Sutinen on toiminut sosialidemokraattisen liikkeen merkittävissä luottamustehtävissä paikallisella ja piiritasolla vuosikymmenien ajan, mm 23 vuotta Kokemäen Sosialidemokraattien puheenjohtajana ja Nuorten Kotkien ohjaajana. Marjatalla on pitkä ura myös kunnallisissa luottamustoimissa, joista mainittakoon pitkä rupeama kaupunginhallituksessa ja -valtuustossa. Sutinen toimii parhaillaankin kaupunginvaltuuston puheenjohtajana.

Marjatta Sutinen. KUVA HARRI KIVENMAA

SUTINEN vakuuttaa, ettei edes lapsena harmittanut, vaikka syntymäpäivä osui jouluaattoon:

Ikään liittyvästä merkkipaalusta huolimatta Sutinen ei vielä tunne tarvetta tehdä välitilinpäätöksiä oikeastaan millään toimintansa alueella.

– Semmoisten aika tulee sitten myöhemmin! Elämme nyt niin mielenkiintoisia vaiheita monessa suhteessa, että jos nyt yrittää sanoa jotain vähänkin lopullista, suurella todennäköisyydellä osuu harhaan, Marjatta pohtii.

Lapsista ja nuorista entinen kotkaohjaaja kumminkin tuntee vakavaa huolta:

– Tuntuu siltä, että tulee koko ajan enemmän perheitä, joissa roolit ovat menneet pahasti sekaisin. Ei tiedosteta sitä, että perheessä vanhemman tulee olla aikuinen koko ajan. Lapsille ja heidän harrastuksilleen pitää olla aikaa, vaikkei se aina helppoa olekaan. Sen ymmärrän oikein hyvin yksinhuoltajan arkea eläneenä.

KUNNALLISEN luottamushenkilön asema on Marjatta Sutisen mielestä muuttunut viimeisen parin vuosikymmenen aikana merkittävästi juuri tiedonsaannin osalta. Sosiaalinen media on radikaalisti poistanut esteitä päästä tiedon lähteille ja vähentänyt kunnallista päätöksentekoa ennen paikoin vaivannutta, tiedon salaamiseen perustunutta vallankäyttöä.

– Nyt kunnallinen päätöksentekijä, niin kuin tietysti muutkin kuntalaiset, voi asiasta kuin asiasta löytää informaatioähkyyn asti tietoa, taustatietoa ja mielipiteitä sosiaalisen median eri kanavilta ja alustoilta. Päätöksenteko ei nykymaailmassa todellakaan jää kiinni tiedon määrästä. Mutta miten tietoa käytetään poliittisten tavoitteiden ja arvopohjan toteuttamiseen, on edelleen kansanvaltaisen järjestelmän peruskysymyksiä, valtuuston puheenjohtaja Sutinen kiteyttää.

– Tässä työväenliikkeen vanha perinne, porukalla päättäminen, näyttää nykymaailmassakin vahvuutensa. Kun kokoonnutaan yhdessä, ryhmänä tai perusyhdistyksenä, pohtimaan valtuuston lista-asioita, makustelemaan niitä eri puolilta ja kannoilta, näkemään asioiden taloudelliset, kulttuuriset ja käytännölliset sivujuonteet, ollaan lähellä kansanvallan ydintä. Ja kun lopuksi, ennen kuin sosialidemokraattinen kanta lyödään lukkoon, mietitään sitä, miten meidän arvojemme mukaisesti asioissa kuuluu päättää, ollaan sosialidemokraattisen päätöksenteon ytimessä, perusyhdistyksen nykyinen sihteeri, toveri Marjatta toteaa.

– Kun tällaisen kokouksen jälkeen kirkastunein mielin palaa kotiin, ymmärtää taas, miksi on tärkeää jaksaa puurtaa perusjärjestötyötä, vaikka se aika ajoin tuntuisikin turhauttavalta! hän lisää.

SUTISELTA on erityisesti viime aikoina kyselty, mitä ihmeen kasvatuskeinoja hän on käyttänyt, kun molemmat pojat ovat tulleet tunnetuiksi kirjailijoina, Jussi ehkä enemmän runoilijana ja Ville-Juhani tietokirjoistaan viimeksi Finlandia-palkinnon arvoisesti.

– Ei minulla mitään ihmekonsteja ole ollut käytössä. Olemme eläneet tavallista yksinhuoltajaperheen elämää: puutetta ei ole mistään ollut, mutta mihinkään luksukseen ei tietenkään ole ollut varaa. Sen verran houkutusta tarinoiden kerrontaan ja kirjallisuuteen tuli varmasti siitä, että luin pojille pieninä aina ennen päiväunia ja nukkumaanmenoa, ja aina välilläkin, lastenkirjoja. Niistä kertyi vuosien mittaan tietysti melkoinen kirjakasa. Ehkä äitini Teklan, eli poikien mummon runoharrastuksella oli myös vaikutusta poikien kirjailijaurille, Sutinen muistelee.

– Tietysti olen ylpeä ja tyytyväinen poikien kirjallisesta menestyksestä. Mutta ennen muuta siitä, että kummastakin on kasvanut luovia ja tasapainoisia kunnon kansalaisia.

Rafael Paasio-mitali luovutetaan Marjatta Sutiselle 7.1, jolloin hän juhlii merkkipäiväänsä ystävien ja tovereiden kanssa.