Edellisenä päivänä 7. marraskuuta (25. lokakuuta juliaanisen kalenterin mukaan) risteilijä Aurora oli iltapäivällä ankkuroitunut kyljittäin Talvipalatsin eteen. Illalla se alkoi tulittaa palatsia. Aleksandr Kerenskin väliaikainen hallitus oli kukistettu.

Tilanne ei kuitenkaan ollut niin dramaattinen kuin esimerkiksi ohjaaja Sergei Eisensteinin elokuvassa Lokakuu annetaan ymmärtää.

”En ole koskaan aikaisemmin nähnyt vallankumousta, jossa syrjäytettyä hallitusta olisi ollut puolustamassa vain aseistautuneita naisia ja lapsia”, kirjoitti Yhdysvaltain laivastoattasea Walter Crosley vuonna 1920.

”Kohtalostani tässä maassa päättää tästä eteenpäin anarkistihallitus”, kirjoitti amerikkalaisen National City Bankin työntekijä Leighton Rogers.

Marraskuun 7. päivän tapahtumia on tavattu nimittää vallankumoukseksi, mutta Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professori Timo Vihavaisen mukaan asiallisempaa olisi puhua vallankaappauksesta.

– Aikoinaan sen virallinen nimi oli suuri sosialistinen lokakuun vallankumous. Nyt se on suuri Venäjän vallankumous, joka ulottuu vuodesta 1917 vuoteen 1922 eli se sisältää helmikuun kumouksen, lokakuun kaappauksen ja kansalaissodan.

Lokakuun kaappaus -nimitystä puoltaa Vihavaisen mukaan sekin, että Pietarissa ei tapahtunut paljon mitään.

– Uusi, pieni porukka vain meni ja otti vallan niiltä, jotka eivät pystyneet panemaan vastaan juuri lainkaan, Vihavainen sanoo.

Venäläisiä matruuseja juhlimassa maaliskuun vallankumousta Helsingin Rautatientorilla.

Helsingin yliopiston poliittisen historian professori Kimmo Rentolan yhtyy Vihavaisen mielipiteeseen. Hän kuitenkin huomauttaa, että tapahtumilla oli kuitenkin vallankumouksen seuraukset.

Vuoden 1917 lopussa Venäjällä valittiin yleisillä vaaleilla edustajat perustuslakia säätävään kansalliskokoukseen. Vaalitulos oli bolshevikkien kannalta murskaava, sillä vain neljäsosa kokousedustajista edusti heitä.

Enemmistö oli sosialistivallankumouksellisella puolueella. Kokous ehti pitää vain yhden istunnon Taurian palatsissa, kunnes bolshevikkihallinto hajotti sen.

Terrori leimasi Venäjän vallankumousta alusta lähtien. Vihavaisen mukaan terrorin käyttö oli puhtaasti leniniläinen idea ja Stalin sitä toteutti.

Myös Rentolan mukaan Leninin politiikkana oli toisinajattelevien vainoaminen ja surmaaminen. Terrorin käyttöä selittää Rentolan mielestä osaltaan vallanpitäjien heikkous. Kun kannatus oli huteralla pohjalla, sitä vahvistettiin pelottelulla.

– Lisäksi yritettiin todella nopeasti tehdä suuria muutoksia, ja siinä vaaditaan usein pakkokeinoja. Mallina olivat selvästi jakobiinit ja giljotiini Ranskan vallankumouksessa. Sieltä kumpusi alun perin mentaliteetti, jonka mukaan suurella terrorilla ja väkivallalla saadaan nopeita muutoksia yhteiskunnassa aikaan, Rentola sanoo.

Moskovassa on parhaillaan esillä ihmisoikeusjärjestö Memorialin näyttely ”Ensimmäiset”, joka kuvaa 50 ihmisen vangitsemista 25.10.1917–4.1.1018 (juliaanisen kalenterin mukaan) eli 7.11.1917–17.1.1918 . Sortotoimien kohteeksi joutui ensimmäiseksi aristokraatteja, professoreita, kulttuurihenkilöitä, poliittisia johtajia ja tavallisia kansalaisia.

Punakaartilaisia Moskovassa syksyllä 1917.

Bolshevikit onnistuivat vallantavoittelussa Rentolan mukaan siksi, että he saivat Itämeren laivaston sotilaiden keskuudessa voimakkaan aseman.

Lisäksi he pääsivät enemmistöasemaan sekä Pietarin että Moskovan työläisten neuvostoissa, jotka olivat hallituksen kanssa kilpailevia vallanelimiä.

– Bolshevikkeja paljon suurempaa sosialistivallankumouksellisten puoluetta kannattivat talonpojat, ja siten kannatus hajaantui pitkin maaseutua. Aika useinhan vallansiirtotilanteissa on olennaista, kuka pystyy hallitsemaan pääkaupunkia, Rentola sanoo.

Vallankumouksen jälkeinen aika vaikutti monella tapaa Venäjän kehitykseen.

Maaseudulla se tarkoitti Timo Vihavaisen mukaan yrittäjyyden juurimista ja tavallaan toisen maaorjuuden perustamista.

– Venäjä oli vallankumouksen tapahtuessa 70 vuotta jäljessä muuta Eurooppaa ja jäi vallankumouksen ansiosta vielä toisen mokoman jälkeen monessa suhteessa, Vihavainen sanoo.

Bolshevikkien pääsy valtaan mullisti Rentolan mukaan Venäjän ja sen sosiaalisen rakenteen perinpohjaisesti ja vaikutti paljon maailmanhistoriaan.

Venäjällä vallankumous murensi perinteisen maatalousyhteiskunnan.

– Venäjä oli kuitenkin vuosisatoja ollut talonpoikien ja maaorjien yhteiskunta. Enemmistö väestöstä oli ollut maanviljelijöitä. Se meni aika nopeasti alas. Ei heti, mutta kymmenen vuotta myöhemmin, kun tulivat kolhoosit ja voimakas teollistaminen. Tämä muutti maata erittäin paljon.