Maailmalla muistetaan tänään Yhdysvaltojen kansalaisoikeustaistelun kenties suurinta ikonia, pastori Martin Luther Kingiä. Hänelle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto vuonna 1964. King murhattiin vuonna 1968 päivälleen 51 vuotta sitten. Hän oli kuollessaan 39-vuotias.

King muistetaan kenties ensisijaisesti hänen roolistaan kansalaisoikeusliikkeessä ja Minulla on unelma -puheesta vuodelta 1963. Historiallisessa puheessaan Abraham Lincolnin muistomerkin edustalla King vaati rotuerottelun lakkauttamista Yhdysvalloissa ja tasa-arvoa afroamerikkalaisten ja valkoisten välille.

Puheen jälkeisinä vuosina Yhdysvalloissa romutettiin lainsäädäntöön perustuva rotuerottelu. Kingillä oli prosessissa merkittävä rooli. Hän oli painostanut presidentti John F. Kennedyä hyväksymään ”toinen vapautusjulistus” eli kansalaisoikeuslaki. Laki vietiin läpi Lyndon B. Johnsonin aikana vuonna 1964. King oli kuitenkin vasta pääsemässä vauhtiin. Hän näki kansalaisoikeuslain ensimmäisenä askeleena kohti tasa-arvoa ja oikeudenmukaista yhteiskuntaa. Seuraava askel oli taloudellisen eriarvoisuuden ja köyhyyden vastainen kampanja, johon King keskittyi 60-luvun loppupuolella.

J. Edgar Hooverin FBI piti Kingiä yhtenä suurimpana uhkana kansalliselle turvallisuudelle ja hänestä tuli Minulla on unelma-puheen jälkeen FBI:n vastavakoilutoiminnan pääkohteita. Hooverin mukaan King oli Yhdysvaltojen ”pahamaineisin valehtelija” ja ”vaarallisin mies”.

FBI pyrki sabotoimaan Kingin toimintaa erinäisin tavoin tämän kuolemaan asti. FBI muun muassa uhkasi julkistaa ääninauhoja Kingin väitetyistä seksuaalisista kanssakäymisistä. Näihin viitaten, FBI kirjoitti Kingille hänen olevan “paha, epänormaali hirviö”, jolla on “vain yksi tapa välttää” julkinen nöyryytys. “Sinun on syytä tarttua siihen ennen kuin saastaisuutesi, epänormaaliutesi ja petoksellisuutesi paljastetaan kansalle.”

King vastusti Vietnamin sotaa, mutta oli minimoinut julkiset kannanottonsa taktisista syistä. Hän pelkäsi vieraannuttavansa kansalaisoikeusliikkeelle myötämielisen Lyndon Johnsonin hallituksen ja monia muita liittolaisia. Tämä hiljaisuus kuitenkin kalvoi häntä.

Vuonna 1967, päivälleen vuosi ennen kuin hänet murhattiin, vastoin läheisten neuvonantajien suosituksia, King päätti tehdä selkeän kannanoton sotaa vastaan. Beyond Vietnam -puheessaan King linjasi, että koittaa aika, jolloin hiljaisuus on petosta ja “se aika on koittanut meille suhteessa Vietnamiin.” King kritisoi Yhdysvaltoja muun muassa vietnamilaisten itsemääräämisoikeuden tukahduttamisesta, Diemin diktatuurin tukemisesta sekä vietnamilaisille siviileille aiheutetusta tuhosta ja kärsimyksestä.

Puheen seuraukset olivat tuntuvat ja kritiikkiä sateli joka puolelta. The New York Times kritisoi Kingin puhetta pääkirjoituksessaan ja kutsui sitä ”virheeksi”. The Washington Postin mukaan puhe vahingoitti Kingin ”hyödyllisyyttä hänen aatteelleen, maalleen ja kansalleen” mikä oli lehden mukaan ”suuri tragedia”.

Kansalaisoikeusliikkeen vaikuttaja Whitney Young kritisoi niin ikään Kingiä Vietnamin sodan vastaisista kannanotoistaan, jotka saattaisivat johtaa välirikkoon Johnsonin ja kansalaisoikeusliikkeen välillä. King tokaisi Youngille, että sanomasi ”saattaa antaa sinulle apurahoja rahastoilta, mutta se ei vie sinua totuuden valtakuntaan.” Moni näki Youngin tavoin, että Kingin sodanvastaiset kannanotot vaaransivat kansalaisoikeusliikkeen saavutukset.

King pyrki 1960-luvun loppupuolella rakentamaan laajaa rintamaa taloudellisen eriarvoisuuden vastaista kampanjaa varten, jonka hän näki kansalaisoikeustaistelun toisena osana. ”Mustat eivät ole ainoita köyhiä kansakunnassa”, King totesi. ”Valkoisia köyhiä on lähes kaksinkertainen määrä suhteessa mustiin, ja siksi taisteluun köyhyyttä vastaan ei liity ainoastaan ihonväri tai rodullinen syrjintä vaan perustavanlaatuinen taloudellinen oikeudenmukaisuus.”

Kuukausina ennen kuolemaansa King keskittyi organisoimaan Köyhien marssia Washingtoniin. Marssi toteutettiin toukokuussa 1968 Kingin kuolemasta huolimatta. Mielenosoittajat pystyttivät Lincolnin muistomerkin läheisyyteen telttakylän, ”Ylösnousemuksen kaupungin”. Mielenosoittajat vaativat kongressilta taloudellisten oikeuksien julistusta. Vaatimusten joukossa oli tavoite täystyöllisyydestä, kohtuuhintaisesta asumisesta ja perustulosta. Kampanja kuitenkin epäonnistui ja kesäkuun lopulla poliisi poltti kylän ja pidätti satoja vielä paikalla olleita mielenosoittajia.

Kun King murhattiin 4. huhtikuuta vuonna 1968, hän oli Memphisissä tukemassa paikallisten työntekijöiden oikeustaistelua.