Euroopan pitää ryhdistäytyä. Tätä ajatusta on hoettu siitä lähtien, kun Donald Trump alkoi irtiotoillaan rikkoa Euroopan turvallisuusjärjestystä.

Ainoa edes suhteellisen konkreettinen ajatus, joka tähän ryhdistäytymiseen on liitetty, on puolustusmenojen raju kasvattaminen. Kaikki muu on jäänyt epämääräiseksi.

Kuten niin usein politiikassa, on edessä valintatilanne, jossa hyviä ja miellyttäviä vaihtoehtoja ei ole.

SELKÄRANKANSA löytäneellä Euroopalla pitäisi olla suunnitelma ja visio. Nämä pitää poliittisten johtajien luoda, hyväksyä ja myydä kansoille.

Kovat päätökset edellyttävät todennäköisesti muitakin hyvin radikaaleja toimenpiteitä sekä riittävän laajan poliittisen tuen hakemisessa että niiden toteuttamisessa.

Kyseeseen saattaa jopa tulla jonkinlainen jo olemassa olevan demokratiavajeen syventäminen. Kriisijohtaminen usein edellyttää sellaista.

Päätöksenteon suoraviivaistamisessa mennään reippaasti kohti liittovaltiota ja se koskee myös puolustusratkaisuja. Yhteenlaskettuna EU:n voima on iso, mutta nykyisin se on palasina.

Koska Naton toimintakyky kytkeytyy sekä johtamisessa että suorituskyvyiltä niin tiiviisti Yhdysvaltoihin, sille on luotava uusia, eurooppalaisia toimintamalleja.

Uuden rakentaminen maksaa paljon. Se tulee edellyttämään myös yhteisen kassan muodostamista, todennäköisesti yhteisellä velalla.

Raha on kuitenkin se, millä asioita luodaan. Asevelvollisuuden pitää yleistyä ja sekin maksaa paljon.

ITSEVALTIAAT on saatava uskomaan, että eurooppalaiset demokratiat ovat valmiita käyttämään kovia keinoja ja puolustautumaan jopa asein.

Tässä meillä on uskottavuusvajetta. Monissa eurooppalaisissa ihmisissä ajatus sotimisesta, jopa itsensä puolustamisesta voimakeinoin synnyttää voimakkaita vastareaktioita.

Demokraattisessa Euroopassa on aina myös voimakas oppositio, joka usein hyvistä syistä vastustaa monia ryhtiliikkeeseen liittyviä asioita: talouskuria, leikkauksia ja yhteisvastuun aatettakin.

RYHTI-EUROOPPA ei voi olla kokoonpanoltaan nykyinen Euroopan unioni. Siihen tarvitaan ehdottomasti mukaan Iso-Britannia. Joitain maita tulee jäämään ryhtiliikkeestä pois, kuten aikoinaan eurovaluutastakin.

Voi olla, että ryhtiä pystytään hakemaan vain pienemmillä kokoonpanoilla ja Eurooppa pirstoutuu erilaisiin alueisiin, vaikka EU rakenteena jäisikin toimimaan.

Suomelle puolustusyhtymä JEF on ehdottoman tärkeä. Myös Puolan merkitys on keskeinen, enkä unohtaisi myöskään Kanadaa.

TOINEN TULEVAISUUDEN näkymä avautuu nykylinjan jatkamisella.

EU vain reagoi tilanteisiin ja seuraa katseella, kun Trump ja Putin jakavat itsenäisiä valtioita etupiireihinsä.

EU:n Venäjä-pakotteet haihtuvat. Venäjän liittolaiset EU:n sisällä, Unkari ja Slovakia, estävät todennäköisesti niiden jatkamisen ensi kesänä. Kun ne saavat nyt poliittista tukea Yhdysvalloista, ne uskaltavat toimia aiempaa jyrkemmin.

Halvan venäläisen fossiilisen energian virta Eurooppaan luo paitsi uudelleen riippuvuuksia, myös korruptoi taas ostajamaita.

Eurooppalaiset antavat periksi myös yhdysvaltalaisten teknomiljardöörien vaatimuksille. Samalla eurooppalainen informaatioympäristö avautuu yhä enemmän paitsi disinformaatiolle ja ääriajattelulle, myös Venäjän vaikuttamistoiminnalle.

Tämä taas tukee niitä poliittisia puolueita, jotka haluavat hajottaa EU:n ja uskovat vain kansallisvaltioihin.

VAIKKA Yhdysvallat sanoo haluavansa Euroopan ryhdistyvän, itse asiassa voimaantunut ja vaikeammin painostettava Eurooppa olisi Trumpin tavoitteille huono asia.

Sekä Putinin Venäjä että Trumpin Yhdysvallat haluavat hoitaa suhteitaan kahdenvälisesti. Eurooppa on siksi mieluummin pidettävä hajanaisena ja poissa näiden suurvaltojen omien pyrkimysten tieltä.

Jos aidosti haluamme vetelysten valtioliiton sijaan selkärankaisen Euroopan, se edellyttää päämäärätietoista ja nopeaa toimintaa arvojemme puolesta.

Kun Venäjän suurhyökkäys Ukrainaan alkoi kolme vuotta sitten, EU yllätti koko maailman ryhtymällä vastatoimiin. Tämä perustui äänestäjien haluun auttaa epäoikeudenmukaisen iskun kohteeksi joutunutta Ukrainaa.

Kansan reaktio antoi tuolloin poliitikoille mahdollisuuden, ja pienen pakonkin, toimia ryhdikkäästi autoritääristä hyökkääjävaltiota vastaan.

Nyt tarvittaisiin kipeästi sitä samaa henkeä, mutta täytyy sanoa, että ei näytä hyvältä.