ainoastaan 35,6 prossaa.

Kuten alussa mainitsin, niin stadin asemat koriksen hierarkiassa ovat pelkkä muisto vaan. Mutta kyllä ne voimasuhteet muutenkin näyttävät heittävän häränpyllyä. Esimerkiksi koriksen lilliputtimaa Tanska näpäytti suomalaisia oikein kunnolla. Juuttien Bakken Bears kun teurasti europeleissä suomalaiseen eliittiin kuuluvan Joensuun Katajan kahden ottelun yhteistuloksessa peräti 59 pisteellä!

Eli voi niitä aikoja kun Kisis upotti 60-luvulla vastaavasti tanskalaiset maanrakoon europeleissä. Kööpenhaminan Sisu hävisi näet silloin meikämanneille kahden matsin yhteistuloksessa 66 pinnaa ja Gladsaxe peräti 90 pointsia.