21.12.2016 19:00 ・ Päivitetty: 21.12.2016 13:02
Max Perttula, parfymööri: “En ole mikään hienostelija suustani, enkä niin sanottu seurapiiri-ihminen”
Pieni kylä Etelä-Ruotsissa 1970-luvulla. Seitsenvuotias suomalaisen siirtolaisperheen poika keittelee äidin kahvipannulla aromaattisia vesiä. Koulun pihalta hän poimii laventelin- ja ruusunlehtiä, kaupasta ostaa rosmariinia. Tislaus onnistuu: syntyy tuoksuvettä!
Helsinki, laboratorio Viikin Tiedepuistossa, vuosi 2016. Salskea mies valkoisessa takissaan yhdistelee milligrammojen tarkkuudella tuoksuyhdisteitä lasisiin koeputkiin. Tuloksena syntyy laatuhajuvesiä naisille ja miehille.
Max Perttula kehittelee ja valmistaa parfyymejä omassa yrityksessään Helsingissä. Näin joulun alla hänellä on tulenpalava kiire. Viime aikoina suomalaiset yritykset ovat innostuneet tilaamaan nimikkotuoksuja. Ja kun tilauksia tulee useita kerrallaan, se tietää yrittäjälle töitä yötä päivää. Joskus yöunet jäävät kolmeen tuntiin. Mutta yrittäjä on onnellinen ja omien sanojensa mukaan hirveän kiitollinen. Töitä riittää.
Helsingin kaupungin museossa on parhaillaan esillä Haju-näyttely, jonne Perttula loihti Helsingin eri tuoksuja. Avajaisissa hän mietti tunnistaako kukaan niistä Linnanmäkeä. Ja sitten eräs tyttö tuli sanomaan, että täällä tuoksuu Vuoristorata, hattarat ja metrilaku!
– Kaikki kolme menivät oikein. Käsittämätöntä, että jotkut saivat heti muistikuvan niin vahvana, Perttula riemuitsee.
Yksikään ei ole ottanut vakavasti tätä hommaa, vaikka tämä on ihan helkutin vakavasti otettava bisnes.
Nykyään Perttula näkee vaikean nuoruuden, kiusatuksi tulemisenkin, voimavarana. Sisua pienyrittäjän elämä kysyy vieläkin, joka päivä. Julkisilta rahoituslaitoksilta ei ole herunut senttiäkään tukea tai muutakaan apua. Ei oikein ymmärretä, mitä parfyymibisnes on.
– Yksikään ei ole ottanut vakavasti tätä hommaa, vaikka tämä on ihan helkutin vakavasti otettava bisnes.
Sama ongelma on Perttulan mukaan muotialan suunnittelijoilla. Hän arvelee, että hänen tyylinsä on saattanut myös ärsyttää joitakuita.
– En ole mikään hienostelija suustani, enkä niin sanottu seurapiiri-ihminen. Mulla on edelleen se maalaismiesmentaliteetti, ja aion säilyttää sen tässä hommassa, hän hymyilee.
Ikää ei ole, se on vain ihmisten luoma käsite, jolla meitä hallitaan.
Kaikki raha, mikä bisneksestä tulee, sijoitetaan firmaan. Nyt eletään pitkäjänteisesti, yritystä askel kerrallaan eteenpäin vieden. Tavoitteena on, että jonain päivänä saisi luoda tuoksuja jollekin isolle kosmetiikkatalolle ulkomailla.
– Se voi viedä vielä ainakin kymmenen vuotta, on vain oltava hirveän pitkäjänteinen.
Toisaalta, ei haittaa, koska Perttula, 44, kokee olevansa alle kolmekymppinen. Ja aikoo elää 120 vuotiaaksi!
– Ikää ei ole, se on vain ihmisten luoma käsite, jolla meitä hallitaan.
Perttula kieltäytyy menemästä mihinkään yhteiskunnan määräämään ikämuottiin. Neljänkympin, viidenkympin kriisit, kaikissa on kaupalliset intressit takana, hän väittää.
Lue Max Perttulan koko haastattelu Demokraatin viikkolehdestä 21.12.
Teksti: Sari Saloranta
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.