Presidentti Sauli Niinistö oli keskeisesti käynnistämässä al-Hol-kuohuntaa epämääräisillä lausunnoillaan ja heittämällä samalla varjon entisen presidenttivaalin kilpakumppaninsa Pekka Haaviston päälle. Presidentti antoi joulukuun alussa ensin lausunnon, ettei hän ole tiennyt al-Hol-päätöksestä. Se loi mielikuvan, että ulkoministeri Haavisto ja hallitus ovat pimittäneet häneltä tietoa. Kristillisdemokraatit äityivät heti tekemään kirjallisen kysymyksen hallitukselle.

Seuraavana päivänä presidentti parsi lausuntoaan ja antoi täsmentävän lausunnon, jonka mukaan hän on saanut tietoa ulkoministeriön nimittämästä virkamiehestä ja ”muista virkatoimista” ja että hän on keskustellut al-Holin tilanteesta useasti Haaviston kanssa. Pian myös perussuomalaiset olivat liikkeellä.

Presidentin myöhemmätkin lausunnot al-Holin asiassa ovat olleet epämääräisyydessään hämmentäviä. Niistä on puuttunut kokonaan oikeudellinen tarkastelu Suomen lainsäädännön ja kansainvälisten sopimusten valossa. Lakimiespresidentiltä olisi syytä ollut odottaa painavampaa kuin kadunmiehen pähkäilyä mediassa.

Presidentti on näyttänyt johtaneen ulkopolitiikkaa median kanssa ja median kautta eikä yhteistoiminnassa hallituksen kanssa. Se ei ole ollut perustuslaissa säädetyn yhteistoiminnan tarkoitus.

Kirjoittaja on eläköitynyt asianajaja.