Ilta-Sanomat totesi pääkirjoituksessaan, että Stubb olisi työmarkkinapolitiikasta eri linjoilla Orpon hallituksen kanssa.

– Petteri Orpon hallituksen ohjelmassa on poliittisten lakkojen rajaaminen. Stubb ei sitä nyt kannattanut, IS kirjoitti omilla vaalimarkkinoillaan tiistaina järjestetyn Stubbin haastattelun pohjalta.

Lehden väite tuntuu tiistaisen keskustelun perusteella pitävän paikkansa – vaikka näin ei lopulta ole. Syynä on Sanomatalossa nähdyn Stubb-haastattelun erikoisuus, josta on enimmäkseen vastuussa ehdokas itse. Kerrataan lyhyesti tapahtumat.

Stubb myös yhtyi ehdokaskollegansa Jussi Halla-ahon (ps.) kantaan Olli Rehnin (kesk.) työmarkkinapoliittisesta virhearviosta.

REHN on puhunut julkisuudessa työmarkkinasovun merkityksestä ja puuttunut jopa hallituksen ajamien työelämäheikennysten yksityiskohtiin. Rehnin mukaan hallituksen tulisi kädenojennuksena palkansaajajärjestöille perääntyä aikeestaan muuttaa ensimmäinen sairauspäivä palkattomaksi.

Miten on mahdollista, että Stubb näistä lähtökohdista yhtäkkiä haluaisi puuttua itse presidenttiehdokkaana työmarkkinapolitiikkaan, kuten IS:n pääkirjoituksessa väitetään, vaikka hän on useampaan kertaan sanonut päinvastaista?

Taustalla on kysymys, jossa Haapala tiedusteli Stubbilta, ajatteleeko hän ay-liikkeellä olevan liikaa valtaa.

Näin Stubb vastasi:

– Minun mielestäni ay-liikkeellä on ollut hyvä asema suomalaisessa yhteiskunnassa. Olen pitänyt myös siitä sopimisen perinteestä, joka Suomeen on kuulunut. Minähän puhun paljon siitä, että presidentin pitää olla yhdistävä tekijä, eli en lähtisi ay-liikettä, työmarkkinaosapuolia tai muita toimijoita, jotka pyrkivät parantamaan suomalaista yhteiskuntaa, missään nimessä tuomitsemaan.

Haapala vaikutti yllättyvän vastauksesta ja ryhtyi seuraavaksi puhumaan hallituksen aikeesta rajoittaa oikeutta poliittisiin lakkoihin.

Aikomuksen voi nähdä aika selvänä osoituksena pyrkimyksestä riisua ay-liikkeeltä valtaa. Joten voisi olettaa, että hallituksessa ajatellaan valtaa olevan liikaa.

Näin toimittaja lopulta kysyi:

– Tulkitsinko oikein, että et haluaisi puuttua näihin?

– Kyllä Timo, tulkitsit oikein, Stubb sanoi.

– Eli olet eri linjoilla kuin Petteri Orpon hallitus, Haapala päätteli.

STUBB kiisti johtopäätöksen välittömästi.

Vaikutti siltä, että Haapala ja Stubb tulkitsivat eri tavoin sitä, mihin kysymyksen ilmaisu “näihin” viittaa.

Haapala tarkoitti poliittisten lakkojen rajoittamista, koska hän oli juuri sen maininnut. Stubb ajatteli työmarkkinakiistoja, joista hän oli jo aiemmin kertonut haluavansa pysytellä erossa.

Paikalla olleena voin todeta, ettei Stubb tosiasiassa halunnut puuttua hallituksen aikeisiin rajoittaa poliittista lakkoilua, vaikka hänen vastaustaan saattoi niin tulkita.

Yksi syy monitulkintaisuuteen on todennäköisesti Stubbin tarve ajella presidenttiehdokkaana mahdollisimman monilla rattailla. Hän halusi jättää työmarkkina-asiat hallitukselle ja työmarkkinaosapuolille. Mutta hän ei halunnut, että ulkopuolelle jättäytymisestä pääteltäisiin, ettei hän arvostaisi ay-liikettä.

Stubb mainitsi pitävänsä sopimisen perinteestä ja totesi, että ay-liikkeellä on Suomessa hyvä asema. Presidentin pitäisi olla hänen mukaansa yhdistävä tekijä. Samalla presidentin tulisi Stubbin mukaan pysytellä ulkopuolella eikä ottaa työmarkkinakiistoihin kantaa kuten Olli Rehn.

Kuulijalle heräsi kysymys, kumpi on totta. Miten yhdistetään, jos jättäydytään ulkopuolelle?

EHDOKKAISTA ainakin Rehn ja SDP:n Jutta Urpilainen ovat todenneet, että voisivat presidentteinä toteuttaa tarvittaessa arvojohtajuuttaan myös työmarkkinakiistoissa. Näin ovat toimineet myös aiemmat presidentit, muun muassa nykyinen tasavallan presidentti Sauli Niinistö.

Stubb sen sijaan teki Ilta-Sanomien vaalimarkkinoilla vastakysymyksen:

– Ovatko työmarkkinakysymykset arvokysymyksiä?

Oikeampi kysymys olisi, liittyykö työmarkkinakysymyksiin arvokysymyksiä? Vastaus on ilmiselvä. Totta kai liittyy.

Työmarkkinat kätkevät sisäänsä muun muassa työntekijöiden oikeuksien, tasa-arvon ja palkkaköyhyyden kaltaisia asioita, joiden yhteiskunnallinen vaikutus on valtava. Kysymykset ovat poliittisesti jakavia ja tuovat esiin puolueiden ideologisia arvoeroja.

Stubb ei halunne puhua työmarkkinoista, koska niistä ollaan paraikaa vahvasti eri mieltä. Jos hän osoittautuisi liian kokoomuslaiseksi, maltillisemmat äänestäjät pettyisivät. Rehnin kaltaiset suorat perääntymisehdotukset Orpon hallitukselle eivät taas miellyttäisi oikeistoa.

Stubb yrittää olla ulkopuolinen ja yhdistäjä, vähän kaikkea.

PRESIDENTIN ulkopoliittiseen rooliin vetoaminen on kömpelö väistöyritys. Totta kai presidentin tehtävä liittyy etupäässä ulkopolitiikkaan eikä presidentillä ole sisäpoliittista valtaa kuin – ja tästä on koko ajan ollut kyse – arvokeskustelijana. Tai Stubbia itseään lainaten, yhdistäjänä.

Kokoomus ja Stubb kammoavat näissä vaaleissa aitoa poliittista keskustelua, koska Stubb johtaa parhaillaan erittäin kesyä presidenttikilpailua. Mikä tahansa liikahdus kunnollisen poliittisen keskustelun suuntaan saattaisi muuttaa tilanteen ja uhata hänen johtoasemaansa.

Stubb jopa antoi tiistaina Sanomatalossa ymmärtää, että ulkopolitiikasta kuuluukin olla Suomessa samaa mieltä. Samalla hän tuntui sanovan, että kun sopuisasti jatketaan, minä olen kohta presidentti.