Iltalehdessä Helle perusteli, miksi Teknologiateollisuus ajaa muun muassa paikallista sopimista  – mutta ei palkanalennuksia – ja haluaa avata “luottamusmieslukon” eli saada paikallinen sopiminen myös työpaikoille, joilla ei luottamushenkilöä. Helle painotti Teknologiateollisuuden uskoa “tes-välineeseen ja halua jatkaa valtakunnallista työehdoista sopimista”.

Helle myönsi, että työnantajat eivät ole pystyneet kertomaan tavoitteistaan niin että palkansaajat luottaisivat heidän motiiveihinsa ja tavoitteisiinsa. Hän painotti, että tavoitteena ei ole heikentää työntekijöiden asemaa eikä työehtoja.

Haastattelun lopussa oli niin sanottu keppiosio. Helle ihmetteli työntekijäpuolen pelkoja, jos osa jäsenyrityksistä haluaa neuvotella oman ja yrityskohtaisen tessinsä. Helteen mielestä  ay-johtajien lakkohalut eivät hyödytä ketään, pikemminkin ne vain vahingoittavat “tes-sopimisen brändiä”.

Teknologiateollisuuden sopimuspöydän vastapuolella, Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aallolla on työnantajan toiminnasta toisenlainen näkemys. Tänään Teollisuusliiton Tekijän verkkolehdessä julkaistussa blogissa Aalto kertaa viime maaliskuun neuvotteluja, joissa jo lyötiin pöytään kovia vaateita.

– Maaliskuussa Teknologiateollisuus teki esityksen Teollisuusliitolle: “Jos luovutte yleiskorotuksesta ja työnantaja voi ohittaa luottamusmiehen paikallisessa sopimisessa kaikilta osin, voimme harkita sitä, että jatkamme sopimusten tekemistä Teollisuusliiton kanssa”. Toki vielä niin, että jokaisen työntekijän pitää päästä osallistumaan luottamusmiehen valintaan riippumatta siitä, onko hän järjestäytynyt vai ei.

Kun kysyimme Teknon edustajilta, voiko sellainen yritys, joka ei ole Teknon jäsen, osallistua Teknon hallituksen tai työvaliokunnan valintaan, vastaus oli jyrkkä ei. Mutta työntekijöiden osalta pitäisi siis herrojen ja rouvien mielestä soveltaa eri sääntöjä, Riku Aalto kirjoittaa.

Aalto muistuttaa blogissaan, että sopiminen ei ole ilmoitusasia, mutta tältä hänen mielestään Metsäteollisuuden ja Teknologiateollisuuden toiminta nyt näyttää.

– He ovat laittamassa kortit mieleiseensä järjestykseen ja näyttävät ajattelevan, että työntekijät tyytyvät tähän uuteen asentoon. Ikään kuin työntekijäpuoli ja ammattiliitot olisivat tahdottomia perässäkulkijoita, jotka tekevät juuri niin kuin isännät haluavat. Lakeija toinen toistaan tukien kertoo, että ei työntekijöillä mitään hätää ole. Hyvät työnantajat parantavat työntekijöiden etuja, nostavat palkkoja ja antavat kaikkea kivaa.

Kun työntekijäliitot kertovat, mikä työehtosopimuksen merkitys on työntekijöille ja samalla myös yrityksille, niin jo nousee palatseista huuto. Työehtosopimuksista ja niiden merkityksestä ei ilmeisesti saisi puhua mitään, kun se sotii isäntien arvomaailmaa vastaan, Aalto kirjoittaa.

Aalto pitääkin nykytilanteessa fraaseina puheita siitä, että Suomen pitää olla vakaa ja täällä pitää harjoittaa ennustettavaa talous- ja työmarkkinapolitikkaa. Aalto muistuttaa, että on ollut myös työntekijöiden etu tietää, miten asiat pääsääntöisesti ovat ja mihin suuntaan ne liikkuvat. On luotettu siihen, että työntekijöiden asiat hoidetaan niin, että työpaikalla voidaan keskittyä työn tekemiseen riitelyn sijaan.

Aallon ihmettelee Teknologiateollisuuden Iltalehden ulostuloa, missä Teknologiateollisuus sanoo samaan aikaan, ettei se ole heikentämässä mitään, ja heti perään, että työnantajat haluavat maksaa palkankorotuksia vain osalle henkilöstöä – ja tämä ilman sopimista.

– Eikö se ole heikentämistä, jos palkankorotukset ohjataan työnantajan yksipuolisella päätöksellä vain mieluisille työntekijöille. Työnantajien tavoite on selvä. Paikallinen sopiminen on heidän mielestään sitä, että työnantaja määrää tulevaisuudessa, miten asiat työpaikalla ovat. Kauniit puheet sopimisesta voidaan siis unohtaa.

Aalto jakaa näkemyksen siitä, että palkkauksen tulee olla oikeudenmukaista ja kannustavaa sekä ammattitaidon ja työssä suoriutumisen tulisi olla ohjaavana tekijänä palkanmuodostuksessa. Hän kuitenkin tulkitsee työnantajien puheita niin, että kannustava ja oikeudenmukainen palkkaus toteutuu, kun yleiskorotukset poistetaan ja liittojen neuvottelema palkankorotus jaetaan epätasaisesti työntekijöiden kesken kerran vuodessa – panostamatta sen enempää yrityskohtaisiin palkkaus- ja palkitsemisjärjestelmiin.

– Tämä vaikuttaa ratkaisulta, jossa laiskuus ja osaamattomuus korostuu, Aalto kirjoittaa.

Aalto toivoo, että Metsäteollisuuden ja Teknologiateollisuuden toimet eivät leviä muille aloille.

– Teollisuusliitolla on vajaat kaksikymmentä neuvottelukumppania, joista valtaosa haluaa edelleen neuvotella vakiintuneen käytännön mukaisesti. Neuvottelusuhteet edellä mainittuihin työnantajajärjestöihin ovat hyvät. Toivotaan, että tauti ei tartu ja saamme edelleen yhdessä tuloksia aikaan.