Lindström kertaa hallitusneuvotteluista 2015 alkanutta ajanjaksoa, jona hän vastasi sekä oikeusministerin että työministerin salkuista. Tuolloin hän kuului vielä perussuomalaisiin.

– Ajattelin, että niin kauan kuin innostus ja motivaatio säilyvät, homma sujuu. Syksyllä 2016 jossain kohtaa alkoi tulla sellaisia päiviä, että kysyin itseltäni, onko tässä mitään järkeä.

Päivät venyivät pitkiksi, ja Lindströmin mielessä vilisi ajatuksia tekemättömistä töistä. Vasta sairaalaan päädyttyään hän tajusi, että jotain on vialla.

– Kun kerroin sairastumisestani julkisuuteen, tuli valtavasti palautetta juuri asiantuntijatyötä tekeviltä. Muutaman ministerikollegan kanssa olen myös jutellut. Kyllä siellä on näitä samoja oireita muillakin kuin minulla. Kaikki, jotka ovat olleet mukana nykyisessä tai aikaisemmassa hallituksessa ovat sanoneet samaa.

Torstaisin Lindströmillä oli selvä piikki verenpaineessa, sillä silloin on eduskunnan kyselytunti ja ryhmäkokous.

– Se on hemmetin stressaava paikka. Väitän, että jos joku sanoo, että se on nautinto, hän ei puhu totta. Mutta se kuuluu tähän hommaan.

– Juuri ennen kun jouduin sairaalaan, huomasin, että välillä oli kyselytunnilla sellainen olo, että uskallanko nousta seisomaan vastaamaan vai pyörrynkö. Napsahtaako suoni päässä, Lindström muistelee.

Kun Lindström ennen toimi sekä oikeus- ja työministerinä, tällä hetkellä hän hoitaa vain jälkimmäistä salkkua.