Panelistina keskusteluun osallistunut SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne analysoi, että sosialidemokraattien kulta-aikojen 1970- ja 80-lukujen jälkeen on Suomessa ja Euroopassa siirrytty kohti ”ahneuden aikaa”.

– Julkinen puoli nähdään vanhana, tehottomana ja jähmeänä. Yksityinen sektori puolestaan dynaamisena ja tavoiteltavana, uusliberalismi on vahvistunut, Rinne pohti.

– Sosialidemokraatit ovat hahmottaneet kehityksen vähän huonosti. Ei ole löydetty sitä omaa vaihtoehtoa. Liikkeen keskeinen sydän on hieman hämärtynyt.

– Suomessa ollaan tämän rintaman etujoukoissa.

Rinne nosti esiin puolueessa käynnissä olevan työryhmätyöskentelyn, johon liikkeessä on hänestä tartuttu jälleen aivan uudella otteella.

Hän kehaisi, että työskentely on lähtenyt liikkeelle ”hemmetin hyvin”.

– Työryhmät ovat olleet tämän liikkeen sielu ja ydin ja niiden varaan on voitu rakentaa poliittisia linjauksia.

– Meillä on tällä hetkellä 400 ihmistä osallistumassa tähän työhön. Heillä kaikilla on työskentelyssä lähtökohtana YK:n kestävän kehityksen periaatteesta saatu yhteinen tavoite: Saavuttaa kestävä kehitys taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti.

– Työelämän ja tekoälyn kehitys, globalisaation vaikutukset talouteen, ilmastonmuutos sekä Afrikan pakolaisvirta ovat kaikki isoja asioita, joihin täytyy löytää tulevaisuudessa ratkaisuja. Samalla täytyy kuitenkin huolehtien pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta sekä Euroopan yhtenäisyydestä.

Rinne huomautti, että noudattamalla näitä päämääriä puolue tekee politiikkaa, joka vaikuttaa lopulta tavallisten ihmisten arkeen.

Hän katsoikin tärkeäksi, että isojen asiakokonaisuuksien rinnalla politiikassa tulisi puhua myös tavallisten ihmisten arkielämästä.

– Jos haluamme voittaa vaalit, tulee meidän puhua ihmisten asioista.

Kuten politiikassa yleensäkin, keskustelun taustajuonteena pohdittiin sitä, kuinka SDP varmistaa asemansa Suomen valtapuolueena. Kalevi Sorsa -säätiön vt. toiminnanjohtaja Kaisa Penny korosti luottamuksen merkitystä.

– Luottamus puolueeseen on tietysti sekä tekoja että historiaa. Mutta tänä päivänä se on ennen kaikkea visioita tulevaisuudesta. Kansan luottamuksen vaaleissa saa se puolue tai taho, joka kykenee tarjoamaan tulevaisuudesta uskottavan vision, Penny analysoi.

Hän luonnehti, että tuleviin vaaleihin mentäessä puolueen pitäisi asettaa tähtäin vähintäänkin viiden vuoden päähän, mielellään myös pidemmälle. Ei ensi kevääseen.

– Ensi vaalit ovat oikeastaan mittatikku vain sille, mitä tässä yhteiskunnassa halutaan saavuttaa viiden vuoden päästä. Mille hallituskokoonpanolle annetaan mandaatti tehdä asioita neljä vuotta.

Nuorien ääntä paneelissa edustanut Demarinuorten puheenjohtaja Mikkel Näkkäläjärvi muistutti keskustelukumppaneita ja yleisöä siitä, että politiikkaa tehdään 2010-luvulla hyvin erilaisista lähtökohdista kuin ”kultaisina vuosikymmeninä”. Uusi vuosituhat tarvitsee uudenlaista politiikkaa.

– Edustan ikäluokkaa, jonka sukupolvikokemuksena on finanssikriisi. Sosialidemokratian kulta-aikoja muistellaan aina. Silloin yhteiskuntaa rakennettiin erityyppisessä maailmassa: julkinen talous ja väestö kasvoi voimakkaasti.

– Nyt nuoret ikäluokat ovat yhä pienempiä ja suuret ikäluokat ovat siirtymässä kovaa kyytiä eläkkeelle. Aikaisemmin tehdyt ratkaisut eivät voi enää toimia.

Näkkäläjärvi korostikin, että SDP:n on siirryttävä yhä vahvemmin sosiaalisten uudistusten puolueeksi ja muistettava samalla kansainvälinen solidaarisuus.

– Nuoret sukupolvet vaativat myös vastauksia luontoon, ympäristönsuojeluun, tekoälyn kehitykseen ja sen eettisiin pohdintoihin liittyviin kysymyksiin. Ja ennen kaikkea on muistettava tulevien sukupolvien toivon palauttamisen näkökulma.

Paneelia juontaneen SDP:n pitkäaikaisen poliitikon, puheenjohtajan ja Suomen nuorimpana ministerinä tunnetun Ulf Sundqvistin johdatuksella keskustelussa haettiin vastauksia myös siihen, millaiset aiheet ja teemat pitäisi nostaa sosialidemokraattien politiikan ytimeen.

Keskeinen konsensus panelistien välillä löydettiin koulutuksesta.

– Miten huolehditaan siitä, että perusopetuksessa kaikki oppilaat pärjäävät? Mikä on ryhmäkokojen suuruus? Mitä tapahtuu toiselle asteelle? Miksi koulutukseen satsaaminen on tärkeätä, Antti Rinne luetteli koulutuksen keskeisiä kysymyksiä.

– Työelämän murroksen keskellä vain ja ainoastaan sellaiset kansakunnat pärjäävät, jotka kehittävät osaamista, joissa on korkea koulutusaste sekä todella vahvat järjestelmät huolehtia myöskin aikuiskoulutuksesta.

Rinne korosti myös, että suomalaisessa yhteiskunnassa on sellaisia osa-alueita, joita ei pitäisi altistaa markkinoille.  Hän toi esiin, kuinka perusopetuksessa ja osittain yliopisto-opetuksessa Suomessa on periaatteena se, että voittoa ei pidä tehdä.

– Luulen, että tätä keskustelua pitää laajentaa käsittelemään myös varhaiskasvatusta ja sosiaali- ja terveyspalveluja. Esimerkiksi vammaisten asiassa pitää päästä malliin, jossa voittoa ei tavoitella.

– Yhteiskunta rakentuu sen varaan, että pidetään heikoimmista huolta, eikä alisteta sitä voiton tavoitteluun.

Pitkän linjan kansanedustaja ja ministeri Matti Ahde korosti puolestaan talouspolitiikan merkitystä. Hän kertoi toivovansa, että tuleva hallitus pystyisi SDP:n johdolla rakentamaan uskottavan linjan, jossa tulot jakautuisivat oikeudenmukaisemmin kansalaisten kesken.

– Yhteiskunnan peruspalvelut tulisi turvata samalla entistä paremmin niille ihmisille, jotka yhteiskunnan turvaa kaikkein eniten tarvitsevat. Porvarilliset hallitukset ovat pyrkineet nakertamaan hyvinvointivaltion keskeisimpiä pilareita, ja ovat tässä osin onnistuneetkin.

Ahde kertoi myös kaipaavansa sosialismia sosialidemokratiassa ja korosti pehmeiden arvojen, kuten kulttuurin, urheilun ja ympäristöpolitiikan olevan osa aitoa sosialidemokratiaa.

– Kaipaisin sosialidemokraattiselle liikkeelle sitä selkärankaa, joka meille on aina ollut. Nyt puolue vähän kelluu. On tärkeä ymmärtää, että sosialismi on meille humanistinen aate, ei dogmi, Ahde luonnehti viitaten sosialismitermin ”häpäisseisiin” kommunisteihin.

– Sosialidemokratian ja kommunismin välinen satavuotinen taistelu päättyi sosialidemokratian voittoon. Ja silti olemme yhä köysissä. Ei ole osattu ottaa johtavan vasemmistolaiset, edistyksellisen työväenliikkeen johtajan roolia. Mutta se avaa mielestäni suuria mahdollisuuksia liikkeelle.

Penny muistutti puolestaan periaateohjelman tärkeydestä. Hän korosti, että vaikka työ on nyt käynnissä, on se vielä pahasti kesken. Hän kertoi myös katsovansa, että vaikka talouspoliittinen linja on tärkeä, ei se yksin riitä.

– Pitää esittää ratkaisuja myös siihen, miten eriarvoisuuteen voidaan puuttua laajemminkin kuin tulonsiirrollisilla toimilla, hän ehdotti.

Pennyn mukaan vasemmistoliikkeiden poliittinen tila kaikkialla maailmassa on tällä hetkellä niin pieni veropolitiikan ja tulonjaon uudelleen miettimisen suhteen, ettei vasemmiston omalla poliittisella painoarvolla saada eriarvoistumiseen puututtua tarpeeksi merkittävästi.

Hänen mielestään katse pitäisi kääntää siihen, mitä muuta yhteiskunnassa voidaan tehdä.

– Vasemmistolaisissa edistyksellisissä tutkijapiireissä puhutaan nyt ensijaosta.

– Kuinka rakenteita voidaan muuttaa siten, että tulonsiirtoihin ei tarvitse turvautua, vaan tuloeroja ja eriarvoisuutta voitaisiin tasata jo ennalta.

Näkkäläjärvi tunnusti, että häntä kiusaa jossain määrin keskustelu siitä, kenen asialla politiikkaa tehtäessä ollaan. Hän ei usko kaikkien kansalaisten tekevän äänestyspäätöstä sen mukaan, kuka ajaa kaikista eniten heidän asiaansa.

– On ihmisiä, jotka välittävät toisistaan paljon. Pitäisi pystyä yhdistämään jälleen erilaisia väestöryhmiä sen sijaan, että tehtäisiin politiikkaa sen pohjalta minkä kulloinkin arvellaan olevan suosittua.

– SDP:n on historiassa ollut uudistusliike. Puolueella ei ole mielestäni ole ongelmaa siinä, ettemmekö kykenisi esittämään ratkaisuja arjen haasteisiin. Ongelmat ovat sillä puolella, että olemme olleet liian varovaisia, lyhytjännitteisiä ja poukkoilevia. Se ei ole vain nykytilan kysymys, vaan oikeastaan koko 2000-luvun asia.

Näkkäläjärvi muistutti, että puolueiden ja kansanliikkeiden toiminnan ytimessä on ollut ihmisten innostaminen jonkin asian puolesta.

–  Jotta ihmiset saadaan toimintaan mukaan, on heidät saatava liikkeelle, innostumaan ja uskomaan viestiimme.

– Minusta tämä ollaan nyt hieman hukattu. Nyt täytyy löytää se juju, jolla saadaan ihmiset mukaan meidän politiikkaan.