WWF:n tiedotteen mukaan ylikulutus on suurempaa kuin koskaan aiemmin ihmisen historiassa. Suomen ylikulutuspäivä oli jo huhtikuun alussa, eli Suomi kuluttaa luonnonvaroja asukasta kohti keskimääräistä vauhdikkaammin.

Ylikulutuspäivien laskennasta vastaavat Global Footprint Network -järjestö ja torontolainen Yorkin yliopisto, jotka hyödyntävät muun muassa YK-järjestöjen tarjoamaa dataa.

– Datan perusteella ihmiskunta käyttää tällä hetkellä luonnonvaroja ja ekosysteemipalveluita 73 prosenttia nopeammin kuin maapallon ekosysteemit niitä tuottavat. Nykyisenlaisen kulutuksen ylläpitäminen vaatisi siis 1,73 maapalloa, tiedotteessa sanotaan.

SUOMI on asukasta kohti laskettuna yksi maailman suurimmista ylikuluttajista, ja siksi Suomen ylikulutuspäivä oli tänä vuonna jo huhtikuun alussa.

WWF Suomen suojelun neuvonantaja Jussi Nikula katsoo, että seuraavan hallituksen on otettava käyttöön ekologisen velan jarru.

– Luontohaittojen hinnoittelu on tuplasti fiksua: valtion tulot karttuvat ja ympäristöhaitat vähenevät. Kun luontohaittojen aiheuttamiselle laitetaan hinta, asiakkaiden tarpeita pienimmillä ympäristöhaitoilla palvelevat yritykset voittavat ja koko talous siirtyy kohti maapallon kantokyvyn mukaista luonnonvarojen kulutusta, Nikula sanoo tiedotteessa.

– Samalla on huolehdittava, että siirtymä tapahtuu oikeudenmukaisesti.

TIEDOTTEEN mukaan esimerkiksi EU:n päästökaupan vauhdittamat energiasektorin päästövähennykset osoittavat, että haittojen hinnoittelu toimii ja kannustaa oikeaan suuntaan.

Nikula huomauttaa, että jos esimerkiksi vesistövaikutuksilla olisi hinta, Itämeressä ja Suomen järvissä olisi vähemmän sinilevää.

– Pitäisikö aiheuttajan maksaa haitasta vai olemmeko tyytyväisiä, kun saamme uida silmät verestävinä sinileväpuurossa?

WWF:N kanta on, että suunta voidaan kääntää, ja niin on osassa maailman maista jo onnistuttu tekemään. Esimerkiksi Saksa, Norja ja Tanska ovat kääntäneet asukaskohtaisen ekologisen jalanjälkensä laskuun.

Korkean kulutuksen maista vauhdikkaimman muutoksen on tehnyt Alankomaat, joka on leikannut luonnonvarojen kulutuksestaan vuosikymmenessä noin kolmanneksen esimerkiksi hinnoittelemalla fossiilipäästöjä sekä muuttamalla tuotannon ja kulutuksen rakenteita kohti palveluja ja korkean jalostusasteen aloja.

– Vaikka ruokailutottumuksilla ja muilla yksilön kulutusvalinnoilla on suuri merkitys, päävastuu on poliittisilla päättäjillä. Vielä voimme vaikuttaa siihen, otammeko tilanteen haltuun vai ajelehdimmeko hallitsemattomasti.

– On yhteiskunnallinen valinta, tartummeko ongelmiin ja pyrimme ratkaisemaan ne vai pidämmekö laput edelleen silmillä ja jatkamme tuhoisaa ylikulutusta, Nikula sanoo.