Konkretian tielle voi silti tulla monta asiaa – muun muassa seuraavat kuntavaalit.

Ikonen kertasi alkuun eduskunnan valtiosalissa kuntien tilanteen, joka on mullistunut muun muassa sosiaali- ja terveyspalvelujen ja TE-palveluiden niille siirron myötä. Osassa kuntia väestö vähenee ja ikääntyy, osassa taas kasvaa, työllisyydessä on isoja eroja ja niin edelleen.

Syksystä 2023 hallituksessa valmisteltu suuri valtionosuusuudistus kaatui lopullisesti viime kuussa, Ikosen mukaan pääosin riitoihin sote-erien jakamisesta. Hän muistutti kutsuneensa jo lokakuussa koolle kaikki puolueet, jotta kuntakentälle yhteisistä suurista haasteisiin voidaan pohtia pitkäjänteisiä ratkaisuja yli puoluerajojen ja vaalikausien.

Kysyttäessä konkreettisista ratkaisuista ministeri muotoili, ettei niitä tällä hetkellä ole pöydällä, mutta että kaikkeen suhtaudutaan ”avoimin mielin” ja kehui tapaamisen henkeä.

SUOMESSA on yli 300 kuntaa. Vaikka Ikosen mukaan valtaosassa kunnista jaetaan huoli taloustilanteesta ja valtion rahoitusmahdollisuuksista, käytännössä on selvää, ettei yksikään puolue saati päättäjä halua profiloitua siksi tahoksi, joka on vastuussa pakkoliitoksesta, sairaalan tai terveysasemien lakkauttamisesta, päiväkoti- ja kouluverkoston harventamisesta tai muista ihmisten arkeen ja elämään konkreettisesti vaikuttavista päätöksistä. Etenkään ennen vaaleja.

Myös puolueiden välillä on eroja siinä, millaista kuntapolitiikkaa ne ajavat. Oppositiopuolueista etenkin keskustalle kuntien määrän vähentäminen on perinteisesti ollut ehdottomasti vastustettava asia.

Ministerin mukaan mitään vaihtoehtoa ei ennalta suljeta pois. Hän haluaa kartoittaa muiden puolueiden suhtautumista kuntaliitoksiin ja yhteistyön lisäämiseen palvelutuotannossa.

– Ensimmäiseksi ei kuitenkaan olla pohtimassa eikä ajamassa pakkoliitoksia, se ei olisi kovin kestävä tie.

KUNNAT VASTAAVAT myös muun muassa perusopetuksesta, liikuntapalveluista, kaavoituksesta sekä työ- ja elinvoimapalveluista. Osa kunnista on niin pahassa rahapulassa, että erityisesti sote-puolen lakisääteisetkään palvelut eivät toteudu, ainakaan määräajassa.

Ministerin mukaan se, missä määrin kuntien ”erilaistuminen” ja myös eritasoinen kunnallisverotus hyväksytään, on yksi iso kysymys.

– Asiaan liittyy myös palveluvalikoima, jota nyt pohditaan. Mutta on selvää, ettei esimerkiksi sivistysperuspalveluista voida tinkiä niin, että jollekin lapselle sanottaisiin ikääntyvässä pikkukunnassa, että et saa käydä koulua, koska täällä ei ole tarpeeksi muita lapsia. Kysymys on siitä, miten ja millaisilla rakenteilla kuntien peruspalvelut järjestetään.