– Tämä epäröinti yhdistettynä rivien rakoiluun saattaa kuitenkin olla omiaan lisäämään tuollaisen sodan todennäköisyyttä, sanoo saksalainen tutkijatohtori Fabian Hoffmann Oslon yliopistosta.

Siksi mahdollisesta sodasta pitäisi keskustella hänen mukaansa lännessä myös julkisesti eikä vain suljettujen ovien takana asevoimien sotapelipöytien äärellä.

-  Olen huolissani siitä, ettei tästä puhuta julkisuudessa juuri ollenkaan, Hoffmann sanoo STT:n puhelinhaastattelussa.

-  Sillä olisi vaikutusta meidän pelotteeseemme.

Sodasta puhumisen vaikeus konkretisoitui hiljattain Ruotsissa, kun puolustusvoimien komentajan Micael Bydénin puheenvuoro Sälenin turvallisuuskonferenssissa sai aikaan suurta hämmennystä ja syytöksiä sodanlietsonnasta.

Lopulta Bydén päätyi jopa Ruotsin television lastenohjelmaan nostelemaan kyllä- ja ei-kylttejä ja selvittämään, että vaikka sota todellakin on mahdollinen, hän ei ole huolissaan sen syttymisestä juuri nyt, vaan siitä, etteivät ruotsalaiset ymmärrä ollenkaan valmistautua sotaan.

LÄNNEN jahkailu esimerkiksi Ukrainalle toimitettavista asejärjestelmistä on Hoffmannin mukaan viestinyt Venäjälle siitä, että mahdollisuuden ikkuna Naton haastamiseen voi olla lähivuosina auki. Siinä ei olisi ensi sijassa kyse tavanomaisen sotavoiman määrästä, jota Venäjä myös Hoffmannin arvion mukaan tuskin kykenee palauttamaan sotaa edeltäneelle tasolle.

Sen sijaan kyse on jostain, jota voisi kutsua suomeksi henkien taistoksi – kumpi antaa periksi ensin.

-  Siinä mihin Venäjä valmistautuu, ei ole kyse niinkään kyvyistä, vaan he haluavat haastaa meidät ensi sijassa päättäväisyydessä, Hoffmann muotoilee.

Viron pääministeri Kaja Kallas arvioi lännellä olevan 3-5 vuotta aikaa valmistautua sotaan Venäjää vastaan. Hoffmann pistää paremmaksi lyömällä pöytään 2-3 vuoden arvion. Hän korostaa puhuvansa pahimmasta mahdollisesta tilanteesta, jossa kaikki asiat kehittyvät lännen kannalta epäedullisesti: sota Ukrainassa ei etene lännen tavoitteiden mukaisesti, ja sisäiset jakolinjat Natossa vahvistuvat entisestään.

TUOLLOIN tilanne voisi edetä Hoffmannin mukaan esimerkiksi seuraavasti: Venäjä valtaisi osan jonkin itäisen Nato-maan maaperää ja antaisi välittömästi ymmärtää, että alue on Venäjän ydinasesateenvarjon alla ja että takaisinvaltausyrityksiä seuraisivat ohjusiskut läntisen Euroopan suurkaupunkeihin.

Venäjän maantieteellisen hyökkäyskohteen suhteen Hoffmann sanoo olevansa tarkoituksellisesti epämääräinen.

-  No ehkä Baltia on hieman todennäköisempi kuin sanotaan vaikka Romania, hän myöntää.

Paljon on puhuttu esimerkiksi Kaliningradin ja Valko-Venäjän välissä olevasta Suwalkin käytävästä. Hoffmannin mukaan jonkin tietyn alueen valtaamista tärkeämpää Venäjälle on synnyttää hajaannusta Natoon.

Toisin kuin Ukrainassa, Venäjän tavoitteena olisi siis lopettaa sota Nato-alueella hyvin lyhyeen ja neuvotella jatkosta Venäjälle edullisista lähtökohdista. Oletuksena on, että epäyhtenäinen Nato ei ole valmis riskeeraamaan laajamittaista tuhoa alueellaan, vaan läntiset jäsenmaat taipuvat puhumaan. Silloin voi jo kysyä, onko koko Natoa enää olemassa.

EDELLÄ kuvatun tilanteen vuoksi lännessä pitäisi Hoffmannin mukaan keskustella julkisesti ei vain sodan välttämisestä tai sen mahdollisuudesta, vaan myös siitä, miten itse sotaa aiotaan käydä.

-  Olemmeko valmiita kostamaan iskut kriittiseen infrastruktuuriimme iskemällä Venäjälle? Miten aiomme reagoida, jos Venäjä käyttää ydinasetta ensin, Hoffmann listasi avoimia kysymyksiä viestipalvelu X:ssä.

Venäjä teki kiistatta pahoja sotilaallisia ja poliittisia virhelaskelmia ennen hyökkäystä Ukrainaan. Hoffmannin mukaan on täysin mahdollista, että Venäjän mahdollinen päätös hyökätä suoraan Natoa vastaan olisi jatkoa tälle virheiden sarjalle ja asiat menisivät Venäjän kannalta täysin pieleen.

-  Mutta siinäkin tapauksessa me (Nato) olisimme kuitenkin sodassa Venäjän kanssa. Sellaisen estäminen on yhä mitä suurimmassa määrin meidän etumme mukaista.

KOKEMUS Venäjästä on Hoffmannin mukaan osoittanut, että sen ei voi odottaa käyttäytyvän järkevästi. Siksi lännestä tulevan peloteviestin hyökkäyksen tuloksettomuudesta pitää olla selkeä.

-  Ei voi olettaa, että vastustaja päätyisi siihen johtopäätökseen omin päin, sellainen ajattelu on vastuutonta.

Paluu näistä tulevaisuuden skenaarioista nykypäivään perustelee hänen mukaansa entistä vahvemmin sitä, että lännen olisi syytä osoittaa Ukrainassa vielä nykyistä enemmän yhtenäisyyttä ja päättäväisyyttä. Länsi uhraa sotaan nyt vain rahaa, Ukraina ihmishenkiä.

-  On vähän makaaberia todeta näin, mutta se mitä nyt tapahtuu Ukrainassa, on meille hyvin, hyvin halpa keino heikentää Venäjää.

Päättäväisyyden puute sen sijaan voi tulla pidemmän päälle kalliiksi.

-  Tosipaikan tullen emme ehkä ole valmiita toimimaan niin kuin pitäisi, ja siinä voidaan päätyä sotaan, Hoffmann ennustaa.

Niilo Simojoki / STT