Kolumnit
5.12.2016 17:00 ・ Päivitetty: 6.12.2016 08:55
Miljardien hävittäjähankintoja tehdään paroni-menetelmällä — tätä saksalais-brittiläis-italialais-espanjalaista konetta ei yksi moottorivika pudota
Suomea odottavat lähivuosina jättiläismäiset investoinnit, joista niiden kokoluokkaan nähden puhutaan yllättävän vähän. Itsenäinen ja uskottava puolustus edellyttää, että uusimme ilmavoimien ja merivoimien kalustoa. Torjuntahävittäjien hankinnat vievät laskentatavasta riippuen 5-10 miljardia euroa ja alusten uusiminenkin ainakin 1 miljardia euroa.
Tuollaiset summat eivät mahdu mitenkään budjettikehyksiin, joten käyttöön on otettu eräänlainen paroni -menetelmä. Siinä tehdään hankinnat budjetin ulkopuolelta velaksi. No, veronmaksajien piikissä sekin on loppupeleissä. Velaksi ostamisella voi kuitenkin olla EU-tason hyväksyntä. Unioni ehkä sallii ylivelaksi elämisen asioissa, joilla on jäsenmaalle aivan ratkaiseva kansallinen merkitys. Puolustuskykymme ylläpito täyttää tämän vaatimuksen.
Mistä saisimme vanhenevien yhdysvaltalaisten Hornetien tilalle ehkä hieman yli 60 uutta torjuntahävittäjää meille sopivine asejärjestelmineen?
Suomella ovat ilmavoimien hävittäjähankinnat jo vireillä. Puolustusvoimien mukaan kysymykseen tulevat seuraavat valmistajat ja konetyypit: Boeing (F/A-18), Dassault Aviation (Rafale), BAE Systems (Eurofighter Typhoon), Lockheed Martin (F-35) ja Saab (JAS Gripen).
Edessä ovat vielä monenmoiset raportoinnit ja testaukset, mutta pudotuspeli on selvästi käynnissä. Mistä saisimme vanhenevien yhdysvaltalaisten Hornetien tilalle ehkä hieman yli 60 uutta torjuntahävittäjää meille sopivine asejärjestelmineen?
Moni pitää yhä Yhdysvaltoja ässäkorttina, mutta en olisi tästä niin varma. Ainakin pitäisi saada ensin takeet, mitä presidentiksi noussut Donald Trump tarkoittaa teollisuuden protektionismillaan ja vaatimuksellaan, että EU-maiden pitää ottaa suurempi vastuu puolustuskustannuksissa.
Tämä kone on nopeudeltaan ylivoimainen ja erittäin lentokelpoinen yliääninopeuksissa.
Suomalais-ranskalaisen yhteistyön takana puolestaan kummittelee ikävä sana – Areva. Lentokoneyhteistyö ei toki ole sama kuin ydinvoimateollisuus, mutta ranskalaisten kanssa voi jäädä Rafale-ratkaisulla hanttikortti käteen.
Tämän jälkeen tiedän, että moni sosialidemokraatti ja keskustalainen liputtaa ruotsalaisen JAS Gripenin puolesta. Ja mikäpä siinä. Hävittäjähankinta Ruotsista niittaisi kahdenkeskisen puolustusyhteistyön entistä selvemmin yhteen.
Ratkaiseva puute on kuitenkin, että JAS Gripenillä ei ole ammattisotilaiden arvostamaa referenssiä eli merkittäviä tilauksia ja näyttöä kovista taistelutilanteista.
Näin ollen jäljelle jää saksalais-brittiläis-italialais-espanjalainen Eurofighter Typhoon. Tämä kone on nopeudeltaan ylivoimainen ja erittäin lentokelpoinen yliääninopeuksissa. Sen asejärjestelmä on muokattavissa helposti suomalaisiin tarpeisiin. Ja mikä tärkeätä, tämä hävittäjä on kaksimoottorinen, mitä on syytä arvostaa. Yksi moottorivika ei pudota koko kallista laitetta. Kaiken lisäksi Suomi voisi päästä osaksi yhteiseurooppalaista puolustusteollisuuden ketjua.
Jalkaväen korpraalin natsoilla en tietenkään ole minkään sortin asiantuntija Suomen torjuntahävittäjähankkinnoissa. Veronmaksajana ja sotilasvalan vannoneena katson kuitenkin oikeudekseni ja jopa velvollisuudekseni lausua puserokansan edustajan mielipiteen asiasta.
Sikäli kuin olen oikein ymmärtänyt, niin nyt istuva porvarihallitus on valmis konsensusta rakentavaan yhteistyöhön puolustusvälinehankkinnoissa. Niin pitää ollakin. Hankinnat ja niiden ylläpitokustannukset ovat useiden hallituskausien mittaisia.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.