Ylioppilaaksi Peltonen kirjoitti Järvenpään lukiosta ja valmistui valtiotieteiden maisteriksi Helsingin yliopistosta. Työurallaan hän ehti toimia muun muassa sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän, Palvelualojen ammattiliiton ja Demokraatti-lehden palveluksessa.

Yhteiskunnallisten asioiden hoitaminen oli hänelle elämäntehtävä. Peltonen liittyi Demarinuoriin 15-vuotiaana ja nousi Järvenpään kaupunginvaltuustoon jo 18-vuotiaana abiturienttina.

Hän oli luotettava joukkuepelaaja ja yhteisten asioiden hoitaja, joka rakensi yhteistyötä ja etsi ratkaisuja. Hänen toimintaansa kuvasi hyvin viimeiseksi jäänyt vaalilause: “Yhteisellä asialla”.

EDUSKUNTAAN Peltonen nousi toisella yrittämällä kevään 2023 vaaleissa. Kansanedustajan tehtävä oli hänelle suuri unelma ja kunnia, ja hän arvosti eduskuntainstituutiota syvästi.

Ensimmäisellä kaudellaan hänestä tuli SDP:n hallintovaliokuntaryhmän puheenjohtaja. Tässä tehtävässä hän oli keskeisessä roolissa rajaturvallisuuslain neuvotteluissa.

Perehtyneisyytensä ja yhteistyökykynsä ansiosta hän sai arvostusta yli puoluerajojen ja vakuutti hallituspuolueiden edustajat siitä, että laki on valmisteltava laajassa yhteistyössä ja että SDP:n esittämät parannukset on otettava mukaan. Ilman opposition tukea – ja Peltosen panosta – lakia ei olisi saatu voimaan.

Suomen ja suomalaisten turvallisuus oli hänelle yksi tärkeimmistä poliittisista kysymyksistä. Hän toimi muun muassa valmiuslain kokonaisuudistuksen ja sisäisen turvallisuuden selonteon parlamentaarisissa seurantaryhmissä, poliisiasiain neuvottelukunnassa sekä SDP:n sisäisen turvallisuuden ja kriisinkestävyyden työryhmän puheenjohtajana.

EEMELILLÄ oli avopuoliso Sofia, isä ja äiti sekä kaksi sisarusta. Perhe merkitsi hänelle paljon, ja Sofian kanssa hän haaveili avioliitosta, lapsista, omasta puutarhasta, lasitetusta verannasta ja yhteisistä eläkepäivistä.

Eemeliä jäävät kaipaamaan läheisten lisäksi suuri joukko sukulaisia, ystäviä, kavereita, kollegoja ja yhteistyökumppaneita – erityisesti hänen kotikaupungissaan Järvenpäässä, jossa hän oli erittäin pidetty.

Eemeli Peltosella todella oli suuri sydän ja vilpitön kiinnostus ihmisiin. Hän oli laajasti sivistynyt, luki paljon ja tunsi historiaa. Hän oli joukkuepelaaja, joka ei tuonut itseään esille, vaan huolehti, että ympärillä olevat kokivat arvostusta ja kiitosta.

Rauhallisuudellaan Eemeli toi vaikeissakin tilanteissa toivoa – kuten hänen tapansa oli todeta: “Eteenpäin”. Hänet muistetaan ratkaisuhakuisena, hyväntuulisena ja huumorintajuisena ihmisenä, jonka lämmin virne sai muutkin hymyilemään.

Antti Lindtman,
SDP:n puheenjohtaja

Mikkel Näkkäläjärvi,
SDP:n puoluesihteeri