Vuonna 2012 O’Leary työskenteli oman kertomansa mukaan ”tavallisena harmaana rivivirkamiehenä” Irlannin eduskunnassa, kun pääministeriltä tuli käsky. Perusta kokonaan uusi varjoparlamentti, kansalaiskokous: luo maalle neuvoa-antava kansalaisraati päättämään perustuslain suurista muutoksista, joista eduskunta ei ole päässyt vuosikymmeniin sopuun.

Käsiteltävänä ei ollut mitään pikkuasioita vaan nyrkkitappeluihin asti kansaa jakaneita linjakysymyksiä, kuten samaa sukupuolta olevien oikeus avioliittoon tai abortin laillistaminen.

Vinosta huumoristaan tunnettu O’Leary sanoo päätelleensä toimeksiannosta, että kunhan persaukisen valtion rahaa ei kulu liikaa tai kukaan ei prosessissa kuole, hän saa vapaat kädet luoda kansalaiskokouksesta haluamansa kaltaisen elimen.

– Jaon ei tarvitse olla tällainen, kansalaiskokous toimisi myös ihan tavallisilla kansalaisillakin. Se oli kuitenkin alussa tarpeen parlamentinkin sitouttamiseksi.

IRLANNIN kansalaiskokouksessa kaikki osallistujat olivat tasa-arvoisia. He saivat samat taustatiedot kuin parlamenttikin, saivat kuulla kaikkia asiantuntijoita joita parhaaksi näkivät – ja saivat vääntää ja väitellä aiheesta turvallisessa tilassa kovasanaisesti. Jokaisella oli velvollisuus perehtyä asiaan mahdollisimman syvällisesti, eikä O’Learyn mukaan tästä tullut mitään ongelmaa.

– Osallistujat ottivat vastuunsa todella tosissaan. Vitsailua ja huulenheittoa kuului, niin kuin Irlannissa aina, mutta ihmiset paneutuivat asiaan hämmästyttävän huolellisesti.

Monesta aatteellisesti vastapuolia edustaneesta ihmisestä tuli siinä sivussa jopa ystäviä keskenään.

– Ei ihmisten tarvinnut luopua arvoistaan tai periaatteistaan. Tärkeintä on, että he jaksoivat perustella kantansa ja miettiä, mikä on Irlannille eniten hyödyksi. Moni on aiheellisesti edelleen ylpeä siitä, miten monissa asioissa he saivat parlamentin luopumaan lukkiutuneista asetelmistaan. Pitää muistaa että moni jakolinja on syntynyt jo sata vuotta sitten, kun meillä oli verinen sisällissota.

KUN tulevaisuuteen kestävää perustuslakia etsinyt kansalaiskokous päätyi suosittamaan avioliitto-oikeuden laajentamista, parlamentinkin oli lopulta helppo mennä sen selän taakse, kansan tahtoon vedoten. Aborttioikeudesta järjestettiin kansanäänestys, jossa lopputulos toteutui kansalaiskokouksen ennustamalla tavalla.

Samalla O’Learystä tuli kansainvälinen julkkis, kansan tahdon apostoli maailmalla ja presidentin neuvonantaja. Nyttemmin hän on Irlannin johtavia vaaliviranomaisia.

– Valtaosa ensimmäiseen kokoukseen valituista on yhä minunkin Facebook-kavereitani, joten en ehkä saanut liikaa vihamiehiä.

Kansalaiskokouksen järjestelyihin, lähinnä asiantuntijakuulemisiin kuluu Irlannissa aina kerrallaan keskimäärin miljoona euroa.

– Se on paljon rahaa, mutta parlamentin pattitilanteet maksavat lainsäädännön viivästymisinä vielä enemmän. Yhteiskunnan uudistamiselle tärkeiden hankkeiden jumiutuminen se vasta kallista onkin.

VASTAAVANLAISTEN kansalaisparlamenttien, -raatien ja -kokousten kaltaisia järjestelyitä on käytössä jo lukuisissa muissa Euroopan maissa, sekä Kanadassa ja Australiassa.

Suomessa Sitra, eduskunta ja yliopistot ovat tänä syksynä kokeilemassa samaa yhteisellä hankkeellaan. Paraikaa meillä kokeillaan 600:n satunnaisesti valitun vapaaehtoisen kansalaisparlamenttia. Sen pitäisi sanoa sanansa eduskunnan saamista kansalaisaloitteista, kuten huume- ja energiapolitiikasta – jotka ovat liian helposti vaarassa mennä populistiseksi riitelyksi ja identiteettikysymyksiksi.

Eduskunta ei vielä ole päättänyt, tuleeko juuri tällaisesta kansan äänen kuulemisesta meille pysyvä tapa. Irlannissa näin kävi.

– Nykyisin kansalaiskokousta käytetään meillä säännöllisesti, ja se on osoittautunut toimivaksi tavaksi ratkaista vaikeita linjanvetoja. Puolueillekin on helppo ratkaisu siirtää asioita kansalaisten harkittavaksi, jos varmaa poliittista tahtoa ei itseltä löydy.

KANSALTA voi Art O’Learyn kokemusten mukaan kysyä kantaa mihin tahansa asiaan, joka on poliitikkojen ratkaistavissa. On turhaa käyttää kokousta sellaisiin kysymyksiin, jotka todellisuudessa ovat suhdanteiden tai markkinavoimien käsissä. O’Learykaan ei panisi bensiinin tai dieselin oikeaa litrahintaa kansalaisten päätettäväksi.

– Parempi antaa vaikka median tai gallupfirmojen tehdä näistä mielipidekyselyitä. Mutta riippuvuus fossiilisista polttoaineista, suhde ydinvoimaan tai päästötavoitteisiin sopii hyvin kansalaiskokouksen aiheeksi.

Kunhan järjestelmä on luotu, sen pystyy kutsumaan koolle hyvinkin nopeasti myös ajankohtaisissa kriiseissä, aina kun parlamentti tarvitsee selkä­nojaa.

– En ihmettelisi, jos meillä tulevana talvena yhtenä aiheena olisi uusi sotilaallisen liittoutumisen tarve. Irlanti on 1800-luvulta asti ollut kirjaimellisesti merikaapeliyhteyksien solmukohta ja taloutemme toimii niiden varassa. Arvaat varmaan, miten tarkasti olemme seuranneet uutisia Itämeren kaapeli-iskuista ja Suomen Nato-jäsenyydestä, Art O’Leary kertoo.