— Suomessa on toistaiseksi vähän tutkimusta rikoksen ehkäisyn kustannushyödyistä, mutta esimerkiksi Cambridgen yliopistossa tehty tutkimus osoittaa, että kun yhteiskunta panostaa yhden punnan riskiryhmään kuuluvan lapsen varhaiseen puuttumiseen, säästetään jatkossa viisi puntaa yhteiskunnan varoja.

Lindströmin mukaan paikallisen rikoksentorjuntatyön keskeinen tavoite on tehostaa ehkäisevää työtä niin, että rikoksia ja häiriöitä tapahtuu vähemmän ja ihmisten turvallisuus sekä turvallisuuden tunne paranevat niin kutsutuin ”pehmein keinoin”.

Lindström muistutti, että maakuntauudistuksesta huolimatta kunnilla säilyy vastuu väestön hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä.

Rikosten ehkäisy edellyttää monialaista yhteistyötä viranomaisten, elinkeinoelämän, kansalaisjärjestöjen ja asukkaiden välillä paikallistasolla. Ministeri korosti erityisesti järjestöjen merkitystä paikallistason yhteistyössä:

— Monet järjestöt ja yhteisöt tekevät työtä, jonka tuloksena ehkäistään rikoksia. Esimerkkeinä tästä ovat varhaisen tuen toimintamallit, joilla tuetaan joukkueurheilun avulla lapsia, joiden kasvusta ja kehityksestä on herännyt huoli.

Lindström painotti asukkaiden kuulemisen tärkeyttä.

— Osallisuuden edistäminen on kuntalaisten hyvinvoinnin kannalta keskeistä ja se on oleellista myös väestösuhteiden kannalta. Kaiken keskiössä on asukkaiden turvallisuuden ja viihtyvyyden parantaminen. Tavoitteeseen päästään luomalla tilaisuuksia, joissa syntyy yhteistä tekemistä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta.

— Voisimmeko muuttaa ajattelutapaamme ja etsiä uusia ratkaisuja. Mitäs jos ottaisimme esimerkiksi julkisella paikalla häiriköineet nuoret rangaistuksen sijasta mukaan miettimään, miten ostoskeskuksen viihtyvyyttä voidaan parantaa tai missä muualla he voisivat kohdata toisiaan? Lindström pohti.