– Voi todeta, että pienimpien kuntien yleishallintoon menee lähes 80 miljoonaa euroa vuodessa. Jos niiden tehtävänä on käytännössä yhden koulun pyörittäminen, niin en tiedä, onko siinä hirveästi järkeä, Luukkainen ihmettelee.

Kuntaliiton opetus- ja kulttuuriyksikön johtaja Terhi Päivärinta kertoo STT:lle puhelimitse, että nykyisellään kunnissa tehdään yhteistyötä koulutuksessa esimerkiksi niin, että pienen kunnan oppilaat menevät yläkouluun suurempaan naapurikuntaan.

Päätöksenteko koulutuksesta säilyy kuitenkin jokaisella kunnalla itsellään.

OAJ:n Luukkainen huomauttaa, että kuntapäättäjille jää paljon päätösvaltaa koulutusasioissa, koska lainsäädäntö koulutuksesta ja varhaiskasvatuksesta on väljä.

– Meitä todella kiinnostaa, millaista väkeä sinne valitaan. Ettei vaan kävisi niin, että ne, jotka haluavat politiikassa eteenpäin, hakeutuvat suurten rahojen ääreen maakuntahallintoon, Luukkainen pohtii.

Luukkaisen mukaan kuntien asenne vaikuttaa koulutuspalvelujen laatuun merkittävästi. Hän esittelee esimerkkinä nimetöntä vertailua neljästä keskikokoisesta suomalaiskunnasta. Vertailussa eri kuntien perusopetukseen laittamassa ylimääräisessä rahassa on jopa tuhannen euron ero oppilasta kohden vuodessa.