– Muistitieto kertoo tilaisuudessa olleen viitisensataa ihmistä. Kokouksessa Toveriseuran jäseneksi liittyi koko läsnä ollut joukko. Seuraavan vuoden alussa jäseniä oli yli 700 ja parhaimmillaan yli 900. Kommunismin vastaisuutensa takia Toveriseura sai oikeistodemarileiman, Salminen kertoi.

Uuden yhdistyksen aktiivinen kehittäjä oli Erkki Lindfors, joka ennen Talvisodan puhkeamista uskoi, ettei työväen valtio hyökkää pienen naapurinsa kimppuun.

– Kun toisin kävi, se aiheutti hänelle pysyvän trauman. Hänen innokkaita tovereitaan olivat Matti Lahti, joka toimi Lindforsin konekiväärilataajana Talvisodassa, Pentti Tuhtonen ja Einar Saarinen muiden mukana. Aselepo-sopimus edellytti Aseveliliiton, Lottajärjestön ja IKL:n julistamista laittomiksi ja lakkautettaviksi. Vastaavasti Moskovassa 1918 perustettu Suomen Kommunistinen Puolue laillistettiin 26 vuoden maanalaisuuden jälkeen. Kommunistien rynnistys SKDL:n suojassa ja vaaranvuodet alkoivat.

Salmisen mukaan Tampereella sanonta: ”Se mikä sodassa torjuttiin, ei saa tuhoutua rauhan aikana”, sai muodon ”Mikä sodassa hävittiin, sitä ei saa hävitä Tampereella”. Sosialidemokraattien ja kommunistien välillä käytiin tiukkaa taistelua kaupungin poliittisesta vallasta sekä ammattiyhdistys- että työväen urheiluliikkeestä. Tiedettiin, että jos valta menetetään ammattiyhdistyksissä ja työväen keskusjärjestöissä, peli on menetetty. Oli toimittava demokratian puolesta. Toveriseurassa SKP/SKDL:n rynnistys päätettiin torjua.

– Lindforsin kokemukset jatkosodan aikana Aseveliyhdistyksen toiminnanjohtajana auttoivat organisoitaessa uuden yhdistyksen toimintaa. Ryhdyttiin rakentamaan työpaikkaorganisaatioita työpaikoille, huolehdittiin ammattiosastojen jäsenhankinnasta tavoitteena estää kommunistien vaikutusvallan kasvu niissä. Poliittisia, yhteiskuntajärjestystä horjuttavia ns. korpilakkoja Toveriseura vieroksui.

– Toveriseura esitti työpaikkayhdistysten kanssa, että kunnallisjärjestö perustaisi ay-jaoston. Sen tehtäväksi tuli tukea tehtaissa toimivia sosialidemokraatteja. Kunnallisjärjestön sihteeri Risto Niemi oli yhdyshenkilö. Kuvaava oli, kun häneltä kysyttiin, miten johonkin korpilakkoon tuli suhtautua, vastaus oli selvä: Liittonne ei ole työtaistelussa, pysytte töissä, Salminen jatkoi.

Muistitiedon mukaan kommunistit suunnittelivat erään asevarikon valtausta.

– Ainakin kunnallisjärjestö ja Toveriseura olivat saaneet hankkeesta vihiä. Se oli estettävä. Kunnallisjärjestö hoiti käytännön junailun. Ympäröivään metsään värvättiin demariväkeä pitämään meteliä. Se pelästytti valtausta yrittäneet. Valtaajat käänsivät lastia odottavien kuorma-autojen keulat takaisin kohti kaupunkia. Asevarikko säästyi valtaukselta.

Puoluehajaannus sattui

Salmisen mukaan SDP:n hajoaminen koettiin Toveriseurassa vaikeana asiana.

– Puolueriita sekä Työväen ja Pienviljelijäin Liitto (TPSL) syntyivät, kun SDP:n johtopaikoilla henkilökemiat eivät toimineet. Toveriseurassa, kuten monessa muussakin yhdistyksessä, pohdittiin puolen valintaa. Tampereella asetettiin Aarre Simonen eduskuntavaalien ehdokkaaksi osittain kunnallisjärjestön johdon suosituksesta. Väinö Leskistä vierastettiin.

-Simonen oli puolueen kiistojen takia sittemmin perustamassa TPSL:ää. Joitakin toveriseuralaisia osallistui puolueopposition kokouksiin, mutta yhdistys linjautui pian puolue-enemmistöön. Kiistassa ja opposition joukoista vetäytyessään Toveriseura menetti arvion mukaan viidenneksen jäsenistöstään. Paikallinen merkillisyys oli, että aikoinaan SKDL:n markkinoimaa vasemmiston yhteistyötä tukenut Tampereen Työväenyhdistys (TTY) oli nyt leskisläinen, Salminen jatkoi.

Tamperelaisilla oli merkittävä osa puolueen yhdistämisessä.

– Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja ja Metalliliiton toimitsija Paavo Lehtisellä oli tässä työssä iso rooli, vaikka hän mainitun liiton toimitsijana aluksi kallistui TPSL:n suuntaan. Muodostettiin kolmas linja leskisläisten ja simoslaisten väliin sovun saavuttamiseksi.

– Tampereellakin oli kolme linjaa eli kunnallisjärjestö, kanervalaiset ja kalevalaiset. Nuo kolme koota sopivat kunnallistoimikunnan kolmijaosta. Jokainen sai sinne viisi edustajaa. Se vakautti Tampereen kunnallispolitiikan ja sai kannatusta puolueessa. Yhdistyksemme lukeutui kunnallisjärjestöläisiin.

Kolmannen linjan vahvimpia tukijoita oli Toveriseura. Tämä varmisti sen, ettei TPSL noussut merkittäväksi poliittiseksi voimaksi Tampereella. Toveriseurassa ja kunnallisjärjestössä pohdittiin vuoden 1963 puoluekokouksen lähestyessä uutta puheenjohtajaa eheyttäjäksi.

– Kerrankin tamperelaiset katsoivat kohti Turkua ja löysivät Rafael Paasion. Puolue eheytyi. Ammattiyhdistys- ja urheiluliikkeessä kiistat vielä jatkuivat. SAK:n kiistojen takia puolue oli perustanut SAJ:n, ja TUL:n rinnalle oli noussut TUK. Toveriseura oli tässä puolueen linjoilla vaatien noillakin rintamilla sovun aikaansaamista. Aikaa siinä kului toistakymmentä vuotta.

Vaikuttajana kunnallispolitiikassa

Kunnallispolitiikassa Toveriseura on Salmisen mukaan vaikuttanut näkyvästi, jotta periaate ”mikä sodassa hävittiin, sitä ei saa hävitä Tampereella” toteutuisi. Se edellytti riittäviä yhteyksiä yli puoluerajojen. Ainoa vaihtoehto oli Kokoomus. SKDL:n linja ”sosialismiin Tsekkoslovakian tietä” ei sopinut sosialidemokraateille. Lindforsin ja kokoomuslaisen opettajan Lauri Santamäen kanssa muotoutunut ystävyys mahdollisti yhteistyön, joka sai nimekseen aseveliakseli.

– Yhteistyössä oli toki vaikeuksia niin ideologisesti kuin tavoitteiden asettamisessakin. Yhteistyö kuitenkin toimi kohtuullisesti aina 1990-luvun puoleen väliin asti. Yhteys katkesi vuonna 2002, kun Tampere siirtyi pormestarimalliin. Muodostui niin sanottu XL-ryhmä kokoomuksesta, vihreistä ja pienistä porvariryhmistä. Se riitti vallanvaihtoon. Akseli toimii taas – tosin hiukan ontuen, Salminen sanoi.

Kuva: Ismo Alhoniemi