Kansanedustaja, poliittisen historian dosentti Erkki Tuomioja (sd.) haluaa alleviivata, kuinka vuonna 1917 sosialidemokraatit olivat itseasiassa johtamassa Suomen itsenäisyyden aatetta. Sosialidemokraattien ”valtalaki”-hankkeella pyrittiin ajamaan itsenäisyyttä jo kesällä 1917 ja monet sosialidemokraatit hakivat tukea Suomen itsenäisyydelle kansainvälisillä kontakteillaan.

Vuoden 1918 alussa puhjennut sisällissota katkaisi eduskuntatyön. Sodan lopputuloksen myötä sosialidemokraattisten kansanedustajien kohtalot olivat värikkäitä.

– Osa edustajista teloitettiin, osa päättyi vankileireille sekä osa pakeni maanpakoon Ruotsiin tai neuvosto-Venäjälle, Tuomioja kertaa.

Jotkut vuoden 1917 edustajista etenivät myöhemmin myös korkeisiin virkoihin. Muun muassa Otto Wille Kuusinen nousi aina Neuvostoliiton kommunistisen puolueen politbyrooseen. Hänet on haudattu ainoana suomalaisena Kremlin muuriin.

Lisäksi useat vuonna 1917 eduskuntaan valituista sosialidemokraattien kansanedustajista tulivat takaisin kotimaan poltiikkaan sekä eduskuntaan sisällissodan jälkeen. Tuomioja kuitenkin lisää, kuinka palaajat eivät suoranaisesti olleet osallistuneet vallankumoukseen.

Tuomioja nostaa palaajista esiin vaiherikkaan poliittisen uran läpikäyneen K.H. Wiikin. Wiik toimi 1920- ja 1930-luvulla SDP:n puoluesihteerinä. Hänet kuitenkin erotettiin vuonna 1940 SDP:n eduskuntaryhmästä ja puolueesta niin kutsuttujen ”kuutosten” johtajana.

Myöhemmin jatkosodan aikana Wiik vangittiin tekaistujen syytteiden nojalla valtiopetoksen valmistelusta, mutta sotien jälkeen hän toimi vielä SKDL:n ensimmäisenä puheenjohtajana.

Vuoden 1917 työväen edustajien muistamisessa ovat Työväen arkiston ja Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seuran lisäksi vahvasti mukana SDP:n ja vasemmistoliiton eduskuntaryhmät.

– SDP:n eduskuntaryhmässä monilla on yhteyksiä vuoden 1917 edustajiin, Tuomioja kertoo.

Esimerkiksi kansanedustaja Eeva-Johanna Elorannan isoisän isä Evert Eloranta oli vuoden 1917 eduskunnassa sosialidemokraattien kansanedustajana.

Tuomiojan mielestä on tärkeää, että kaikki käyvät juhlavuotena historiaa lävitse.

Aikaisemmin tällä viikolla kohua herätti Suomi 100 -vuoden kunniaksi julkaistava juhlaraha, jonka kuvassa esitettiin kansalaissodan teloituksia. Valtiovarainministeriö kumosi myöhemmin kohun myötä juhlarahoja koskevan asetuksen.

– Kansalaistunnoissa voi edelleenkin olla tällaisia vereslihalla olevia muistoja suuntaan ja toiseen, mutta yleisesti ottaen historioitsijoilla niitä ei enää ole, Tuomioja arvioi.

Tuomioja pohtii, että arvokasta työtä sisällissodan tapahtumista käytävälle keskustelulle on tehnyt Paavo Lipposen ensimmäisen hallituksen aikana käynnistetty Sotasurmat 1914–1922 -projekti, jossa kartoitettiin kaikkien kyseisen ajanjakson sotatapahtumissa kuolleiden henkilöiden kohtalot ja kuolinsyyt.

Pääosin teoksessa selvitettiin vuonna 1918 kuolleiden kohtaloita.

Keskiviikkona 3.5.2017 järjestetään seminaari, jossa käsitellään vuoden 1917 sosialidemokraattisten kansanedustajien kohtaloita historioitsijoiden johdolla. Kaikista työväen edustajista vuoden 1917 valtiopäivillä kootaan myös pienimuotoinen matrikkeli.