Tuo lause on päässyt suustani kuluneen vuoden aikana lukuisia kertoja ja noussut yhdeksi yleisimmistä käymistäni keskustelunaiheista. Lause on aiheuttanut keskustelukumppaneissani erityisesti yhdenlaisia reaktioita: spontaaneja kyllä-huutoja.

Entiseen pääministeriin kohdistuvia pettymyksen purkauksia on näkynyt viime aikoina yhä enemmän myös sosiaalisessa mediassa, jossa on avattu Marinin aiemmin edustamien arvojen ja nykyisten tekojen välistä ristiriitaa.

Sellainen oli esimerkiksi Compensate-säätiön hallituksen puheenjohtajan Niklas Kaskealan syyskuun alussa julkaisema Instagram-päivitys.

”Odottakaas, kun joku laskee Sanna Marinin lomareissujen lentokilometrien päästöt ja vertaa niitä hänen puheisiinsa ilmastonmuutoksesta”, Kaskeala kirjoitti.

ERITYISEN suurta pettymystä Marin on aiheuttanut kuluneen vuoden aikana Palestiina-aktivisteissa, jotka ovat yksi toisensa jälkeen pettyneet karvaasti hänen hiljaisuuteensa Israelin Gazassa toteuttaman kansanmurhan äärellä.

Tai oikeastaan, eihän Marin ole ollut hiljaa.

Kun Israel on pommittanut kansainvälisen oikeuden vastaisesti sairaaloita, kouluja ja pakolaisten telttoja ja tappanut massoittain niin siviilejä kuin avustustyöntekijöitä ja toimittajia, Marin on kerta toisensa jälkeen keskittynyt kohdistamaan miljoonan seuraajansa katseen itseensä.

Miksi puhua murhatuista sairaalasänkyihin maatuvista keskosvauvoista, kun voi esitellä juuri laitettuja kynsiään!

Miksi sanoa sanaakaan kansainvälisen rikostuomioistuimen Israelille langettamista vaatimuksista lopettaa sortotoimet, kun voi ladata someen selfien, joka kertoo entisen pääministerin nauttivan elämästään luksusolosuhteissa Helsingissä/Münchenissä/Pariisissa/Amalfin rannikolla.

5 km walking, 5 km running and now gym. Love it.

MARININ totaalinen välinpitämättömyys Israelin toteuttaman kansanmurhan äärellä aiheuttaisi kenties vähemmän järkytystä, ellei hän olisi brändännyt itseään kansainvälisesti Ukrainan sodalla ja ukrainalaisten hädällä.

Siksi moni kuvitteli ja toivoi, että häntä koskettaisi myös 2000-luvun hirvittävin ihmisen aiheuttama humanitaarinen katastrofi – sota Gazassa.

Mutta olikin toisin. Siinä missä Marin on talousasioissa kääntynyt toimimaan, kuten aiemmin halveksumansa veroja välttelevät yritysjohtajat, on hän osoittanut solidaarisuutensa sodan äärellä olevan samaa sorttia kuin syvästi inhoamillaan perussuomalaisilla.

Väliä on lähinnä valkoisilla uhreilla. Ruskeista ei niin väliä.

Lovely weekend to everyone!

Korjattu tekstistä kohtaa, jossa puhuttiin Compensate-säätiön konkurssista, 4.10. kello 13.51. Säätiö ei ole mennyt konkurssin vaan Compensate Operations -yritys.